iStockphoto
iStockphoto

Käytitkö raskaus- ja imetysaikanasi alkoholia? Näin lukijamme vastasivat.

Voiko raskaana oleva käyttää alkoholia? Entä imettävä äiti? Käytitkö sinä lainkaan alkoholia raskaus- ja imetysaikanasi?

Esitimme nämä kysymykset Meidän Perheen ja Vauvan lukijoille sen jälkeen, kun alkoholin käyttö raskaus- ja imetysaikana oli ollut esillä muun muassa Helsingin Sanomissa sekä Ylen A-Studiossa ja verkkosivuilla.

Kyselyymme vastasi 311 lukijaa.

"Raskaus + alkoholi = kielletty yhdistelmä"

Alkoholin käyttö raskausaikana saa kyselyyn vastanneilta tylyn tuomion. Neljä viidesosaa vastaajista ei käyttänyt lainkaan alkoholia raskausaikaan. Sama määrä ei myöskään sallisi alkoholin käyttöä muille odottajille.

”Ei ole selvillä turvallista annosta, siksi nollatoleranssi."

"Alkoholi ei ole minusta mikään niin tärkeä juttu etteikö sitä voisi jättää pois oman lapsen hyvinvoinnin takia!"

”En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos omalla toiminnallani vaarantaisin kohdussa kasvavan vauvani terveyden.”

”En halunnut riskeerata mitään, vaikkakin järjellä ajatellen olen sitä mieltä että pieni määrä ei haittaa.”

”Se on ihan itsestäänselvyys. Vauva mahassa juo samaa kuin minä.”

"Siemaus alkoholia ei haittaa odotusaikana"

Vastaajista viisitoista prosenttia joi odotusaikanaan kerran kuukaudessa yhden alkoholiannoksen eli esimerkiksi 12 cl viiniä tai pullollisen siideriä. He pitävät tätä sopivana määränä muillekin odottajille.

Moni vastaajista kertoo maistaneensa vain siemauksen viiniä, siideriä tai olutta muutaman kerran raskausaikanaan.

"Ensinnäkin käytin n. kerran kuussa (lukuunottamatta ensimmäistä kolmannesta) max puoli annosta kerrallaan."

"Otin lasillisen punaviiniä ehkä kolme kertaa raskauden aikana käydessäni ystävieni kanssa illallisella."

”Siemaus alkoholia ei tee kenellekään haittaa raskausaikana, mutta en ottanut kuitenkaan kulausta enempää.”

"Pieni annos ruoan kanssa on normaalia"

Kahdeksan prosenttia vastanneista on sitä mieltä, että odottava äiti voi juoda yhden alkoholiannoksen viikoittain, mutta vain prosentti vastanneista kertoi itse tehneensä niin.

Vain yksi prosentti sallisi äitien juoda enemmän kuin yhden annoksen alkoholia viikoittain.

”Viini kuuluu esim. hyvään ateriaan ja koska alkoholi ei ole minulle ongelma, uskallan juoda lasillisen ilman pelkoa että riehaantuisi kännäämään holtittomasti.”

"Pieni lasillinen viiniä ruuan yhteydessä on ihan normaalia."

Imettäminen ja alkoholin käyttö jakaa mielipiteitä

Imettäminen ja alkoholin käyttö jakaa äitien mielipiteitä enemmän kuin odotus ja alkoholin käyttö.

Kyselyyn vastanneista hieman yli kolmasosa (35 prosenttia) ei käyttänyt itse lainkaan alkoholia imettäessään ja noin viidesosa (22 prosenttia) kieltäisi alkoholin käytön kaikilta muiltakin imettäjiltä.

”En anna teini-ikäisellekään alkoholia, miksi vauvalle?"

”Ei ollut tarvetta pilata lapseni ruokaa eli maitoa…”

”En käyttänyt, sillä en halunnut ottaa mitään riskiä.”

”En osaa juoda niin, etteikö juominen luisuisi siitä yhdestä enemmäksi.”

"Käytin alkoholia, kun lapsi oli muualla hoidossa"

Hieman alle kolmasosa (28 prosenttia) käytti imetysaikana silloin tällöin suurempiakin määriä alkoholia, kun lapsi oli muualla hoidossa.

Suurempi osa vastaajista (40 prosenttia) sallisi tämän kaikille imettäville äideille.

