"Elämä ilman kirjoja, liikuntaa ja musiikkia on silti paljon enemmän kuin ennen."

Vauva täyttää vuoden ja minä olen äiti, joka tilaa syntymäpäiväkakun konditoriasta ja toteaa vieraiden saapuessa, ettei taloudesta löydy kakkuvatia, -lapiota, servettejä tai maitoa. Unohdamme ottaa yksivuotisvalokuvan.

Seuraavana päivänä lapseton ystäväni kysyy minulta kahvilassa, joko se taapertaa. Mieleni tekee tehdä oksennuseleitä ja kirkua, mutta tyydyn pyörittelemään silmiäni. Ensimmäisen vuoden päättymisessä hirveintä on todeta, ettei lasta kutsuta enää vauvaksi, vaan taaperoksi – ja minä inhoan sitä sanaa. Mamma, masuasukki, taapero. Kantoliinailu, kestovaippailu, pottailu. Kaikki samaa scheissea.

Ehkä kahviseuralaiseni yrittää vain olla huomaavainen ja samaistua maailmaani. Tai sitten tämä on testi, jolla mitataan sitä, olenko hurahtanut vuoden aikana ja alkanut puhua lapsesta ja siihen liittyvistä tavallisista asioista kuin vajukki.

Onneksi en ole.

En silti väitä, että olisin aivan ennallani.

Esimerkiksi: Ennen kuuntelin jatkuvasti musiikkia. Nykyään päähäni ei mahdu musiikkia.

Ennen urheilin. Nykyään en jaksa.

Ennen luin kirjoja. Nykyään en ymmärrä lukemastani mitään ja nukahdan kesken ensimmäisen sivun.

Mutta ei se mitään. Elämä ilman kirjoja, liikuntaa ja musiikkia on silti paljon enemmän kuin ennen.

Ajatellaanpa vaikka junassa matkustamista: aikaisemmin kirjoitin, luin tai kuuntelin musiikkia junamatkojen ajan. Tai nukuin (aah). Nykyään kipitän pitkin likaisia käytäviä konttaavan otukseni perässä ja yritän estää häntä tuhoamasta kanssamatkustajien eväitä ja päiväunia. Yritämme myös viihtyä lasten leikkivaunussa, jossa ei ole yksivuotiaalle mitään tekemistä, paitsi hengissä selviäminen.

Viime matkalla ryhmä yli kymmenvuotiaita poikia hillui leikkivaunussa hullun lailla. Pyysin poikia kauniisti varomaan pienempiä. Hilluminen jatkui entiseen tapaan. Etsin epätoivoisella katseella poikien vanhempia, jos he vaikka olisivat saaneet lapsiinsa tolkkua. Vanhemmat leikkivät kuurosokeita.

Enkä nyt tosiaankaan kuvittele itsestäni mitään. Oikein naurattaa, sillä minusta on tullut ihminen, jollaisia ennen inhosin. Olen nykyään se tyyppi, jonka seurueen jäljiltä ravintolan pöytä ja sen ympäristö näyttää kaatopaikalta, johon on iskenyt hurrikaani. Roskaa ja ruoanjätteitä on kaikkialla. Kun lapsi on heitellyt pasta-annoksensa pitkin kuppilan sieiniä, kaatanut lasillisen vettä pöydälle ja uittanut leipäkorin sisällön syntyneessä lätäkössä, olen vain hymyillyt lapselle ja jatkanut juttuani.

Ennen kuin minulla oli lapsi, ajattelin, että vanhemmat, jotka eivät onnistu pitämään lapsiaan kurissa ravintolassa, voisivat pysyä kotioloissa. Nyt ymmärrän, että villille yksivuotiaalle käytöstapojen opettaminen ei vielä oikein onnistu, ja jos pysyisin pienen villimiehen kanssa pelkästään kotioloissa,

tulisimme molemmat tuota pikaa hulluiksi.
Tunnen ylpeyttä siitä, että olemme onnistuneet pitämään vauvaa hengissä kokonaisen vuoden. Olen ottanut haltuun aikamoisen määrän uutta tietoa. Ihan totta, en edes tiennyt, että on olemassa asia nimeltä housuvaippa.

