Äiti on huolissaan 9-vuotiaan lapsensa tautikammosta. Mitä lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa.

9-vuotias esikoispoikamme koki viime keväänä oksennustaudin niin rajuna juttuna, että hänelle jäi siitä suoranainen kammo! Sen jälkeen elämäämme on varjostanut hänen sairastumisen pelkonsa. Hänestä on tullut oikeastaan haluton lähtemään kaveriensakaan luokse, kun hän pelkää ?sen tunteen? taas tulevan. Vatsa voi kuulemma tuntua kipeältä ja sitten poika jo pelkääkin joutuvansa oksentamaan. Olemme jutelleet asiasta ja rauhoitelleet häntä mutta tuntuu, ettei siitä ole apua. Asia huolettaa minua, kun koulu taas alkoi. Viime keväänä koulunkäynti hieman takkuili vatsakivun tuntemuksen takia. Opettaja tuki poikaamme hienosti, mutta pulma ei ole todellakaan hellittänyt kesän aikana kuten toivoimme. Onko tämä jotain alkavaa paniikkihäiriötä? Millä saisimme pienen poikamme unohtamaan turhat murheet mielestään?

Nimimerkki Äiti


Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:
Poikanne pelko oksennustaudin uusiutumisesta näyttää saaneen pakonomaisia muotoja: ajatuskin vatsan kipeytymisestä ja oksentamisesta ahdistaa niin, että hänestä on parempi pysytellä kotona kuin lähteä kaverien luo. On olemassa vaara, että ajatukset alkavat pyöriä yhä enemmän tuon pelon ympärillä, ja elämänpiiri ja ajatusmaailmakin kapenevat vähitellen. Käytännön konstina voi koettaa lapsen rohkaisemista ja kannustamista aina, kun jokin reissu tai kavereilla käynti on sujunut hyvin ja pelko on unohtunut. Samalla voi todeta, että pelko oli aiheeton. Lapselle voi myös sanoa, että taudin kammo on eräänlaista omien aivojen tuottamaa ?roskapostia?, jonka voi deletoida ja unohtaa saman tien. Kotiin ei pitäisi jäädä vain siksi, että poikaa pelottaa ? jos oksettaa, niin sitten oksennetaan!
Jos pelko vain voimistuu ja estää lapsen normaaleja toimia, kavereiden kanssa olemista, kyläreissuja ym., on syytä hakeutua jatkoselvittelyihin vaikkapa kasvatus- ja perheneuvolaan.