Varsinkin perheen esikoiset itkevät herkästi yllättäviä ääniä. Kuva: iStockphoto.
Varsinkin perheen esikoiset itkevät herkästi yllättäviä ääniä. Kuva: iStockphoto.

Esikoisemme, 11 kuukauden ikäinen poika, on ollut syntymästään asti vaativa.

Jonkinlaista rytmiä saimme hänen elämäänsä vasta puolen vuoden paikkeilla. Hän ei ole ollut koskaan hyvä nukkuja, vaan saattoi ensimmäiset puoli vuotta herätä tunnin välein, ja nukkumaan käyminen oli monesti tuntien taistelu. Päiväunineen unta kertyi vain 10–11 tuntia vuorokaudessa.

Nyttemmin poika nukkuu jo paremmin, mutta koskaan ei voi tietää, mihin aikaan hän suostuu unille. Silti hän herää yleensä 7–8 aikoihin aamulla. Päiväunienkin kesto vaihtelee puolesta tunnista kahteen.

Poika myös ärsyyntyy nopeasti ja helposti, vaikka onkin hyvin iloinen, ainakin vieraiden nähden. Välillä on päiviä, jolloin hän suuttuu, säikkyy ja vastustaa kaikkea. Silloin ei yleensä auta muu kuin kanniskella häntä lähes koko päivä. Toisinaan hän naureskelee ja höpöttelee koko päivän ja on kuin enkeli. Lapsemme vaikuttaa kaikin puolin herkältä ja vaativalta. Mitä voisimme tehdä?
 

Psykologi Essi Juvakka vastaa:

On hyvä, että pohdit poikasi herkkyyttä. Se kertoo, että haluat lapsellesi parasta. Varsinkin perheen esikoiset itkevät herkästi yllättäviä ääniä, kun taas kakkos- ja kolmoslapset ovat tottuneet sisarusten voimakkaisiinkin ääniin ja elämän vauhdikkuuteen.

Poikasi arkuus on tavallista ja normaalia. Olemme kaikki persoonaltamme erilaisia. Toiset meistä ovat herkempiä ja arempia kuin toiset. Arkuus saattaa hävitä iän myötä tai olla isompanakin vallitseva luonteenpiirre. Muista antaa positiivista palautetta muustakin kuin ulospäinsuuntautuneesta käytöksestä. Arkuuskin on hyvä piirre: se merkitsee usein myös esimerkiksi varovaisuutta.

Arkuuskin on hyvä piirre: se merkitsee usein myös esimerkiksi varovaisuutta.

Osa poikasi vaativuudesta johtuu varmasti siitä, että hän nukkuu melko vähän. Suosittelisin kääntämään unirytmiä niin, että yöunia lyhennettäisiin tunnilla. Samoin säännöllisistä kaksista päiväunista kannattaa pitää kiinni. Latautunein akuin pieni mieskin jaksaa päivän touhuja paremmin ilman pultteja. Päiväuniksi riittää puolikin tuntia toisella kerralla. Päiväunia ei kuitenkaan kannata antaa nukkua enää kello 17 tai 18 jälkeen, muuten yöunille ei päästä kello 21 maissa.

Toivon, ettet ole huolissasi pojastasi. On hienoa, että hän on iloinen ja ilmeisesti ainakin välillä hyvin vieraskorea, vaikka se onkin vanhemmista joskus ärsyttävää.

Koska asia silti mietityttää sinua, suosittelen varaamaan ajan neuvolan terveydenhoitajalle. Näin saat mahdollisuuden puhua mietteistäsi ja tuntemuksistasi. Oletan kuitenkin, että kävelemään oppiminen ja sen myötä alkavat maailmantutkimusreissut saavat pikkumiehenne reipastumaan.

Taaperon hampaat uppoavat äidin reiteen ja päiväkotikaverin käsivarteen. Miten vanhemman pitäisi reagoida?

1. Kiukuttaa!

Yleensä pieni lapsi puree, koska hän ei vielä osaa muuten käsitellä tunteitaan, eivätkä kielelliset kyvyt riitä pahan mielen ilmaisemiseen. Puraisu on tehokas tapa saada kaveri irrottamaan otteensa himotusta lelusta tai kertoa vanhemmalle, että nyt en ole tyytyväinen.

