Kuvat
ISTOCK
”Parasta on lapsen kanssa hassuttelu silloin, kun oma mieli ei vaella aikuisten huolissa”, yksi vastaajista kertoo.
”Parasta on lapsen kanssa hassuttelu silloin, kun oma mieli ei vaella aikuisten huolissa”, yksi vastaajista kertoo.

Vaikeaa on se, että käytössä vain yhdet kädet ja tulot. Onnellista ovat rennot hetket ja ylpeys omasta perheestä. Näin yksinhuoltajat kertovat arjestaan.

Pärjään taloudellisesti paremmin ilman puolisoa

”Alaikäiset lapseni, neljä poikaa, asuvat luonani. Luonani asuu myös täysi-ikäinen tytär ja hänen vauvansa.

Vaikka olen tällä hetkellä työtön yksinhuoltaja, pärjään taloudellisesti paremmin kuin avioliiton aikana. En ollut silloinkaan töissä. Lasten isä oli töissä, mutta rahankäyttö oli hallitsematonta. Taloudellisesti elämä on hyvin vaatimatonta, mutta parempaa kuin aiemmin. Ruokaa on joka päivä, asumiskulujen maksu hallinnassa. Harrastuksiin ei ole varaa ja vaatehankinnat puutteellisia.

Kun arki soljuu eteenpäin rutiininomaisesti ja tasapainoisesti, jaksaa hyvin. Myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen liikkumalla ja terveellisellä ruualla auttaa jaksamaan. Ystävät ovat korvaamattomia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uuvuttavaa on silloin, kun asioiden hoitamista on liikaa. Myös oman ajan vähäisyys uuvuttaa. Ihan tavallisessa arjessa elämä on kuitenkin ihanaa. Kaikki yhdeksän lastani, miniät, vävyt, lastenlapset ja bonuslastenlapset ovat elämäni sisältö, ja olen heistä ylpeä. Luonani on aina paljon porukkaa. Olen onnellinen.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksinhuoltaja, 9 lasta

Asumiskustannukset tekevät keskituloisestakin köyhän

”Arjen aikataulu virastotyöajan, päiväkotivientien ja -noutojen ja pääkaupunkiseudun työmatka-aikojen kanssa on tappavaa: lapselle on vaikeaa ehtiä saada kotiaikaa arjessa niin, että yöunet olisivat riittävän pitkät molemmille. Oma unen ja levon tarve on jatkuva: aina on jotain, mitä pitää tehdä, jotta arki rullaa. Jos ei muuta, niin järjestellä seuraavat lapsenvahtikuviot – useamman kerran siihen on saanut kulumaan useita tunteja. Muun muassa tästä syystä kaikki omat jutut jäävät helposti hoitamatta. Lääkäriaikaa varatessa ei oikein tiedä, kumpi varmistetaan ensin, vastaanottoaika vai lapsenvahti, kun niitä ei saa samalta luukulta.

Kodista on tullut hiukan vankila, koska sieltä ei voi helposti poiketa ulos ja tilaa siellä on vähän. Pääkaupunkiseudun asumiskustannukset tekevät keskituloisestakin yhäristä tavallaan köyhän: kaupunkiympäristön kuluttaminen on harvoin ilmaista, ja arjessa ei edes aika riitä kodin ulkopuoliseen ’vapaa-aikaan’.

”Tulee raivottua lapselle, kun on itse väsynyt.”

Yksinäisyys iskee lujaa tilanteissa, joissa kädet eivät taaskaan riitä ja lapsi kipeästi tarvitsisi aikuista. Kun omaa mieltä painava asia purkautuu kiukkuna ja lapsi on ainut ihminen, jolle omat tunteet tulee näytettyä koko kirjona. Kiire syö vanhemmuudessa vaadittua kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Tulee raivottua lapselle, kun on itse väsynyt. Se on ihan kauheaa, kun tietää, että niissä tilanteissa lapsi jää yksin ja turvattomaksi.

Parasta on lapsen kanssa puuhastelu, hassuttelu ja leikki yhdessä silloin, kun oma mieli ei vaella aikuisten huolissa.”    

Yhden lapsen totaaliyksinhuoltaja

Kun teen päivävuoroa, lapsi saa olla kotona yötä

”Teen kolmivuorotyötä, ja yövuoroissa ja iltavuorojen aikana lapsi on mummolassa. Helpottaa, kun olen töissä kello 6–14, ja lapsi saa olla kotona yötä. Asumme vanhassa rivitalossa, joka kaipaa useasti remonttia. Silloin toivon, että olisi toinenkin aikuinen perheessä joko hoitamassa lasta tai tekemässä remonttia.

Tuntuu, että aina joutuu miettimään seuraavaa kuukautta, että rahat varmasti riittää.

Lapsen sairastuminen vaikuttaa molempiin: yöt ja päivät tulee valvottua, ja on huoli lapsen voinnista. Parasta on perusarki, kun molemmat ovat terveitä. Käymme yhdessä luistelemassa tai vain kävelyllä ja juttelemme yhdessä. Lapseni on ulospäinsuuntautunut ja kova puhumaan. Hän rakastaa laulamista ja on laulanut useammissa juhlissa. Sillon meinaa sydän pakahtua ylpeydestä. Kaikki on hyvin, kun menemme yhdessä nukkumaan ja sanomme toisillemme hyvät yöt ja rakastan sinua.

Tunnen itseni ylpeäksi, kun joku töissä vaikka tulee sanomaan, että olet hienosti pärjännyt yksin. Sillon tuntee ylpeyttä itsestään ja lapsestaan: hyvin me pärjätään meidän pikku perheessä.”    

