Lapsi syntyi lopulta, viimeinkin, neljä päivää lasketun ajan jälkeen. Kaikki meni oikein hyvin, kiitos kysymästä. Suorastaan oppikirjan mukaan. Säännölliset supistukset alkoivat jalkapalloa rakastavan isän iloksi ja ylpeydeksi Mestarien Liigan Chelsea–Barcelona-ottelun aikana.

Lapsi syntyi lopulta, viimeinkin, neljä päivää lasketun ajan jälkeen. Kaikki meni oikein hyvin, kiitos kysymästä. Suorastaan oppikirjan mukaan. Säännölliset supistukset alkoivat jalkapalloa rakastavan isän iloksi ja ylpeydeksi Mestarien Liigan Chelsea–Barcelona-ottelun aikana.

Synnytys ei ollut helppo eikä kivuton, mutta ehdottomasti yksi elämäni­ hienoimmista kokemuksista. Pahin pelkoni eli se, että kohtaisin synnytyssalissa yhteistyökyvyttömän kätilön, ei toteutunutkaan. Jos satutte synnyttämään Naistenklinikalla Virpi-nimisen kätilön avustuksella, vannon, että olette hyvissä käsissä.

Poika on terve, hänellä on isänsä tuuhea tukka ja äitinsä iso nenä. Hän syö jatkuvasti ja haukkuu kimeästi unissaan. En ole koskaan ollut hulluna vauvoihin, mutta minulla oli vahva luotto luontoon ja hormoneihini siinä, että rakastuisin pakahduttavasti poikaani. Ja näin tapahtui. Hän on mielestäni maailman söpöin otus.

Olisin valmis tekemään saman homman uudelleen, siitä huolimatta, etten ole kävellyt, enkä varsinkaan istunut, päiväkausiin synnytyksen jälkeen, ja vaikka olen lappanut sisuksiini maksimaaliset määrät kipulääkkeitä ja silti ulvonut päivittäin kipujani. Mutta en nyt ihan heti kuitenkaan. On vähän muuta tekemistä. Pitää hoitaa vauvaa.

”Ei tänne mahdu!” parahdan, kun mies lähestyy sänkyä aamupalalautanen ja sanomalehti käsissään aikoen loikoilla perheensä läheisyydessä.

”No niin, tästä se isän etäälle ajaminen alkaa”, mies toteaa sarkastisesti virnehtien ja kaartaa nöyrästi toisaalle. Suihkunraikkaana, hyvännäköisenä ja ennen kaikkea entisellään. Toisin kuin eräät. On kolmihenkisen perheemme kolmas aamu kotona, eikä tänne sänkyyn tosiaankaan mahdu. Täällä on tilanne päällä.

Olen ollut valveilla tunteja, mutten ole päässyt sängystä mihinkään. En vessaan tai suihkuun. Minä, joka en yleensä merkittävästi hikoile tai haise, makaan yön aikana alleni laskemassani hormonihikilammikossa. Kainaloistani puskee väkevä työmiehen hien­ haju. Rintani ovat räjähdyspisteessä ja pirun kipeät. Toisesta imetän lasta, joka lutkuttaa ahnaasti piittaamatta siitä, että nännissäni on hervoton haava. Näen tähtiä lapsen imiessä. Toinen rintani on alistettu rintapumpulle.

Yritän keskittyä ymmärtämään Kelalta vihdoin saapunutta äitiysrahapäätöstäni, jonka kuukausierät ovat paljon pienemmät mitä odotin, kiitos freelancer-statukseni. Vilkuilen samalla järkyttyneenä näkyä, johon en ole vielä tottunut: venyvä nännini näyttää lypsykoneen paineessa samalla sekä kiehtovalta­ että ällöttävältä.

Maitoa tirskuu kaikkialta, ja se valuu noroina pitkin edelleen isoa, löysää vatsaani yhdistyen hikilammikkoon. Eikä tässä vielä kaikki eriterintamalta. Sekä lapsen pikkiriikkinen vaippa, että minun jättimäinen yösiteeni ovat falskanneet yön aikana. Lakanat täytyy vaihtaa ensi tilassa, joka tätä menoa on todennäköisesti­ illalla.

En tiennyt vastasyntyneen hoidosta etukäteen mitään. En ymmärtänyt, miten on mahdollista, että tuoreet äidit sanovat, etteivät he pääse suihkuun tai syömään. Mutta totta se on. Minä syön onnistuneesti vain, koska ruokaa laittava poikaystäväni on isyysvapaalla.

