Lapsen kuuluukin koetella vanhempiensa hermoja, sillä rajojen hakeminen on olennainen osa ihmiseksi kasvamista. Lue mindfulness-kouluttajan vinkit, joiden avulla aikuinen voi pysyä tyynenä vaikeissa tilanteissa.

Tyypillisiä tilanteita, joissa vanhemman pinna napsahtaa, ei ole lopulta kovin monta. Ne pystyy laskemaan melkein yhden käden sormilla, sanoo tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila ja alkaa luetella:

– Pukeminen, syöminen, hampaidenpesu, siirtymätilanteet, nukkumaanmeno ja sisarusten väliset hankaukset.

Näissä tilanteissa empatia, ymmärrys ja lapsen puolelle asettuminen toimivat paremmin kuin vihastuminen. Elina Kauppila antaa kuusi konkreettista vinkkiä, joilla pinnan saa venymään.

1. Kiinnitä huomio oman kehosi tuntemuksiin

Opettele tunnistamaan, miltä stressi tuntuu juuri sinun kehossasi.

2. Hengitä

Hengitä tietoisesti, se rauhoittaa kehoa ja mieltä.

3. Tiedosta omat oletuksesi tilanteen kulusta 

Huomaa, mitä oletuksia sinulla on liittyen tilanteeseen kulkuun ja lapseen siinä. Ovatko nämä oletukset omasta mielestäsi realistisia ja hyväntahtoisia? Luovu sellaisesta ajatuksesta, että tilanteiden kuuluu mennä tietyllä tapaa.

4. Yritä mennä lapsen nahkoihin

Mieti, osaatko asettua lapsen asemaan ja siten ymmärtää, mikä lasta vaivaa. Katso asioita enemmän lapsen näkökulmasta.

5. Pohdi huonon käytöksen taustoja

Tiedosta, että lapsen “huono käytös” on viesti toteutumattomasta tarpeesta. Näitä voivat olla esimerkiksi läheisyyden, huomion tai itsemääräämisen tarve. 

6. Muista, että kaikki haluavat yleensä pohjimmiltaan samaa

Huomaa, että lapsi yrittää (aivan kuten sinäkin) olla onnellinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tilaajille
Kurssi vanhemmille – näin luot hyvän suhteen vauvaan alusta asti, osa 4
Kukkuu! Leikkisään yhdessäoloon kuuluu vauvalle turvallisia yllätyksiä. Kuva: Colourbox.com
Kukkuu! Leikkisään yhdessäoloon kuuluu vauvalle turvallisia yllätyksiä. Kuva: Colourbox.com

Yhteinen hassuttelu on vauvalle olennaisen tärkeä peruskokemus, jolle kannattaa antaa aikaa. Kokeile kolmea kivaa leikkiä!

Voimakkaiden myönteisten tunteiden jakaminen läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa lujittaa ihmissuhteita merkittävällä, perustavanlaatuisella tavalla. Elävimmät ja tärkeimmät elämän muistot ovat lähes aina sellaisia, joihin on liittynyt intensiivisiä tunteita.

Leikki ja...

Toisen lapsen tulisi olla ensisijaisesti toivottu lapsi vanhemmilleen, ei sisarukseksi sisarukselleen, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo. 

Saimme ensimmäisen lapsen monien hankaluuksien jälkeen viime vuonna, ja ajatus toisesta lapsesta mietityttää päivittäin. Olemme jo 35-vuotiaita, ja lähipiirin kokemukset pelottavat. Riski saada kehityshäiriötä tai perinnöllistä sairautta poteva lapsi on iän myötä koko ajan suurempi.

Onko ok jäädä vain yhden lapsen perheeksi, vai jääkö lapsemme paitsi jostain merkityksellisestä? Harkitsemme jopa adoptiota, koska toinen raskaus pelottaa niin paljon.

Huolestunut äiti

Vaikeudet lapsen saamiseen liittyen voivat jäädä kaihertamaan mieltä ja aktivoitua siinä vaiheessa, kun perheeseen toivotaan toista lasta. Jos kokemukset ovat olleet suunnattoman negatiivisia, niitä voi mahdollisesti arvella traumoiksi. Tällöin ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään pelkoina ja pahoinvointina, ja tilanteeseen on hyvä harkita keskusteluapua.

On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä ole aina oma valinta.

Lapsiluku on aina henkilökohtainen päätös, jonka tekeminen suuntaan tai toiseen saattaa aiheuttaa vanhemmassa syyllisyyttä. On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä aina ole oma valinta. Elämä on aina epävarmaa. ”Amerikkalainen unelma” eli ajatus siitä, että onneen johdattaa ydinperhe, jossa on lapsia ja omakotitalo, on illuusio.

Synnyttäjien keski-ikä on noussut, ja vaikeat raskaudet saavat miettimään muita vaihtoehtoja. Adoptio on niistä yksi. Se täyttää vuosittain ison kolon monen lasta toivovan sydämestä. Tärkeää olisi, että toinen lapsi, hankintatavasta riippumatta, olisi ensisijaisesti toivottu lapseksi vanhemmilleen eikä sisarukseksi sisarukselleen.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mutta mikään ei takaa, että näin käy.

Kumpuaako ahdistuksesi mielestäsi enemmän koetusta vaikeasta raskaudesta vai toisen lapsen valinnasta ylipäänsä? Kenen takia olet valitsemassa ja mitä? Kirkasta itsellesi nämä ajatukset. Esikoislapsen kannalta tilanteessa ei ole oikeaa tai väärää valintaa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mikä on suuri rikkaus. Mikään ei kuitenkaan takaa, että näin käy. Monet sisarukset pysyvät toisilleen etäisinä. Sisarussuhteen ajatellaan olevan myös erityisen antoisa lasten sosiaalisten taitojen harjaannuttamisen kannalta, mutta sitä tapahtuu myös muissa ihmissuhteissa.

Ainoana lapsena eläminen ei jätä lasta paitsi merkityksellisistä asioista. Lapsen kehitykseen vaikuttaa sisarusten olemassaoloa tai puuttumista enemmän se, millainen suhde ja vuorovaikutus hänellä on vanhempiinsa. Se on asia, johon voit varmasti vaikuttaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.