Säästä aikaa ja päästä irti turhasta: lue 18 vinkkiä!

  • Luovu turhasta hiusten näpertelystä. Leikkauta hiuksiisi kaunis malli, jonka laittamiseen ei hyvillä aineilla tuhlaannu aikaa muutamaa minuuttia kauempaa.
  • Vähennä shoppailua. Osta kaikki kauden vaatteet yhdellä kertaa, jotta ostoksilla ei tarvitse juosta joka lauantai. Hyviä lastenvaatteita saa myös nettikaupoista ja postimyynnistä. Hanki itsellesi vaatteita, joita kaikkia voit yhdistellä toisiinsa.
  • Luovu turhasta tavarasta. Harvenna tavaraa ympärilläsi kotona, työpaikalla ja autossa. Puhdista jokaisen huoneen jokainen kaappi, laatikko ja hylly keittiötä unohtamatta. Käy läpi jokainen tavara ja mieti, onko sillä minulle mitään käyttöä. Ota myös lapset mukaan siivoustalkoisiin ja käy heidän kanssaan läpi lastenhuoneen lelut.
     
  • Vietä kotilomaa. Kotiloma on hyvä tapa aloittaa elämän yksinkertaistaminen. Lomalla voi hankkiutua eroon turhasta roinasta ja helpottaa siten siivousta. Loman voi myös viettää opettelemalla joutenoloa ja tehdä asioita, joihin ei ole ollut aikaa, kun olet ollut niin harvoin kotona.
  • Siivoa vähemmän. Jokainen perhe määrittelee itse siisteystasonsa eikä kotia kannata verrata naapuriin. Hanki kuviollisia, kirjavia mattoja, joissa lika ei näy niin hyvin. Jos et kestä sotkua, palkkaa siivooja. Kun hyödynnät kotitalousvähennyksen, kustannukset jäävät kohtuullisiksi.
  • Minimoi pyykin määrä. Hanki tummia, kuviollisia vaatteita, joissa lika ei näy hyvin. Totuta lapset siihen, ettei vaatteita vaihdella päivittäin. Vaihda lakanat vain joka toinen viikko.
  • Luovu turhista ylitöistä. Mieti, miksi joudut tekemään ylitöitä. Opettele hyväksymään, ettei aina voi pyrkiä täydellisyyteen. Venyvätkö päivät, koska sinun on vaikea keskittyä töihisi? Silloin kannattaa pohtia, miten työoloja voisi kohentaa. Selvitä mahdollisuutesi lyhentää virallisesti työaikaa. Kotiäidinkin kannattaa joskus miettiä, voisiko omia vaatimuksiaan kohtuullistaa.
  • Tee not to do -listoja. Jos kalenteri on aina täynnä, ala laatia listoja asioista, jotka eivät ole aivan välttämättömiä. Mieti ainakin kolme asiaa, jotka voit unohtaa ilman, että siitä on vahinkoa kenellekään. Entä mitä asioita voit hyvin siirtää?
  • Ponnistele vähemmän. Meidät on kasvatettu uskomaan, että jos jokin ei suju, on tehtävä enemmän töitä ja yritettävä aina vain enemmän. Ponnistelu läpi harmaan kiven ei aina ole järkevää. Opettele erottamaan tyydyttäviä tuloksia tuottava työ sellaisesta, joka ei koskaan johda mihinkään. Kulmikasta palikkaa ei voi työntää pyöreään reikään.
  • Ole aito. Luovu turhasta teeskentelystä. Mieti, miten paljon energiaa tuhlaat ja miten monimutkaiseksi elämäsi teet teeskentelemällä olevasi joku muu kuin olet.
  • Opettele sanomaan ei. Kieltäydy kutsuista, joihin et oikeasti halua osallistua. Mieti jo valmiiksi liuta tekosyitä ja valitse niistä tilanteeseen sopivin.
  • Karsi informaation ja viihteen tulvaa. Mieti, millä tiedolla on oikeasti merkitystä. Millainen on minulle rakentavaa tietoa? Tarvitseeko työn ja päiväkodin väliä tarpovan äidin aina olla perillä pörssikursseista ja maailmanpolitiikan käänteistä? Älä seuraa sitä tiettyä tv-sarjaa vain, koska muutkin niin tekevät äläkä haaskaa aikaasi huonoihin kirjoihin.
  • Vähennä äänisaastetta. Sulje televisio, radio ja tietokone, jos niitä ei käytä kukaan. Sammuttele kodinkoneet, joista kuuluu turhaa huminaa. Älä vietä vapaapäiviäsi meluisissa ostoskeskuksissa, vaan vie lapset mieluummin vaikka metsään. Kerran viikossa voi viettää rauhallisen iltapäivän, jolloin tietokone ja tv pysyvät kiinni eikä kavereita kutsuta kylään.
  • Älä murehdi. Kirjaa ylös huolenaiheesi ja mieti, miten paljon voit itse vaikuttaa asioihin. Onko jotain, mitä voit tehdä ehkäistäksesi ennalta ikävän tilanteen? Jos et voi vaikuttaa asiaan, hukkaat energiaasi murehtimalla sitä. Keskitä huomiosi tähän hetkeen ja sano itsellesi: "Kaikki on hyvin maailmassani juuri nyt." Yleensä näin myös on.
  • Välttele myrkynkylväjiä. He ovat ihmisiä, jotka kitkerillä ja pahantahtoisilla kommenteillaan ja negatiivisella asenteellaan syövät sinunkin energiaasi. Vähennä yhteydenpitoasi myrkynkylväjien kanssa tai ota asia puheeksi heidän kanssaan. Myrkynkylväjillä voi olla syynsä käytökseensä, mutta eivät he silti saisi kaataa pahaa oloaan muiden niskaan.
  • Älä yritä muuttaa ihmisiä. Se ei onnistu, sillä ihmiset tekevät niin kuin he itse tahtovat. Ihmiset muuttuvat vasta, kun he ovat siihen valmiita. Silti voit olla heille ymmärtäväinen kuuntelija.
  • Luovu joutavasta parisuhteen vatvomisesta. Jatkuva onnellisuuden pohdiskelu on ajanhaaskausta ja aihettaa pikemminkin masennusta kuin onnellisuutta. Kaikki ihmissuhteet ovat epätäydellisiä. Ota ilo irti tavallisesta tiistai-illasta. Älä ota paineita myöskään parittomuudesta. Sinkkuvanhemman elämä voi olla antoisaa. Uuden suhteen aika voi olla vähän myöhemmin. Hyvät ihmiset kävelevät elämääsi usein silloin, kun sitä ei edes odottaisi.
  • Luovu täydellisen perheen illuusiosta. Sen pönkittämiseen menee aivan liikaa energiaa. Vanhemmuus tai kumppanuus ei ole suoritus, josta annetaan arvosanoja. Koti on paikka, jossa sekä lapsilla että aikuisilla on oikeus tulla hyväksytyiksi sekä heikkouksineen että mukavine puolineen. Pyydä anteeksi, vaikka siihen ei olisi syytäkään, naura ja halaa paljon.