Vauvan hoito on hämmentävän kokonaisvaltaista puuhaa. Ruokkiessa­, rakastaessa ja hoivatessa menee helposti­ koko päivä ilman, että sitä edes huomaa. Imetysmaratonien aikana haaveilen elvyttävästä kasvohoidosta, säärikarvojen poistosta, pedikyyristä­ ja hieronnasta. Vannotan ystävääni, että hän tekee jotain, jos makaan eritelammikossa tukka rasvaisena ja kaapu päällä vielä loppukesästäkin.

Minä en tiedä, olenko enää nainen vai olenko juuri tällä hetkellä naiseuden­ ytimessä. Entinen tv-tähti on nykyään yhden hengen ruokala. Varsin sotkuinen­ sellainen.

P.S. Sain ystävältäni kaksi kullanarvoista neuvoa, jotka jaan nyt teille: 1. Melkein aina, kun vauva känisee, kyse on nälästä. Vaikka on vaikeaa uskoa, että taas sillä on nälkä. 2. Rintapumppu toimii paremmin ilman hierovaa tiivisteosaa.

Maria Veitola on 39-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluu mies ja huhtikuussa syntynyt vauva. Maria kertoo kolumnissaan, miten hän opettelee äidiksi yrityksen ja erehdyksen kautta.

Kolumni on julkaistu Vauva-lehdessä 06/2012

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

Jos perheellämme olisi enemmän rahaa käytössä, olisimme onnellisempia, kertoo 79 prosenttia Meidän Perheen rahakyselyyn vastanneista.

Raha mahdollistaa helpomman elämän. Voisi mennä ja tehdä laskematta, montako maitolitraa sillä rahalla saisi.

Noin 60 prosenttia vastaajista kuvailee kuitenkin perheensä taloudellista tilannetta hyväksi tai melko hyväksi. Epävarmuutta aiheuttaa eniten se, että kaikki mikä tulee, myös menee.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

”Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea."

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska tunnistaa ristiriidan.

– Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea. Esimerkiksi kännykät lapsille ovat uusia välttämättömyyksiä.

Yksi tällainen ”uusi välttämättömyys” on lapsille säästäminen.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo.

Eräs vastaaja kertoi kyselyssä näin:

Haluaisimme säästää lapsille. Emme uskalla luottaa, että opiskelijoille maksetaan tukia enää 15–20 vuoden päästä.

Aikuisten menoista tingitään ensimmäisenä, lasten harrastuksista viimeisenä.

– Etenkin äideille on tyypillistä, ettei kuluteta itseen, vaan laitetaan lapsi edelle.

”Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.”

”Tavallisen tiukka rahatilanne” otetaan lapsiperheissä Wilskan mukaan pääosin elämänvaiheeseen kuuluvana. Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Köyhyys ja pienituloisuus taas aiheuttavat henkistä stressiä, varsinkin jos ne jatkuvat pitkään.

Tutkimusten mukaan rahasta ei kanneta huolta, jos tilillä on puskurina muutaman kuukauden palkka. Mutta tuoko muhkeampi pankkitili mielenrauhan lisäksi onnea? Tiettyyn rajaan asti kyllä.

– Noin 70 000–80 000 euron käteen jääviin yhden ihmisen vuosituloihin saakka lisäraha kasvattaa onnellisuutta. Sen jälkeen ei.

 

Näin Meidän perheen lukijat kertoivat verkkokyselyssä:

Jos rahaa olisi enemmän...

  • Olisin huomattavasti vähemmän stressaantunut ja ahdistunut. Elämässä on tarpeeksi muitakin murheita ilman rahahuoliakin.
  • Olisi varaa laadukkaampaan ruokaan ja mahdollisuus käydä yksityisellä lääkärillä.
  • Ei tarvitsisi joka asian kohdalla miettiä, voiko ostaa vai ei.
  • Voisi ostaa parempikuntoisen talon eikä tarvitsisi remontoida niin paljon.
  • Voisi keskittyä elämiseen ja arkeen. Tietäisi, että saa kaiken mitä tarvitsee, saa syödä terveellisesti ja voi hankkia erilaisia elämyksiä matkailusta ulkona syömiseen.
  • Voisi vaikka ostaa lohta kaupasta useammin kuin kerran kuussa!
  • Voisin hoitaa lastamme kotona, kunnes hän on kaksivuotias.
  • Asuisimme tilavammin ja meillä olisi varaa palkata apua (esim. siivoja). Voisimme tehdä koko perheen yhteisiä ulkomaanmatkoja. Elämä olisi huolettomampaa.
  • Pystyisimme säästämään, ja lapset saisivat joskus omat huoneet.

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?