Muistan myös, että jossain vaiheessa sain neuvolasta neuvon nukuttaa vauva aina iltaisin jotakuinkin samaan aikaan. Siihen saakka poika oli nukkunut
ja valvonut miten häntä huvitti.

Vasta kotona tajusin, että olin unohtanut kysyä, miten vauva oikeastaan nukutetaan. Minulla ei ollut siitä mitään hajua.

Päätin siis toteuttaa nukuttamisen omalla tyylilläni: laitoin lapsen sänkyyn ja toivotin hyvät yöt. Onneksi en tässä kohtaa kysynyt neuvoa ystäviltäni, sillä sittemmin olen kuullut tunteja kestävistä nukuttamisrituaaleista, joihin kuuluu varpaiden laskemista, laulamista, keinuttamista, hyssyttämistä, maidon juottamista ja satujen lukemista. Joskus on hyvä olla hölmö. Joskus tieto lisää tuskaa.

Vauva on siis yksivuotias, eikä mikään taapero vaan pikkuinen poika. Olen vannonut itselleni, että ennen seuraavaa syntymäpäivää hankin kakkuvadin. Se, että tuntee itsensä hyväksi äidiksi, on kiinni pienistä asioista.

Tällä hetkellä opettelemme käymään puistossa. Niin kuuluu tässä vaiheessa tehdä, sanovat kanssaäidit. Yksivuotias istuu puistossa maassa ja syö kaksin käsin hiekkaa. Mikäpä siinä.

Maria Veitola on 39-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluu mies ja huhtikuussa 2012 syntynyt poika. Maria kertoo kolumnissaan, miten hän opettelee äidiksi yrityksen ja erehdyksen kautta.

Lue lisää kolumneja

Vierailija

Vuosi täynnä

Hyvin kuvattu. Ystäväin hölmöilyä kyllä hämmästelen. Ei lapsen nukuttamiseen tarvita tunteja. Meillä iltarutiinit olivat iltapala, pesu, n. 10 sivua iltasatua ja tuutulaulu. Jos lapsi sen jälkeen huuteli, käytiin ekalla ja tokalla kerralla sanomassa hyvää yötä, siitä eteenpäin ei juurikaan reagoitu, kunhan tarkistettiin, että kaikki on hyvin. Elämisen ääniä ei tarvitse välttää, ne kertovat lapselle, että hän on kotona.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lasten kannattaisi harjoitella useampaa kuin vain yhtä urheilulajia. Yksipuolinen treeni lisää vammoja, sanoo urheilulääkäri Katja Mjøsund.

”Lasten rasitusvammat ovat lisääntyneet, ja niitä tulee entistä nuoremmille, jopa kahdeksanvuotiaille. Yksipuolinen ja äkillisesti kasvava rasitus lisäävät vammoja. Enää lapset eivät juoksentele päivittäin pihapeleissä, vaan treenaavat ohjatusti, tavoitteellisesti ja kovaa muutaman kerran viikossa.

Rapatessa roiskuu, eli kaikkia rasitusvammoja on mahdoton välttää. Niiden määrää voidaan kuitenkin vähentää, ja vakavimmat vammat pitäisi estää kokonaan.

Lajiharjoittelun pitäisi olla nykyistä monipuolisempaa. Monipuolinen treeni kehittää lahjakkuutta yksipuolista harjoittelua paremmin. Jalkapallojunnujen viikoittaisista treeneistä yhdet voisivat olla vaikka telinejumppatreenit. Tanssijat voisivat kokeilla parkouria.

Vaikka tavoite olisi huippu-urheilussa, on hyvä muistaa, että tutkimusten mukaan myöhäinen lajiin erikoistuminen tuo parempia tuloksia aikuisena. Hyvän urheiluseuran yksi tunnusmerkki on se, että se rohkaisee lapsia monipuoliseen liikuntaan ja unohtaa lajimustasukkaisuuden.

