Taapero on tunnetusti räjähdysaltis yhdistelmä omaa tahtoa ja vielä kärsimätöntä mieltä. Moni kinkkinen tilanne ratkeaa, kun vanhemmalla on takataskussaan kekseliäisyyttä, huumoria ja pari hyväksi havaittua niksiä.

Kupillinen kahvia – kuumana kerrankin!

”Kun kaipaan pientä suvantoa vaikkapa kahvin juomisen ja päivän lehden silmäilyn ajaksi, silppuan lattialle paperia ja käynnistän imurin. Saan juoda kahvini rauhassa, kun lapset syöttävät imuri-lemmikkieläintä roskilla.”

”Puhallan ilmapalloja ja käynnistän imurin. Lapset jaksavat asetella ilmapalloja imurin päältä karkaavan ilmavirran päälle ainakin parin artikkelin lukemisen ajan.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Olen pakannut käytöstä poistamani lompakon ja käsilaukun täyteen harmitonta mutta lasten kiinnostuksen herättävää aikuisten tavaraa.”

”Lompakossa on esimerkiksi tarroja ja käyntikortteja, käsilaukussa tarpeettomia avaimia, entinen kännykkäni, entinen kamerani, vanha taskukalenterini ja pieni rusinapaketti. Tipautan käsilaukun muka vahingossa puoliavoimena lasten ulottuville niin, että he saavat kokea äidin laukulle livahtamisen jännityksen ja tutkia sitä, kunnes olen taas iskussa leikkeihin.”

Sukka-aarre ja muut pukemisen vauhdittajat

”Järjestän lapselleni vaateolympialaiset. Poikani odottaa lähtöpaikalla, kun levittelen sisä- ja ulkovaatteet ympäri kämppää. Sitten seuraa tehtävänanto: vaatteet on löydettävä ja puettava ylle mahdollisimman nopeasti. 'Aika alkaa N-Y-T!' Suoritus kellotetaan laskemalla ääneen aikaa, ja tulosta tuuletetaan perusteellisesti ennen uloslähtöä.”

”Vauhditan pukeutumista hyödyntämällä lapsen kulloisiakin suosikkitarinoita, kuten Frozenia, Star Warsia, Tähkäpäätä tai Lego Ninjagota. Selitän muka kiihdyksissäni, että kyseisten tarinoiden pahikset lähestyvät ja on kova kiire pukeutua suojapukuun ja hankkiutua turva-alukseen.”

”Kun lapsi raivoaa pukemistilanteessa, lähden muka etsimään kadonnutta sukka-aarretta sohvien ja pöytien alta ja huhuilen sitä äänekkäästi: suuuukkaaaa, missä oooooleeeet?!”

”Sitten olen löytävinäni sen lapsen korvan takaa: Hohoi, ei ole totta, valtaisan arvokas sukka-aarre on löytynyt! Kuka sen tänne piilotti?! Näytäpäs, mitä vaateaarteita löytyy toisen korvan takaa!”

”Tarinallistan jokaisen pukemisen vaiheen. Takkia pukiessa kysyn dramaattisesti kuiskaten: Löytääkö sormiviisikko tunnelista ulos? Pääsivätkö kaikki perille? Jess, pääsivät! Nimenhuuto: peukalopotti, suomensotti, oltermanni, kultaralli ja pikkurilli. Sitten vetoketju eli lilliputtivuoristorata: Ollaan ihan hiljaa ja kuunnellaan, kiljuvatko lilliputit vuoristoradalla! Viuuuuu, jihuuu! Kylläpä ne kiljuvat! Lopuksi hanskat: Löytääkö peukku peukkuluolaan? Apua, eksyikö se? Jesss, nyt se löysi perille, bravo peukku!

Hupia ja hiljaisuutta automatkoille

”Matkojen ja muiden hiostavien tilanteiden varalta olen investoinut lasta viihdyttävään pierutyyny-avaimenperään. Sen prutkuttelu pelastaa usein hermot kriittisellä hetkellä.”

”Jos toivon taaperon nukahtavan, etsin Youtubesta valkoista kohinaa ja panen kännykän hänen viereensä luomaan rauhoittavaa äänimaisemaa. Jos taas taapero on matkatessa virkeä, täytän pienen pussukan matkalle ottamillani harmittomilla tarvekamoilla, kuten avainnipulla, pikkupeilillä, nenäliinapaketilla ja kammalla. Taaperon aika kuluu pussukkaa tutkiessa.”

”Leikin kolmevuotiaani kanssa nähtävyysbingoa: kun hän on bongannut esimerkiksi punaisen auton, vihreän postilaatikon, harmaan rakennuksen ja ruskean koiran, hän saa yllätyksen.”

”Kuvittelen yhdessä lapsen kanssa, kuinka joku supersankari juoksee, lentää, pomppii puiden oksilla ja hyppii yli puhelinlankojen samaa vauhtia auton kanssa.”

”Luen lasten suosikkisatuja etukäteen äänitiedostolle ja soitan niitä automatkalla.”

”Koska ollaan kotona?”

”Kotimatkalla lapset usein pitkästyvät istumaan rattaissa ja odottamaan kotiovelle pääsyä. Teen kotioven etsimisestä salapoliisitehtävän: Apua, kotiovi on hukkunut! Kuka löytäisi sen? Käännän rattaat kohti roskista, sähkökaappia, vieraita rappuja: Oliko tämä meidän kotiovi? Ai, ei se ollutkaan meidän kotiovi vaan roskis, miten minä nyt erehdyin. No mutta tuollahan se kotiovi on! Ei kun se olikin sähkökaappi. Missä ihmeessä se kotiovi on?

”Leikimme lasteni kanssa eläinten kiinteistönvälitystoimistoa ja bongaamme ympäristöstä sopivia kotikoloja hiirille, linnuille ja pupuille.”

Hammaspesu onnistuu sittenkin

”Pyydän lasta näyttämään, miten leijona/krokotiili/tiikeri/virtahepo/karhu karjaisee, ja pesen muutaman hampaan kunkin karjaisun aikana.”

”Tarinoin dramaattiseen sävyyn siitä, millaisia hampaansyöjiä vilistää hammasviidakkoon ja miten kiire on huitoa ne harjalla pois ennen kuin ne popsivat hampaat suihinsa. Klassiset hammaspeikkotarinat toimivat tietenkin myös, ja niiden lomassa lapsi tekee peikonkarkotuskarjaisuja.”

”Sähköhammasharjalla harjatessa leikimme hammasautorallia.”

Itkupotkuraivarin sammutus

”Kun lapsen raivovolyyminappi on kaakossa, kysyn dramaattisella äänensävyllä: 'Voi apua, onko sua purrut Ärripurri? Nyt pitää äkkiä löytää se ja heittää se sinne missä pippuri kasvaa!' Sitten etsimme Ärripurria  lapsen vaatteiden sisältä, kunnes se 'löytyy' ja voimme heittää sen huitsin nevadaan.” 

”Otan oppia iltapäivälehdiltä, jotka kalastelevat klikkauksia sisällyttämällä otsikoihinsa huudahduksia, kuten OOH!, WAU! ja HUI! Sama jippo toimii lapsiin. Huudahdan raivoavalle taaperolle lujaa ja dramaattisesti OOH! WAU! MIKÄ TÄÄLLÄ tai HUI! EI OLE TOTTA! ja käännän lapsen huomion johonkin ympäristön kohteeseen. Käytännössä mikä tahansa käy. Näin kaunis paita, kuka sen on taikonut tähän? Mikä ihmeen sotku, täällä on tainnut olla pyörremyrsky?! Pikkuinen unohtaa raivonsa tällä keinolla nopeasti.”

”Kun mikään kikkakolmonen ei tepsi ja alan olla räjähdyspisteessä, mietin lastani istumassa aikuisena terapeutin vastaanotolla ja kertaamassa repliikkejäni. Tällä keinolla löydän rakentavat ilmaukset vaivattomasti.”

Kuvat
Matti Pikkujämsä