2-vuotias nauttii jo suunnattomasti ikäistensä seurasta, eikä vain äidin kanssa olemisesta.  Kuva: iStockphoto
2-vuotias nauttii jo suunnattomasti ikäistensä seurasta, eikä vain äidin kanssa olemisesta. Kuva: iStockphoto

Ystäväni oli ennen rento ja huoleton, mutta lapsen saatuaan hän on ollut todella ylisuojelevainen. Miten voisin auttaa ystävääni, ettei hän mökkihöperöidy lapsen kanssa totaalisesti?

Hyvä ystäväni on 2-vuotiaan pojan äiti, kuten olen itsekin. Tapaamme melko usein. Ystäväni oli ennen rento, kiva ja huoleton, mutta kun hän sai lapsen, kaikki muuttui. Kanssakäyminen on muuttunut vaikeammaksi, koska ystäväni on todella ylisuojelevainen. Hän meni aivan lukkoon, kun poikaa tönäistiin tahattomasti pihaleikeissä ja halusi lähteä heti kotiin.

Muutenkin ystäväni viihtyy lapsen kanssa kotona, eikä halua olla ihmisten ilmoilla. Hän vastaa kaikkiin ehdotuksiini, että ”Niilo” voisi pelätä sitä tai se on ”Niilolle” kyllä liikaa.


Psykologi Essi Juvakka vastaa:

On hienoa, että yrität auttaa ystävääsi, joka haluaa mielestäsi suojella liikaa lastaan kaikelta pahalta. Kaikelta suojeleminen ei ole mahdollista, ja jokaisen lapsen on hyvä kohdata myös normaaleja kolhuja, jotta hänestä kasvaa pärjäävä tyyppi. Jos äiti aina pehmentää kaikki töyssyt, on lapsi kykenemätön pitämään puoliaan viimeistään päivähoidon tai koulun isossa lapsiryhmässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystäväsi saa toki viettää aikaansa rauhallisesti myös kotona, mutta kannusta häntä mukaan leikkipuistoon ja vaikka kerhotoimintaan. 2-vuotias nauttii jo suunnattomasti ikäistensä seurasta, eikä vain äidin kanssa olemisesta. Moni kiukkukin jää kokematta, kun lapsi saa omia kavereita. Ole kuitenkin hienovarainen, ettei ystäväsi koe puuttumistasi arvosteluna äitiydelleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jäin myös miettimään, millainen lapsuus ystävälläsi on itsellään ollut. Haluaako hän ehkä korvata pojalleen jotain, mistä on itse jäänyt paitsi? Tai oliko hän kenties ujo tyttö, joka ei osannut pitää puoliaan ja olisi aina tarvinnut äidin avuksi (mutta apua ei koskaan tullut)? Oma vanhemmuus saattaa herättää ylivoimakkaan suojelutarpeen: elämäni rakkaimmalle pienokaiselle ei saa tapahtua mitään pahaa!

On normaalia, että äiti tasoittaa joissakin asioissa jälkikasvunsa tietä, mutta kaikessa se ei ole mahdollista eikä viisastakaan. Lapsen tulee saada myös kompastella. Siitä kasvaa pärjäämisen tunne ja itseluottamus.

Joskus mökkiytyminen ja ylisuojelu voivat kertoa myös äidin masennuksesta. Toivottavasti ystäväsi jaksaa olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla