Lapsi syntyi lopulta, viimeinkin, neljä päivää lasketun ajan jälkeen. Kaikki meni oikein hyvin, kiitos kysymästä. Suorastaan oppikirjan mukaan. Säännölliset supistukset alkoivat jalkapalloa rakastavan isän iloksi ja ylpeydeksi Mestarien Liigan Chelsea–Barcelona-ottelun aikana.

Lapsi syntyi lopulta, viimeinkin, neljä päivää lasketun ajan jälkeen. Kaikki meni oikein hyvin, kiitos kysymästä. Suorastaan oppikirjan mukaan. Säännölliset supistukset alkoivat jalkapalloa rakastavan isän iloksi ja ylpeydeksi Mestarien Liigan Chelsea–Barcelona-ottelun aikana.

Synnytys ei ollut helppo eikä kivuton, mutta ehdottomasti yksi elämäni­ hienoimmista kokemuksista. Pahin pelkoni eli se, että kohtaisin synnytyssalissa yhteistyökyvyttömän kätilön, ei toteutunutkaan. Jos satutte synnyttämään Naistenklinikalla Virpi-nimisen kätilön avustuksella, vannon, että olette hyvissä käsissä.

Poika on terve, hänellä on isänsä tuuhea tukka ja äitinsä iso nenä. Hän syö jatkuvasti ja haukkuu kimeästi unissaan. En ole koskaan ollut hulluna vauvoihin, mutta minulla oli vahva luotto luontoon ja hormoneihini siinä, että rakastuisin pakahduttavasti poikaani. Ja näin tapahtui. Hän on mielestäni maailman söpöin otus.

Olisin valmis tekemään saman homman uudelleen, siitä huolimatta, etten ole kävellyt, enkä varsinkaan istunut, päiväkausiin synnytyksen jälkeen, ja vaikka olen lappanut sisuksiini maksimaaliset määrät kipulääkkeitä ja silti ulvonut päivittäin kipujani. Mutta en nyt ihan heti kuitenkaan. On vähän muuta tekemistä. Pitää hoitaa vauvaa.

”Ei tänne mahdu!” parahdan, kun mies lähestyy sänkyä aamupalalautanen ja sanomalehti käsissään aikoen loikoilla perheensä läheisyydessä.

”No niin, tästä se isän etäälle ajaminen alkaa”, mies toteaa sarkastisesti virnehtien ja kaartaa nöyrästi toisaalle. Suihkunraikkaana, hyvännäköisenä ja ennen kaikkea entisellään. Toisin kuin eräät. On kolmihenkisen perheemme kolmas aamu kotona, eikä tänne sänkyyn tosiaankaan mahdu. Täällä on tilanne päällä.

Olen ollut valveilla tunteja, mutten ole päässyt sängystä mihinkään. En vessaan tai suihkuun. Minä, joka en yleensä merkittävästi hikoile tai haise, makaan yön aikana alleni laskemassani hormonihikilammikossa. Kainaloistani puskee väkevä työmiehen hien­ haju. Rintani ovat räjähdyspisteessä ja pirun kipeät. Toisesta imetän lasta, joka lutkuttaa ahnaasti piittaamatta siitä, että nännissäni on hervoton haava. Näen tähtiä lapsen imiessä. Toinen rintani on alistettu rintapumpulle.

Yritän keskittyä ymmärtämään Kelalta vihdoin saapunutta äitiysrahapäätöstäni, jonka kuukausierät ovat paljon pienemmät mitä odotin, kiitos freelancer-statukseni. Vilkuilen samalla järkyttyneenä näkyä, johon en ole vielä tottunut: venyvä nännini näyttää lypsykoneen paineessa samalla sekä kiehtovalta­ että ällöttävältä.

Maitoa tirskuu kaikkialta, ja se valuu noroina pitkin edelleen isoa, löysää vatsaani yhdistyen hikilammikkoon. Eikä tässä vielä kaikki eriterintamalta. Sekä lapsen pikkiriikkinen vaippa, että minun jättimäinen yösiteeni ovat falskanneet yön aikana. Lakanat täytyy vaihtaa ensi tilassa, joka tätä menoa on todennäköisesti­ illalla.

En tiennyt vastasyntyneen hoidosta etukäteen mitään. En ymmärtänyt, miten on mahdollista, että tuoreet äidit sanovat, etteivät he pääse suihkuun tai syömään. Mutta totta se on. Minä syön onnistuneesti vain, koska ruokaa laittava poikaystäväni on isyysvapaalla.

Vauvan hoito on hämmentävän kokonaisvaltaista puuhaa. Ruokkiessa­, rakastaessa ja hoivatessa menee helposti­ koko päivä ilman, että sitä edes huomaa. Imetysmaratonien aikana haaveilen elvyttävästä kasvohoidosta, säärikarvojen poistosta, pedikyyristä­ ja hieronnasta. Vannotan ystävääni, että hän tekee jotain, jos makaan eritelammikossa tukka rasvaisena ja kaapu päällä vielä loppukesästäkin.

Minä en tiedä, olenko enää nainen vai olenko juuri tällä hetkellä naiseuden­ ytimessä. Entinen tv-tähti on nykyään yhden hengen ruokala. Varsin sotkuinen­ sellainen.

P.S. Sain ystävältäni kaksi kullanarvoista neuvoa, jotka jaan nyt teille: 1. Melkein aina, kun vauva känisee, kyse on nälästä. Vaikka on vaikeaa uskoa, että taas sillä on nälkä. 2. Rintapumppu toimii paremmin ilman hierovaa tiivisteosaa.

Maria Veitola on 39-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluu mies ja huhtikuussa syntynyt vauva. Maria kertoo kolumnissaan, miten hän opettelee äidiksi yrityksen ja erehdyksen kautta.

Kolumni on julkaistu Vauva-lehdessä 06/2012