Blondi tuli taloon

Yhtenä päivänä aviomiehesi on järjestänyt yllätyksen. Hän tulee kotiin tuntemattoman naisen kanssa, joka on sinua paljon nuorempi ja söpömpi.

Yhtenä päivänä aviomiehesi on järjestänyt yllätyksen. Hän tulee kotiin tuntemattoman naisen kanssa, joka on sinua paljon nuorempi ja söpömpi. Sinut esitellään naiselle ja sanotaan, että tämä muuttaa nyt teille asumaan. Pysyvästi.
Samana päivänä sinut heitetään ulos yhteisestä makuuhuoneestanne­. Tämä täysin vieras nainen nukkuu tästä lähtien yöt miehesi kainalossa. Sinä omassa huoneessasi.

Toki sinäkin saat vielä mieheltäsi­ huomiota, mutta tästä päivästä lähtien­ kaikki pyörii uuden vaimon ympärillä. Kotiinne tulee joka päivä uusia vieraita, joille uusi vaimo esitellään. Kaikki ovat hänestä innoissaan, ihastelevat hänen söpöyttään ja nuoruuttaan.

Yhtäkkiä kaikki se huomio, mitä olet saanut aviomieheltäsi, on poissa. Mitä ihmettä on tapahtunut? Haluaisit­ heittää tuon kakkosvaimon pois kodistanne, mutta ei. Hän on jäänyt pysyvästi.

Juuri tämän fiiliksen tyttäreni­ kohtaa, kun hän saa pikkuveljen. Ainoan­ lapsen aseman menettäminen on elämän ensimmäisiä isoja sokkeja.
 
Olen valmistanut tytärtäni pikkuveljen tuloon koko kevään. Hän ymmärtää, että äidin mahassa kasvaa veli. Olen lukenut kirjoja, jotka käsittelevät asiaa. Yhtenä päivänä tytär selitti vaarille, että äiti oli lähtenyt kaupungille ja ”ottanut pikkuveljen mukaan”. Siis sen mahassa olevan.

Luulin jo kaiken olevan ymmärretty, kunnes yhtenä päivänä tajusin, että ymmärtääköhän tyttö, että tämä pikkuveli myös muuttaa meille. Kun kerroin asiasta, tytär oli ihmeissään. Mitä hemmettiä? Eikä muuta.

Meillä esikoisilla ei ole helppoa. Ensimmäinen lapsi on aina koekappale. Häneen testataan hysteerisimmät kasvatusmenetelmät, biodynaamiset luomupiltit ja fasistiset unikoulut.

Ensimmäisen lapsen kanssa vanhemmat ovat myös tiukempia kasvattajia. Toisen lapsen kanssa ei enää stressata lainkaan yhtä paljon. Muistan omasta lapsuudesta ne katkerat­ kerrat, kun pikkuveli sai kaiken­ helpommin­. Ja jos veljeni teki jotain koiruuksia, äiti syytti minua ja kysyi miksi olin ne tälle opettanut. Kun äitini oli imettänyt veljeäni, olin kuulemma­ aina juuri samalla hetkellä­ tullut Pupu Tupuna -kirjan kanssa paikalle ja vaatinut lukemista.
Toisin oli ennen. Esikoisen asema on historiassa ollut parempi kuin nykyään. Kun ruuasta oli vielä pulaa, esikoinen jäi todennäköisemmin­ henkiin. Ja ennen muinoin esikoispoika peri koko tilan. Nykyään esikoisuudesta­ ei saa kuin haitat.

Oikeastaan toisen lapsen saanti jännittää ensimmäistä enemmän. Juuri siksi, etten tiedä miten vanhempi lapsi reagoi. Seuraavan parin viikon sisään selviää, miten tässä oikein kävi­.

Yksi asia on selvä. Tästä lähtien­ kaikkia lahjoja ja herkkuja pitää muistaa aina ostaa kaksi kappaletta. Ja tismalleen samanlaisia.

Tuomas Enbuske, 34, asuu kahden voimakastahtoisen naaraan kanssa Espoossa ja odottaa tiimiinsä urospuolista vahvistusta. Tuomas pohtii kolumnissaan muun muassa sitä, alkoiko harmaantuminen ja kaljuuntuminen esikoistyttären syntymästä.


Vauva 7/2012

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

Jos perheellämme olisi enemmän rahaa käytössä, olisimme onnellisempia, kertoo 79 prosenttia Meidän Perheen rahakyselyyn vastanneista.

Raha mahdollistaa helpomman elämän. Voisi mennä ja tehdä laskematta, montako maitolitraa sillä rahalla saisi.

Noin 60 prosenttia vastaajista kuvailee kuitenkin perheensä taloudellista tilannetta hyväksi tai melko hyväksi. Epävarmuutta aiheuttaa eniten se, että kaikki mikä tulee, myös menee.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

”Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea."

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska tunnistaa ristiriidan.

– Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea. Esimerkiksi kännykät lapsille ovat uusia välttämättömyyksiä.

Yksi tällainen ”uusi välttämättömyys” on lapsille säästäminen.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo.

Eräs vastaaja kertoi kyselyssä näin:

Haluaisimme säästää lapsille. Emme uskalla luottaa, että opiskelijoille maksetaan tukia enää 15–20 vuoden päästä.

Aikuisten menoista tingitään ensimmäisenä, lasten harrastuksista viimeisenä.

– Etenkin äideille on tyypillistä, ettei kuluteta itseen, vaan laitetaan lapsi edelle.

”Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.”

”Tavallisen tiukka rahatilanne” otetaan lapsiperheissä Wilskan mukaan pääosin elämänvaiheeseen kuuluvana. Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Köyhyys ja pienituloisuus taas aiheuttavat henkistä stressiä, varsinkin jos ne jatkuvat pitkään.

Tutkimusten mukaan rahasta ei kanneta huolta, jos tilillä on puskurina muutaman kuukauden palkka. Mutta tuoko muhkeampi pankkitili mielenrauhan lisäksi onnea? Tiettyyn rajaan asti kyllä.

– Noin 70 000–80 000 euron käteen jääviin yhden ihmisen vuosituloihin saakka lisäraha kasvattaa onnellisuutta. Sen jälkeen ei.

 

Näin Meidän perheen lukijat kertoivat verkkokyselyssä:

Jos rahaa olisi enemmän...

  • Olisin huomattavasti vähemmän stressaantunut ja ahdistunut. Elämässä on tarpeeksi muitakin murheita ilman rahahuoliakin.
  • Olisi varaa laadukkaampaan ruokaan ja mahdollisuus käydä yksityisellä lääkärillä.
  • Ei tarvitsisi joka asian kohdalla miettiä, voiko ostaa vai ei.
  • Voisi ostaa parempikuntoisen talon eikä tarvitsisi remontoida niin paljon.
  • Voisi keskittyä elämiseen ja arkeen. Tietäisi, että saa kaiken mitä tarvitsee, saa syödä terveellisesti ja voi hankkia erilaisia elämyksiä matkailusta ulkona syömiseen.
  • Voisi vaikka ostaa lohta kaupasta useammin kuin kerran kuussa!
  • Voisin hoitaa lastamme kotona, kunnes hän on kaksivuotias.
  • Asuisimme tilavammin ja meillä olisi varaa palkata apua (esim. siivoja). Voisimme tehdä koko perheen yhteisiä ulkomaanmatkoja. Elämä olisi huolettomampaa.
  • Pystyisimme säästämään, ja lapset saisivat joskus omat huoneet.

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?