En halua, että lapseni tapaa väkivaltaista isäänsä.

Olen eronnut avomiehestäni ja meillä on yhteinen 4-vuotias poika. Mies pahoinpiteli minua ja hänellä oli alkoholin väärinkäyttöä. Meillä oli ensin yhteishuoltajuus. Mies rikkoi jatkuvasti sovittuja tapaamisia ja on muutaman kerran ajanut henkilöautoa päihtyneenä lapsemme kyydissä. Mies suostui lopulta luopumaan huoltajuudesta.

Luulin, että ero saisi minut ja lapseni eroon tästä henkilöstä, mutta asia tuntuu olevan pahemmin nyt kuin ollessamme suhteessa. Henkinen väkivalta on raastavaa. Lapsen isä toimii ja sekoilee niin kuin haluaa.
Vain kun hänelle sopii olla isä, hän ottaa yhteyttä. Voinko kieltää isältä tapaamiset lapsen kanssa? Voinko pyytää, että isän maksama elatusapu tarkistetaan ja lasketaan hänen palkkatulojensa mukaan? Lapsen isällä on hyvät tulot, mutta joudun hakemaan elatusavun aina ulosmittauksen kautta. Kun lapsi kasvaa, nouseeko elatusapu?

Lakimies Ulla-Riitta Harju vastaa: Tapaamisoikeus on aina lapsen oikeus, ei vanhemman. Lain mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu.

Lähihuoltajan velvollisuus on myötävaikuttaa tapaamisten onnistumiseen ja sallia tapaamiset vähintään määräysten mukaisesti. Mikäli lähihuoltaja ei näin toimi, hänelle voidaan määrätä uhkasakko, mikäli tapaava vanhempi vaatii sitä tapaamisten oikeudenkäynnissä.

Sinulla ei kuitenkaan ole velvollisuutta luovuttaa lasta isälle, mikäli tämä on alkoholin vaikutuksen alaisena, koska se saattaa vaarantaa lapsen turvallisuuden. Tässä asiassa olet toiminut aivan oikein. Näyttäisi siltä, että tällä hetkellä tapaamiset eivät ole lapsen edun mukaisia, koska isä on usein tapaamisiin tullessaan päihtynyt, eivätkä ne myöskään toteudu säännöllisesti.

Asiassasi saattaisi olla perusteita tapaamisten määräämiseksi ainakin joksikin aikaa valvotuiksi. Sinun kannattaisi kääntyä asianajajan tai julkisen oikeusavustajan puoleen, joka voisi laatia hakemuksen käräjäoikeudelle tapaamisoikeuden muuttamiseksi ja vaatia tapaamisia valvotuiksi.

Valvottujen tapaamisten toteuttaminen vaatii kuitenkin erityistä aktiivisuutta tapaavalta vanhemmalta. Hänen on varattava erikseen jokaista tapaamiskertaa varten tapaamispaikasta aika, sekä maksettava valvotusta tapaamisesta aiheutuneet kustannukset, muutama kymmenen euroa, tapaamispaikkaan. Hän on myös velvollinen ilmoittamaan lähihuoltajalle, että aika on varattu, ja yleensä myös lähihuoltajan tulee vahvistaa tapaamispaikkaan, että tuo lapsen sinne.

Tapaaminen voidaan keskeyttää tai kieltää kokonaan, mikäli valvojalla on perusteltu syy epäillä, että tapaava vanhempi on esimerkiksi päihtynyt tai huumeiden vaikutuksen alainen. Kysymys on siten lapsen turvallisuuden varmistamisesta.

Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, ja vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Lapsen elatuksen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa lapsen ikä. Elatuksen tarpeesta vähennetään lapsilisä, minkä jälkeen se jaetaan vanhempien kesken heidän elatuskykynsä mukaisessa suhteessa.

Isän tulot tulee ilman muuta ottaa huomioon ja hänen tulee vastata lapsen kustannuksista elatuskykynsä mukaisesti. Lapsen elatusavun muuttamista koskevaa kannetta ajetaan lapsen nimissä, joten elatusvelvollisella on aina oikeudenkäyntikuluriski.

Lasta ei voi velvoittaa korvaamaan elatusvelvollisen oikeudenkäyntikuluja, vaikka tämä voittaisi asian. Lapsi saa elatusapuasiaan aina maksutonta oikeusapua.
Vauva 8/2010

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.

Amanda ja Matleena auttavat Nelliä valitsemaan lahjoituksista nuorille sopivia vaatteita. Perheeseen kuuluu myös Tiia, 21, jolle yritetään saada virallista asemaa aikuisadoption kautta. Kuva:  Tuomas Kolehmainen

On tärkeää oppia huomaamaan muiden hätä, Nelli Niemelä sanoo.

Rapa roiskui, kun Hermanni, 12, pyöräili koulusta kaverinsa luo ja huomasi pojan, joka seisoi allapäin pyöränsä luona. Ketjut olivat pudonneet. Hermannille on täysin selvä juttu pysähtyä auttamaan.

Niemelän perheen äiti Nelli kuuli tapahtuneesta vain, koska ohiajanut tuttava sattui silminnäkijäksi ja kertoi tilanteesta Nellille myöhemmin.

Nelli ja Miika Niemelälle muiden auttaminen on elämäntapa, johon he kannustavat myös lapsiaan.

Muiden hädän huomaaminen on Nellille ja Miikalle tuttua myös töissä, sillä kumpikin työskentelee Icehearts-järjestössä. Idea on, että syrjäytymisvaarassa olevista esikouluikäisistä lapsista kootaan urheilujoukkue, joiden vetäjä kulkee lasten rinnalla 12 vuoden ajan. Kasvattaja on lasten tukena arjen pulmissa ja luo lapsille turvallisen yhteisön muista joukkuekavereista. Tällä hetkellä toimintaa on kymmenellä eri paikkakunnalla.

Nelli vetää tyttöjen salibandyjoukkuetta.

– Icehearts-tyttöni ovat yhdessätoista eri koulussa, ja käyn joka viikko niistä kahdeksassa. Tulen mukaan oppitunnille tai olen mukana neuvottelemassa, jos koulussa tai kotona on pulmia.

”Puhumme kotona paljon siitä, miksi tällaista tukea tarvitaan ja miksi me olemme siinä asemassa, että voimme auttaa.”

Myös Hermanni, Amanda, 14, ja Matleena, 8, ovat mukana toiminnassa joukkuekavereina. Muiden auttaminen näkyy perheen kotona muutenkin konkreettisesti. Nellin lajitellessa lahjoitettuja vaatteita hän saattaa kertoa etsivänsä päällepantavaa kolmen tytön perheeseen ja pyytää lapsiaan valitsemaan heille nuorten tyyliin sopivia vaatteita.

– Puhumme kotona paljon siitä, miksi tällaista tukea tarvitaan ja miksi me olemme siinä asemassa, että voimme auttaa.

Isän ja äidin muille jakama huomio aiheuttaa silloin tällöin myös mustasukkaisuutta ja napakkaa palautetta. Esimerkiksi vanhin tytär Amanda saattaa joskus tiuskaista, pitääkö juuri heidän aina olla auttamassa kaikkia.

– Silti hänkin on heti tukena, jos huomaa muiden olevan vaikeuksissa, Nelli sanoo.

Meidän Perhe 12/2017