”Imetin 1,3 vuotta. Tuona aikana oli myös juhlia, joissa nautin alkoholia. Lapsi oli tuolloin miehen tai isoäidin hoidossa.”

”Käytin alkoholia. Join itseni humalaan, enkä tuntenut syyllisyyttä tai miettinyt asiaa. Lapsi oli luotettavalla hoitajalla yötä. Näitä kertoja oli kolme tai neljä koko imetysaikana.”

"Käytin imetysaikana satunnaisesti alkoholia"

Toinen kolmannes (28 prosenttia) vastaajista käytti imetysaikanaan alkoholia yhden annoksen harvemmin kuin viikoittain ja noin neljännes (24 prosenttia) sallisi muiden imettäjien tehdä samoin.

Loput vastanneista joivat imetysaikanaan alkoholia 1–2 annosta viikoittain, ja vain 1 prosentti joi tätä enemmän.

”Imetysaikana käytin hyvin vähän ja satunnaisesti alkoholia ja jos otin, niin 3 tuntia taukoa imetykseen/annos.”

”Juon yleensä kerran viikossa saunaoluen (2,5 %) ja viikonloppuna päivällisen kanssa yhden lasin viiniä. Näistä alkoholiannoksista ei ole haittaa vauvan käsittelyssä.”

Äidit päättävät itse, juovatko vai eivät

Vastaajista suurin osa (70 prosenttia) teki päätökset alkoholinkäytöstä raskaus- ja imetysaikana oman päättelynsä ja mielipiteidensä pohjalta. Hieman yli kymmenesosa luotti päätöksenteossa eniten virallisiin suosituksiin, kuten Käypä hoito -suosituksiin.

Vain kahdeksan prosenttia luotti päätöksenteossa eniten neuvolan ohjeisiin, neljä prosenttia ystävien ja tuttujen kanssa käymiinsä keskusteluihin.

Lue lisää

Meidänperhe.fi: "Lasten seurassa voi ottaa muutaman oluen"

Vauva.fi: Voiko imettävä äiti juoda saunaoluen? Lääkäri vastaa

Ninnin blogi käsittelee oman lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta se on myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Kuva: Suvi Reijonen.
Ninnin blogi käsittelee oman lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta se on myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Kuva: Suvi Reijonen.

Vauva.fin uusi blogi Terkuin Ninni kertoo arjesta sen jälkeen, kun pahin on tapahtunut. Kirjoittaja avaa lapsen kuolemaan liittyviä tunteita.

Terkuin Ninni -blogia kirjoittavan Ninni Laakkosen tarina on surullinen, mutta toivoa täynnä. Joensuulainen Ninni itse on iloisen räiskyvä, naurava nainen. Hän kertoo haluavansa ammentaa omista kokemuksistaan muille voimaa ja toivoa. Terkuin Ninni -blogin pohjavire on sen teemoista huolimatta positiivinen.

– Elämme uusperhe-elämää, jossa mukana pyörii tyttärieni lisäksi puolisoni Ismo, jolla on hankala invaliditeetti sekä viime syksynä porukkaan hypännyt lainalapsi. Keväällä 2015 saimme Ismon kanssa kehitysvammaisen ja hyvin sairaan pojan, Lemmyn. Hän menehtyi viime syksynä, kahden ja puolen vuoden iässä.

Lemmy syntyi muuttamaan maailmaa

Kun Lemmy syntyi, eivät Ninni ja Ismo odottaneet vammaista tai muuten erityistä lasta. Toisin kuitenkin kävi. Ensin Lemmyllä diagnosoitiin rakennepoikkeavuuksia, kehitysvamma ja spastisuutta sekä käden epämuodostuma – pikkukäsi. Myöhemmin listaa jatkettiin muilla vaikeilla sairauksilla.

Ninni ja Ismo olivat ensin shokissa. Vaikka asenne olisi kuinka positiivinen, vammaisen lapsen syntymä ja sitä seuranneet diagnoosit eivät ole helppoja asioita.