Vanhempien kannattaa vaatia lapsilleen koulutettuja, osaamistaan päivittäviä valmentajia.

Monessa lajissa on tapana, että pienempiä, aloittelevia lapsia ohjaavat usein kokemattomimmat valmentajat. Lasten terveyden kannalta tässä piilee vaara.

Rasitusvammojen ehkäisy edellyttää ohjaajilta ymmärrystä lapsen kasvuvaiheista, ja sen tajuamista, ettei lapsi ole miniaikuinen. Lapsella on esimerkiksi luissa kasvutumakkeita, jotka tietyissä kasvun vaiheissa kestävät varsinaista luuta huonommin rasitusta ja ovat alttiimpia vammautumaan.

Esimerkiksi kantapää on arassa vaiheessa kahdeksan–kymmenvuotiaana ja polven alapuolinen sääriluu 12–14-vuotiaana. Valmentajien pitäisi osata suunnitella harjoitukset siten, että esimerkiksi kahdeksan–kymmenvuotiaiden treeneissä ei olisi liikaa kantapäätä kuormittavia hyppyjä kovalla alustalla.

Vanhempien kannattaa vaatia lapsilleen koulutettuja, omaa osaamistaan päivittäviä valmentajia. Lajiliittojen puolestaan pitäisi huolehtia myös aloittelevien valmentajien riittävästä koulutuksesta.

Lievimmät rasitusvammat ovat kasvutumakkeiden ärsytyksiä, jotka rauhoittuvat viikossa, vakavimmat rasitusmurtumia. Yleensä lapsi paranee vammoista hyvin, mutta luutumatta jäänyt rasitusmurtuma voi vaivata aikuisenakin.

Kipu ei kuuluu liikkumiseen.

Vanhemman tehtävä on ohjata lasta kuuntelemaan kehoaan. Kipu ei kuuluu liikkumiseen. Jos liike tekee kipeää, tekniikka vaatii hiomista tai keho lepoa.

Vammojen pelossa ei kuitenkaan pidä kieltää liikuntaa tai urheilua. Lapsen normaali, terve kehitys ja kasvu vaativat päivittäistä liikuntaa. Liikkumattomuus on lapselle huomattavasti isompi haitta kuin rasitusvamma."

Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katja Mjøsund on monen huippu-urheilijan omalääkäri sekä suosittu lasten ja nuorten urheilulääkäri.

Meidän Perhe 5/2018

Vierailija

Lasten urheilulääkäri: ”Lapsillakin on nykyään rasitusvammoja – ison osan niistä voisi estää”

"Vanhempien kannattaa vaatia lapsilleen koulutettuja, omaa osaamistaan päivittäviä valmentajia. " Nykyään tuntuu vaikealtä löytää ktään vetämään junnuharkkoja, vapaaehtoisia aikuisia ei vaan löydy. Ei sillon vaadita mitään, jos halutaan lasten harrastavan, näin ainakin pienillä paikkakunilla.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uudessa lastensairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhemmilla on tilaa viettää aikaa lastensa luona ja jäädä yöksikin.

Vastikään valmistuneet uuden lastensairaalan tilat Helsingin Meilahdessa luovutettiin tänään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille. Pääsimme ensimmäisten joukossa tutustumaan uuteen sairaalaan. Tässä kiinnostavimmat yksityiskohdat!

1. Vihdoin tilaa vanhemmille

Tässä sairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhempien yöpymiselle lastensa luona on varattu tarkoituksella tilaa. Vuodeosaston huoneisiin tulee vuodesohva ja teho-osastonkin huoneisiin lepotuoli, jossa vanhempi voi halutessaan viettää yön. Teho-osastolla on myös vanhemmille tarkoitettu olohuone. 

Kolmannes uuden lastensairaalan potilaista tulee HUS:n sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. Esimerkiksi elinsiirtopotilaat ja heidän vanhempansa viettävät sairaalassa pitkiäkin aikoja. Siksi vanhemmille on osastolla jopa pyykinpesumahdollisuus.

Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.
Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.

Uudessa lastensairaalassa toimii Suomen suurin lasten päivystys, jossa käy noin 40 000 potilasta vuodessa. Päivystysosastolla on 12 seurantahuonetta, joissa vanhempi voi niin ikään olla lapsen kanssa yön yli.

Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.
Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.

2. Ajatukset pois sairastamisesta

Kun sairaalaan tuleva lapsi odottaa vuoroaan, hän saa valita kuudesta Avatar-hahmosta mieleisensä eläimen, ja saa hahmon mukaisen rannekkeen. Hahmo kutsuu lasta odotustilan näytöllä, kun on hänen vuoronsa. 

Pienet, lapsenomaiset asiat hälventävät epäilemättä jännitystä ja saavat ajatukset sairaalan tulon syystä hetkeksi muualle.

Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.
Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.

Jokaisessa sairaalan kerroksessa on lapsille leikkihuone ja laboratorion odotustilassa lisäksi sisarushuone, jossa testeihin tulleen sisarukset voivat odotellessaan leikkiä tai katsella meriakvaarion kaloja.

Lastensairaala on saanut lahjoituksina runsaasti leluja ja kirjoja sekä taidetta.

Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.
Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.

Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.
Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.

3. Muumien viisaudet

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat tarttuneet toisiinsa." Tämä Pikku Myyn ajatelma koristaa uuden lastensairaalan kahvilan seinää. 

Vastaavia Muumi-kirjoista tuttuja viisauksia voi lukea seiniltä suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. 

Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.
Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.

Uusi lastensairaala sai käyttöoikeuden Muumi-kuvituksiin ja -kertomuksiin lahjoituksena Moomin Charactersilta. Yrityksen taiteellinen johtaja Sophia Jansson totesi lastensairaalan luovutustilaisuudessa, että toivoo kuvien ja tekstien ruokkivan lasten mielikuvitusta ja muistuttavan leikistä sekä sairaalan ulkopuolisesta elämästä. 

Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.
Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.

Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.
Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.

4. Voimaa väreistä

Uuden lastensairaalan tilat ovat hillityn värikkäitä, valoisia ja selkeitä. Auloista ja odotustiloista tulee mieleen ennemmin tyylikäs lääkäriasema kuin perinteinen sairaala.

Sisustuksen teemat ovat meri ja saaristo. Jokaisella kerroksella on oma nimensä, ja kunkin kerroksen aulalla ja hoitaja-asemalla on oma tunnusvärinsä.

Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.
Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.

Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.
Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.

Uusi lastensairaala otetaan käyttöön syyskuussa. Sen rakennuskustannukset olivat 168 miljoonaa euroa, joista reilut 38 miljoonaa katettiin lahjoituksin. 

Kuuden jalkapallokentän kokoinen sairaala

  • Lastensairaalassa on 8 maanpäällistä kerrosta, 1 kellarikerros ja konehuonekerros.
  • Sairaalassa on yhteensä 2 069 huonetilaa, joista 12 on leikkaussaleja ja 16 tehohoitoyksikköjä. Potilashuoneita on 118 ja vastaanotto- tai kuntoutustiloja 220.
  • Kokonaispinta-ala on on 48 000 neliötä, mikä vastaa kuutta jalkapallokenttää. Tilavuus on 230 000 kuutiota, eli sairaala on yli kahden Eduskuntatalon kokoinen.
  • Lastensairaalan päivystyksessä käy vuosittain arviolta 40 000 potilasta, ja vuodeosastolla yöpyy joka yö vähintään sata lasta.
  • Sairaalan budjetti oli 160 miljoonaa euroa, jonka päälle tuli 15 miljoonaa euroa Husin toivomia lisätöitä. Budjetista noin 38 miljoonaa euroa tuli lahjoituksina.
  • Rakentaminen alkoi elokuussa 2014, ja sairaala luovutettiin Husille huhtikuussa 2018. Pääurakoitsijana toimi rakennusyhtiö SRV. 
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.