Lapsen tunnetaidot kehittyvät, kun vanhemmat opettavat häntä hallitsemaan tunteitaan. Halaa tai ota lapsi syliin ja selitä, että nyt sinua harmittaa, kun et päässytkään leikkimään haluamallasi autolla. Lasta voi myös opettaa itse säätelemään kiukkua esimerkiksi puristamalla kädet tiukkaan nyrkkiin. Yleensä pureminen vähenee kolmen ikävuoden kieppeillä, kun ilmaisutaidot kehittyvät.

2. Pikainen puolustautumiskeino

Pureminen saattaa olla myös itsepuolustuksen muoto, jos lapsi jää esimerkiksi isompien leikkikavereidensa jalkoihin.

On tärkeää sanoa napakasti lapselle, että purra ei saa, koska se sattuu. Jos lapsi kuitenkin käyttää puremista puolustuskeinona esimerkiksi isompiaan vastaan, tarkkaile leikkejä ja varmista, ettei lapsi jää altavastaajaksi. Jokaista ristiriitatilannetta ei tarvitse siivota lapsen elämästä, mutta on vanhemman vastuulla valvoa, miten lapset kohtelevat toisiaan leikissä.

3. Huomio tänne, heti

Puremisesta voi tulla myös huomion hakemisen väline: lapsi kokee ehkä olevansa kurjien tunteidensa kanssa aivan yksin maailmassa eikä tunne selviävänsä siitä. Silloin pureminen on tapa saada vanhempi kiinnittämään huomionsa lapseen.

On tärkeää, että vanhemman reaktio on tasapainoinen: lasta saa ja täytyy kieltää, mutta kiukkuiseen reaktioon ei kannata juuttua liian pitkäksi aikaa. Vaikka lapsen pureminen saattaa suututtaa ja hävettää, yritä työntää omat negatiiviset tunteesi syrjään ja keskity empatiaan. Näin autat lasta oppimaan tunteiden käsittelyä.

4. Stressi purkautuu

Jos pureminen yhtäkkiä lisääntyy, syy voi löytyä lapsen arjesta. Muutto, päiväkotiryhmän vaihto tai muu elämänmuutos voi aiheuttaa lapselle stressiä, jota hän purkaa puremalla.

Yritä vähentää stressiä niin paljon kuin voit. Anna lapselle paljon aikaa ja syliä. Jos lapsi puree paljon, voi hampaisiin yrittää kiinnittää huomiota rakentavalla tavalla silloin, kun itse puremistilanne ei ole päällä. Tarjoa vaikka porkkanaa rouskuteltavaksi tai purulelua jäystettäväksi. Hampaita voi myös ihailla tai keskustella lapsen kanssa siitä, mitä kaikkea mahtavaa hampailla voi tehdä.

Uusi suositus johtuu siitä, että äidinmaidonkorvikkeisiin ja vieroitusvalmisteisiin lisätään entistä enemmän D-vitamiinia.

D-vitamiinin käyttösuositukset vauvoille muuttuvat. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusi suositus johtuu siitä, että äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden D-vitamiinipitoisuuksia nostetaan uusien EU-säädösten mukaisesti.

Käytännössä muutos koskee vauvoja, jotka saavat äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta yli puoli litraa vuorokaudessa. 

Uuden suosituksen mukaan vauva saa D-vitamiinia joka päivä näin:

  • Täysimetetty vauva tai vauva, joka saa vuorokaudessa vähemmän kuin 500 ml korviketta: 10 mikrogrammaa.

  • Vauva, joka saa vuorokaudessa 500–800 ml korviketta: 6 mikrogrammaa.

  • Vauva, joka saa vuorokaudessa yli 800 ml korviketta: 2 mikrogrammaa. 

Äidinmaidonkorvikkeen tai vieroitusvalmisteen määrään lasketaan mukaan D-vitaminoidut lastenvellit ja puurot.

Päivitetty käyttösuositus tulee voimaan heti. Sitä sovelletaan kaikilla lapsilla samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko lapsella käytössä olevat valmisteet nykyisten vai uusien D-vitamiinipitoisuuksien mukaisia. 

Kaikki lapset tarvitsevat D-vitamiinivalmisteen kahden viikon iästä lähtien. Vauvoille suositellaan annettavaksi D3-vitamiinitippoja. Suihkeita ei suositella niiden epätarkan annostuksen takia.