Omat tulevaisuuden suunnitelmat jäivät, ja Ninnistä tuli Lemmyn omaishoitaja. Arjessa oli paljon kysymyksiä vailla vastauksia: Miten hyväksyä oman lapsen vaikea vamma? Miten rutinoitua sairaala-arkeen, kuolemanpelkoon, jatkuviin huonoihin uutisiin ja vieraiden ihmisten suhtautumiseen? Miten selittää perheen isommille lapsille pikkuveljen vaikea, myöhemmin kuolemaan johtava sairaus?

Raha ei aina ole merkityksellistä, asenne on. Sen Lemmy Ninnille opetti.

Anna äidille päivän palkka, Ninni tapasi sanoa Lemmylle. Ja Lemmy hymyili. Se oli paras palkka, jonka Ninni omaishoitajan työstään sai.

– Muutahan omaishoitajan työstä ei juuri maksetakaan, Ninni nauraa.

Mutta piti pysyä positiivisena. Raha ei aina ole merkityksellistä, asenne on. Sen Lemmy Ninnille opetti. 

Joten Ninnin asenne oli rock. Se oli pieruhuumoria silloinkin, kun oli kaikkein vaikeinta. Edelleen se on tulevaisuuteen katsomista niinäkin hetkinä, kun tulevaisuutta ei tunnu enää olevan.

Ninni ja Ismo haluavat kertoa Lemmystä kaikille, tuoda erityisyyttä näkyväksi.

Lemmy oli puolitoistavuotias, kun lääkäri kertoi surullisen uutisen: kehitys oli taantunut, ja aivoissa todettiin rappeuttava sairaus. Pojan elämän pituudesta ei tiedetty mitään varmaa. Se saattoi olla mitä vain viikoista vuosiin.

Ninni ja Ismo haluavat kertoa Lemmystä kaikille, tuoda erityisyyttä näkyväksi. He halusivat sitä jo Lemmyn eläessä, ja haluavat edelleen. Siksi Ninni alkoi kirjoittaa blogia arjesta erityislapsen kanssa. Ninnille oli tärkeää saada sanoa ääneen, että erityisyys on rakasta, raskasta, jokaiselle omanlaistaan ja arkisen tavallista.

Nauran, vaikka suren

Joulukuussa Ninni siirtyi Lemmyn kuolemasta huolimatta kirjoittamaan blogiaan Vauva.fihin. Saako surusta kirjoittaa? Miten lasta saa tai pitää surra? Tuntevatko kaikki lapsensa menettäneet näin? Näitä Ninni pohtii blogissaan.

– Lemmy kosketti monia ihmisiä eläessään, muutti ajatuksia, mursi muureja, yhdisti ihmisiä. Lemmy muutti maailmaa paremmaksi. Olen luvannut jatkaa maailman muuttamista omalta osaltani.

– Kirjoitan jatkossakin avoimesti erilaisuudesta, tunteista, elämästä ja kuolemasta. Varsinkin oman lapsen kuolemasta. Se ei saa olla tabu. Jos uskalsin kohdata lapseni kuoleman, uskallan myös kohdata maailman, Ninni kirjoittaa blogissaan.

”Jos uskalsin kohdata lapseni kuoleman, uskallan myös kohdata maailman.”

Blogi saavutti Ninnin yllätykseksi heti suuren suosion. Ninni kertoo saavansa voimaa kirjoittamisesta ja vertaistukena toimimisesta. Vaikka hänen blogiaan on luettu jo nyt kymmeniä tuhansia kertoja, hän kokee kirjoittavansa ensisijaisesti itselleen. Ja sitten tietenkin sille toiselle äidille, jonka lapsi on ehkä syntynyt erityisenä. Ja hänellekin, jonka lapsi on menehtynyt, kuten Ninnin Lemmy. Ja vielä sille, joka ei tiedä erityislapsiarjesta tai lapsen kuolemasta mitään – hänen juuri tulisi tietää.

Blogi käsittelee lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Blogi on Ninnille paikka, jossa ajatukset ja tunteet saa kohdata ja kirjoittaa auki.

”Mie nauran melko paljon, itselleni ja sattumuksille, nauratan muita. Suren silti.”

Laakkosilla arki tuntuu kummallisen normaalilta, vaikka kaikki on muuttunut: Aamulla herätään ja tytöt lähtevät kouluun. Ninni on aloittanut sairaanhoitajaopinnot, ja Ismon selkäsairauden tutkimukset ja hoito etenevät. Tehdään ruokaa, katsotaan leffoja, harrastetaan yhdessä ja erikseen, nähdään ystäviä. Nauretaan. Ja itketään, koska Lemmyä on kaikilla ikävä.