Totaaliyksinhuoltaja, yksi lapsi 

Tällä hetkellä olen onnellinen, vuosi sitten en ollut

”Lasteni isä on peliriippuvainen ja halusi valita mieluummin riippuvuutensa kuin perheensä. Kun vauva nukkuu, yritän keskittyä vanhempaan tyttöön ja antaa hänelle aikaa, mutta samalla pitää tehdä kotitöitä. Silloin toivoisi, että voi kun joku muu voisi ripustaa pyykit tai tehdä vaikka ruuan.

Aika hyvin pärjäämme. Se huolestuttaa, kun haluaisin nuoremman tytön kanssa jäädä kotiin, kun äitiysloma loppuu ja tulot tippuvat samalla. Ajatuksena on kotiin jääminen ja se, että yritämme pärjätä. Ruokaostoksiin tarvitsee keskittyä enemmän kuin ennen ja tehdä enemmän laskutoimituksia, suunnitella kuukautta tarkemmin.

Jos lapset ovat kipeinä, niin itku on herkässä. Silti tällä hetkellä olen onnellinen, vuosi sitten en ollut. Jos meinaan valittaa, muistutan heti itseäni, kuinka hyvin asiat nyt ovat.

Tänään illalla vanhempi lapsistani sanoi vauvaa nukuttaessa: Äiti, sä olet ihana. Pikkusiskoni on ihana ja minä olen. Me ollaan ihania. Tiesin, että ollaan onnistuttu.”

Yksinhuoltaja, kaksi lasta

Olemme aamusta iltaan vain me kaksi

”1-vuotias tyttöni tapaa isäänsä ’säännöllisen epäsäännöllisesti’. Muutoin olemme kahdestaan. Joskus päivät tuntuvat pitkiltä, kun vertaa niihin perheisiin, joissa toinen aikuinen tulee töistä kotiin. Meillä ollaan aamusta iltaan vain me kaksi. Nyt kun olen hoitovapaalla, yritän keksiä meille puuhaa, kuten perhekahviloita, mutta silti yksinäisyys joskus vaivaa. Kun lapsi tekee jotain hauskaa tai oppii jotain uutta, olisi ihanaa jos sen voisi jakaa sellaisen ihmisen kanssa, joka välittää hänestä samalla tavalla kuin minä. Onneksi on ihania ystäviä, joille voi laittaa videoita näistä hetkistä. 

Roskat pitää viedä, ruokaa tehdä joka päivä, siivota ja pyykätä. Olisi kiva, jos olisi joskus joku muukin tekemässä, tai edes viihdyttämässä lasta, että saisi tehdä rauhassa.

”Jaksaminen on koetuksella, kun lapsi marisee ja kitisee.”

Ystävät ja kodista pois lähteminen auttavat jaksamaan, kotona tulee helpommin yksinäinen olo. Jaksaminen on koetuksella silloin, kun lapsi marisee ja kitisee. Kun on huono sää, ja on pakko kuitenkin ulkoiluttaa koira ja ottaa lapsi mukaan.

Ihanaa on se, että minulla on terve ja yleensä hyväntuulinen lapsi, joka hurmaa kaikki ympärillään. Hän syö ja nukkuu hyvin, kehittyy ikätasoisesti ja olen hänestä lähes aina erittäin ylpeä. Arjessa on ihanaa kiireettömyys ja se, että me voimme tehdä, mitä ikinä huvittaa. Olen onnellinen, että saan olla äiti, se on pitkään ollut suurin haaveeni.”

1-vuotiaan lapsen äiti, ollut yksin jo raskausaikana

Olen hankkinut neljännen lapsenkin yksin

”Vuosien mittaan olen tottunut olemaan yksin vastuussa, eikä toista aikuista enää kaipaa arjessa.

Jos vertailemaan ruvetaan, niin onhan meillä vain yhden aikuisen tulot. Taloudellisesti pärjäämme silti hyvin, kaikkea on mitä tarvitaan, välillä tuntuu että enemmänkin. Säästöön saan sen verran, että lennämme vuosittain etelään rantalomalle ja teemme useita Tallinnan hotellimatkoja. Tosin haaveilemaani omakotitaloa ei voida hankkia eikä autoa uusia eikä jääkiekkoa tai muita yhtä kalliita harrastuksia edes harkita. Onneksi harrastaa voi muutakin.

Olen asennoitunut tähän elämään, olenhan hankkinut neljännen lapsenkin yksin. Normiarki on sujuvaa. Olen osittaisella hoitovapaalla, tehden kuusituntisia työpäiviä, se jättää aikaa muuhun ja auttaa jaksamisessa. Samoin iltojen viimeiset tunnit, kun lapset nukkuvat ja on omaa aikaa.

”Vähän olen ylpeä myös itsestäni: mä kasvatin sen.”

Syömme päivittäin yhdessä, ne hetket ovat parhaita. Muuna aikana isommat ovat enimmäkseen kavereiden kanssa tai pelaavat. Olen todella ylpeä, kun pojat käyttäytyvät fiksusti, kasvavat, ja järkeä tulee lisää. Kun kuopus on kohtelias kaikille, tai kun isosisko tai -veli puolustaa pienempää sisarustaan. Olen myös ylpeä, kun näen, kuinka esikoinen ajaa autollaan kuin vanha tekijä ja pärjää omillaan. Vähän myös itsestäni: mä kasvatin sen.”

Yksinhuoltaja, neljä lasta

Vastaukset on saatu Vauva.fin kyselystä yksinhuoltajille, johon tuli 217 vastausta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla