Lue asiantuntijan arviot shampoista!

Pyysimme kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousaa Helsingin Allergia- ja astmayhdistyksestä kommentoimaan neljää lapsille ja/tai koko perheelle sopivaa shampoota ja kertomaan, mistä tunnistaa hyvän lastenshampoon.

Nämä tuotteet valittiin:

Weleda Calendula Shampoo & Body Wash (luomutuote), 11 e/200 ml

Sante Organic Kookos & Appelsiini -kiiltoshampoo (luomutuote), 13,50 e/500 ml

Sebamed Everyday (apteekkituote), 7,55 e/200 ml

Rainbow Vesipedon shampoo 2 in 1, 1,65 e/300 ml.

Ja näin sanoi Päivi Kousa:

– Kaikkia näitä voisin itsekin ostaa lapselleni. Yhdessäkään näistä ei ole yleisesti allergisoivia säilöntä- tai väriaineita eikä luomushampoissa ollut mitään sellaista, mikä niihin ei kuuluisi. Luomushampoissa oli enemmän hoitavia öljyjä ja kasviperäisiä aineita, ja pesevät ainesosat olivat mietoja, mutta tuoteselosteen perusteella kaikki nämä hoitavat varsinaisen tehtävänsä eli pesun hyvin.

– Tuotteissa ei ollut mitään turhaa, ellei sellaisiksi lasketa hajusteita. Ne eivät ole välttämättömiä, mutta muiden kuin hajusteille yliherkkien ei tarvitse kaihtaa niitä. Valinnan ratkaisevat omat mieltymykset: suosiiko luomua, luottaako apteekkituotteisiin vai haluaako ostaa kosmetiikan kätevästi ruokakauppareissulla.

Lue myös muut Päivi Kousan hiustenpesuvinkit:

Hajusteita ei tarvitse välttää

Lasten hiuksia ja päänahkaa ei tarvitse pestä kovin usein, joten pesu hajustetulla tuotteella silloin tällöin ei ole mitenkään haitaksi.

– Muualla maailmassa hajusteita tungetaan moniin lasten tuotteisiin vaipoista alkaen, eikä hajusteallergioita esiinny sen enempää kuin meillä. Tietysti hajusteiden kanssa kannattaa noudattaa jonkinlaista kohtuutta, onhan hajusteyliherkkyys kosketusallergioista yleisimpiä. Mutta shampootahan ei käytetä läheskään päivittäin.

Vaahto ei mittaa pesutehoa

– Aidossa luonnonkosmetiikassa on se hyvä puoli, että tuotteet eivät sisällä yleisesti allergisoivia säilöntäaineita, pesevät aineet ovat mietoja ja shampoisiin ei lisätä väriaineita. Shampoon ei tarvitse vaahdota pestäkseen hyvin.

Älä laimenna!

Lasten tuotteet ovat valmiiksi mietoja eikä laimennus tee niistä hellävaraisempia. Veden lisääminen pulloon nopeuttaa tuotteen pilaantumista, sillä se vähentää säilöntäaineen tehoa.

Vesikin kirvelee silmissä

Täysin kirvelemätöntä tuotetta tuskin on. Mainosväittämien, joiden mukaan shampoo ei kirvele silmissä, tarkoitus on lähinnä tehdä tuotteesta vaarattomamman tuntuinen hiustenpesua pelkäävälle lapselle. Tervettä silmää kirvelee aina, kun sinne joutuu jotakin, mitä sinne ei kuulu, vettäkin.

Mitä vähemmän aineita, sitä parempi - onko näin?

Ei aina. Yksinkertainenkin tuote voi pitää sisällään yleisimmin allergisoivia säilöntäaineita tai turhan tujun annoksen peseviä aineita.

Tosin niistäkään ei satunnaisesti käytettyinä ole muuta haittaa kuin ihon tilapäinen kuivuminen ja ärsytys. Jokin säilöntäaine on sitä paitsi välttämätön, sillä vesipitoinen shampoo on hyvä kasvualusta bakteereille.

Esimerkiksi luomutuotteissa alkoholi voi olla mukana nimenomaan säilöntäaineena, ja hoitavat öljyt kompensoivat sen mahdollisesti kuivattavaa vaikutusta.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.