– Mie nauran melko paljon, itselleni ja sattumuksille, nauratan muita. Suren silti. Ei suru ole mikään ydinpommi. Kyllä siitä selviää. Se kyllä ravistelee kovasti ja muuttaa arkea, mutta sen kanssa voi elää. Nämä ovat minun ajatuksiani. Jos sinusta tuntuu toiselta, se on aivan yhtä oikein. Mutta jos saan siirrettyä blogini kautta lohdun ja toivon pilkahdusta edes pikkiriikkisen, olen onnistunut, Ninni kirjoittaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Taapero ei rauhoittuisi millään unille tai herää yöllä vähän väliä? Kokeile näitä keinoja.

Kysyimme lukijoilta, miksi vauva tai taapero valvottaa, ja miten yöt rauhoittuvat parhaiten.

Raastavinta on, kun...

Vauva on jo jokusen kuukauden nukkunut hyvin mutta alkaa kuin puskista heräillä 30–60 minuutein välein läpi yön itkemään, seurustelemaan tai leikkimään.

Ryömimään oppimisen aikaan illat ja yöt olivat pahimmat. Poika ei olisi halunnut nukkua, vaan pyöri pinnasängyssään ja huusi suoraa huutoa. Sylissä oli hetken hiljaa, kunnes alkoi taas huutaa. Lattialle päästessään oli ensin tyytyväinen ja ryömi menemään mutta oli niin väsynyt, ettei pitkään jaksanut. Huuto oli välillä lohdutonta, välillä raivokasta. Pahimpana yönä nukahdimme vasta puoli kolmelta.

Vauva ei nukahda, ennen kuin on jokeltanut ja kiipeillyt äidin päällä puoli tuntia.

Kello kolmen jälkeen alkaa silmitön raivo, huuto ja itkeminen. Taapero huutaa hetken, ja juuri kun itse nukahdat, aloittaa raivon uudestaan. Lopulta on noustava aamuyöllä kello neljä aamutoimille.

Vanhemmat ovat rättiväsyneitä ja haluaisivat aikaisin nukkumaan, mutta vauva on pirteä kuin peipponen perhepedissä eikä nukahda tissille, ennen kuin on jokeltanut ja kiipeillyt äidin päällä puoli tuntia.

Tämä toimii! 7 hyvää keinoa

Tärkeintä (ja vaikeinta) on ollut psyykata itsensä rauhalliseksi, vaikka väsymys on tuntunut välillä ylitsepääsemättömältä. Usein äidin rauhallinen hengitys on saanut lapsenkin rauhoittumaan vatsan päälle.

Samat rutiinit joka ilta samassa järjestyksessä: iltapala, pesut, iltasatu, valot pois, rauhoittuminen. Kun valot sammuvat, seurustelu loppuu. Yöllä ei puhuta, ei sytytetä tarpeettomasti valoja tai oteta pois sängystä.

Yöllä mahdollisimman vähän virikkeitä, jos herää.

Illalla ei enää katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia kovalla.

Illalla leikkiä, iltapala, kylpyyn tai suihkuun. Yövaatteet päälle, sitten hammaspesu ja iltatissi. Lapsi nukahtaa, kun aikuinen on vieressä, joskus hyräillään tai silitellään lapsen pyynnöstä. Yöllä mahdollisimman vähän virikkeitä, jos herää. Syliin ja viereen saa tulla.

Kunnon patja, eli hengittävä luonnonmateriaalista tehty lasten futon, joka ei hiosta ja kutita.

Joskus hyräillään tai silitellään lapsen pyynnöstä.

Paras tapa on ollut se, että olen siirtynyt lastenhuoneeseen patjalle nukkumaan huonon univaiheen ajaksi.

Unikoulu oli ainoa tapa. Jos 1-vuotias nykyisin herää yöllä, en mene huoneeseen edes käymään, ellei huuda ihan kurkku suorana. Siinä tapauksessa käydään rauhoittelemassa ja poistutaan huoneesta. Yleensä nukahtaa tunnin sisällä uudestaan.

Lähde: Vauvan kysely. Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 12/17.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.