Meidän Perhe 2/2008

Joni, 30, kävi töissä toisella paikkakunnalla ja näki perhettään vain kahtena päivänä viikossa. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

Sain yt-neuvotteluissa joululahjaksi potkut kolme vuotta sitten. Jo kuuden viikon työttömyyden jälkeen pää meinasi räjähtää turhautumiseen. Kun sitten löysin työpaikan 330 kilometrin päästä, en harkinnut kahta kertaa.

Oli se oma arki poissa kotoa hyvin erilaista kuin Seijalla, varsinkin, kun esikoinen syntyi. Eron huomasi, kun tulin viikonlopuksi kotiin ja yhtäkkiä pitikin ottaa kaikessa lapsi huomioon. Kotitöiden päävastuu oli viikonloppuisin minulla. Siivosin ja vaihdoin vaippoja. Seija teki ruuat. Juuri kun aloin päästä jyvälle, olikin jo aika lähteä takaisin.

Jos on raskasta hoitaa lapset yksin, niin raskasta on myös istua usean sadan kilometrin päässä sängyn laidalla voimatta tehdä mitään puolison ja lapsen hyväksi. Seijalla oli kädet täynnä hommia ja minulla taas aivan liikaa vapaa-aikaa, jonka yritin täyttää urheilulla. Juoksulenkit olivat henkireikäni.

"Juuri kun aloin päästä jyvälle, olikin jo aika lähteä takaisin."

Seija ymmärsi, ettei minullakaan ollut helppoa. Koetin lyhyessä viikonlopussa olla isä, aviomies ja hoitaa kaikki sellaiset kodin työt, jotka olivat minun hommiani. Autoa piti laittaa, pyörä korjata, ulko-oven reistaileva lukko saada pelaamaan. Se oli yhtälön haastavin ja ärsyttävin puoli, että viikolla oli älyttömästi vapaa-aikaa, jota ei voinut hyödyntää kotona odottaviin hommiin.

Töissä en ehtinyt liiemmälti ajatella kotipuolen asioita, mitä nyt varaosatiskillä oli välillä aikaa miettiä. Tuli pohdittua, että tunnistaako lapsi enää minua ja mitä jos se alkaa vierastaa. Ei ollut juuri kohtalotovereita, joiden kanssa olisin voinut jakaa ajatuksiani. Ystävillä ei ollut lapsia tai jos oli, he asuivat viikot yhdessä.

"Tunnistaako lapsi enää minua ja mitä jos se alkaa vierastaa."

