Iltasatuja luetaan perheessämme vain pari kertaa kuussa.

Olen villien 1-, 3- ja 6-vuotiaiden lasten aika uupunut yksinhuoltajaäiti. Iltaisin olen jo niin väsynyt, etten aina jaksaisi lukea puoltakaan satua. Koen tästä huonoa omaatuntoa. Iltasatuja luetaan perheessämme vain pari kertaa kuussa. Ovatko säyseät Muumivideot selvästi heikompi ”iltasatu”?

Psykologi Essi Juvakka vastaa: Sinun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettet jaksa lukea usein iltasatuja. Lukuhetkiä voi perheessä pitää myös muulloin kuin iltaisin. Jos sinusta tuntuu hyvältä, voit kutsua niitä vaikka  ”aikaisiksi iltasaduiksi”. Osa kirjoista voi olla myös katselukirjoja, joita ei tarvitse varsinaisesti lukea.

3- ja 6-vuotiaat lähtevät mielellään mukaan myös kehittelemään satuja itse. Juonen tulee kuitenkin etenkin iltaisin olla melko lempeä. Sadusta voi tehdä jopa jatkokertomuksen, jota kukin saa kertoa vuorollaan. Pian myös perheenne pienin osaa olla mukana keksimässä satuja.

Hyviä iltasatuvaihtoehtoja ovat myös satu-cd:t, joita lapset voivat kuunnella sängyssä peiton alla. Cd-levyjä voit esimerkiksi lainata kirjastosta. Kuunneltu tarina virittää lapsen mielikuvitusta paremmin kuin videot. Jos lapsi saa eteensä valmiin kuvan, hän ei saa mahdollisuutta hahmotella tarinaa mielessään itselleen sopivaksi.

Saduilla on tärkeä rooli lapsen elämässä: niitä kuunnellessaan lapsi oppii tunnistamaan erilaisia tunteitaan ja eläytymään monella tavalla toisten asemaan. Sadut vaikuttavat myös lapsen kielen monipuoliseen kehitykseen ja luovuuteen. Ne tukevat myös tunne-elämän kehitystä ja auttavat ymmärtämään, mitkä asiat ovat kiellettyjä ja mitkä sallittuja.

Suurin osa Muumeista on sen verran säyseitä tarinoita, että ne sopivat myös ilta-aikaan, mutta eivät mielellään ihan viimeiseksi ennen nukkumaan menoa. Liikkuvan kuvan ja kuitenkin hiukan jännittävän tarinan seuraaminen voi vaikeuttaa nukahtamista ja pitää pienen ihmisen moottorin turhan pitkään käynnissä.

Rauhallinen iltahetki on lapselle tärkeä. Teidän perheenne traditio voisi olla vaikka illan cd-satu ja jutustelua äidin  kanssa päivän tapahtumista.

Vauva 8/2011

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Eläinhahmojen yhdisteleminen on hauskaa puuhaa! Kuva: Juha Salminen
Eläinhahmojen yhdisteleminen on hauskaa puuhaa! Kuva: Juha Salminen

Kivojen eläinhahmojen yhdistely kehittää taaperon silmän ja käden yhteistyötä.

Tarvitset:

Tukevaa kartonkia tai pahvia, valmiiksi tulostetut eläinhahmot, paperiliimaa, kontaktimuovia,sakset tai mattoveitsen.

Tee näin:

  1. Tulosta valmiit eläinhahmot ja liimaa ne tukevalle kartongille tai ohuelle pahville. Eläinhahmoja on kuusi kappaletta: kettu, kissa, norppa, pingviini, pupu, sammakko.
  2. Päällystä kartonki kontaktimuovilla molemmin puolin.
  3. Leikkaa eläimet irti ääriviivoja pitkin joko saksilla tai mattoveitsellä materiaalista riippuen.
  4. Puolita eläimet vielä keskeltä kahteen osaan.

Vinkki! Paloja voi ja saa yhdistellä ennakkoluulottomasti. Pupu, jolla on ketunhäntä, miksipä ei!

Tulosta valmiit eläinhahmot A4-kokoiselle paperille alla olevasta linkistä. Tallenna tiedosto ensin työpöydällesi ja printtaa vasta sen jälkeen, niin se tulostuu oikein.

 

Jaa oma juttu

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet vauvalle tehnyt? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17