En kokenut Seijan viestitulvaa koskaan rasittavaksi. Kuvien ja videoiden kautta sain olla edes jotenkin mukana, enkä tuntenut itseäni täysin ulkopuoliseksi. Vastailin, minkä työn lomassa pystyin. Se auttoi jaksamaan, kun näki koko ajan, mitä kaikkea uutta tyttö oppi ja touhusi.

Viime vuodenvaiheessa sain uuden työn reilun tunnin ajomatkan päästä kotoa. Se on ollut valtava muutos. Nyt voin ajaa kotiin joka ilta. Perheen kanssa eläminen ollut myös opettelua, varsinkin kahden lapsen kanssa. Aluksi olin hämmennyksissä kuin ö aapisen laidalla. Mutta tekemällä oppii. Nyt näen eri tavalla lasten elämää.

Välimatkan kesti, kun tiesi, että se on väliaikaista. Tärkeää oli, ettemme missään vaiheessa unohtaneet toisiamme. Se auttoi, että olemme tunteneet yläasteelta asti. Tiedämme sanomatta, mitä toinen ajattelee.”

Vauva 11/17

Perhe:

Isä Joni, 30 ja äiti Seija, 29. Lapset 1,5 v ja 3 kk.

Seija, 29, pyöritti perhearkea yksin, kun kumppani Joni, 30, oli töissä kaukana perheestään. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Kun odotin esikoistamme, tunsin itseni usein yksinhuoltajaksi, koska Joni ei päässyt mukaan neuvolaan. ’On minulla tälle lapselle isä, joka osallistuu tähän niin paljon kuin pystyy’, teki mieleni sanoa ihmisille. Kun raskausvatsani kasvoi, tunsin itseni lihavaksi ja yksinäiseksi. Mietin Jonia Seinäjoella, jossa hän asui pääasiassa opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa. Koetin kuvitella, millaista hänen elämänsä oli siellä hoikkien opiskelijatyttöjen keskellä.

Tyttö syntyi tammikuussa. Viikot kaksin vauvan kanssa olivat hirveän pitkiä. Puolet ajasta melkein asuin äitini luona.


Illalla olin puhki ja valmis luovuttamaan. Lapsi oli niin sanottu varhainen kehittyjä ja käveli kymmenkuisena. Tytön kanssa ei voinut mennä mihinkään. Kaupassakin meinasin kadottaa hänet hyllyjen väliin, ellen ollut jatkuvasti valppaana. Jaksoin, koska muistutin itseäni, että tämä on vain väliaikaista. Se väliaikainen kesti kaksi ja puoli vuotta.

Kuinka mielelläni olisin monesti antanut lapsen Jonin syliin. Mutta mies oli kaukana, eikä hänellä ollut minkäännäköistä haisua siitä, millaista perhearkea me vietimme. Joskus kun soitin Jonille, hän kuulosti ihmiseltä, jolla ei ole omia lapsia, vaikka puhuimme hänen omasta tyttärestään. Puhelut olivat kuitenkin todella tärkeitä. Minulla sentään oli joku, jolle kertoa miten päivä oli mennyt. Joni ei voinut tietää mitään hammas­itkuista tai puurolakoista. Lähetin Jonille tuhansittain kuvia ja videoita. Mutta ei toinen voi kokea vanhemmuutta samalla tavalla, jos hän on läsnä vain kaksi päivää viikosta.

"Joni oli vanhempana epävarmempi."

Perjantaina siivosin kodin suurin piirtein, niin että kotiin oli mukavaa tulla. Jonilla oli kova halu tarttua vaipanvaihtoon, vaikka minä tietysti vaihdoin vaipat nopeammin. Joni oli muutenkin vanhempana epävarmempi. Tyttäremme oli varmasti viisi kuukautta, kun mies vielä kysyi minulta, mikä on oikea kylvetysasento? Minä taas olin tarkka, että lastamme hoidetaan juuri minun tavallani, koska en ollut saanut jakaa vanhemmuutta.

Lomamatkamme olivat reissuja Jonin luo toiselle paikkakunnalle kymmenen neliön soluyksiöön. Siellä nukuimme lusikka-asennossa kahdeksankymmentäsenttisessä vuoteessa, ja vauva nukkui rattaissa käytävällä.

Vihdoin tämän vuoden alussa Joni sai uuden työn, josta hän ehtii illaksi ja yöksi kotiin. Arki yhdessä on ollut opettelua. Jopa vierekkäin nukkuminen vaati aluksi hiukan harjoittelua. Äitinä olen oppinut rennommaksi enkä enää vaadi, että kaikkien täytyy hoitaa lapset minun tavallani.”

Vauva 11/17

Perhe:

Äiti Seija, 29 ja isä Joni, 30. Lapset 1,5 v ja 3 kk.