Kuulun niihin ihmisiin, joilla on aina ja olosuhteista riippumatta pömppömaha, Tuulianna Tola kirjoittaa.

Viime kesänä olin raskaana ja sain rauhassa löllyä bikineissäni rannalla. Jos pidän tänä kesänä vauvan koko ajan lähelläni, saatan onnistua löllymisessä vielä tovin sillä varjolla, että kaikki ymmärtävät minun synnyttäneen vasta jokin aika sitten. Tarkoitan siis vatsani kanssa löllymistä.

Kuulun niihin ihmisiin, joilla on aina ja olosuhteista riippumatta pömppömaha. Omasta mielestäni se ei näytä raskausmahalta, sillä oltuani kolme kertaa raskaana tiedän kyllä, miltä näytän ollessani pieniin päin. Mutta niin monta kymmentä kertaa minua on raskaudesta onniteltu tai siitä udeltu, että uskottava se on – näytän krooniselta odottajalta. Olen saanut kommentteja naapureilta, koulukavereilta ja työtovereilta. Ja äitini kavereilta, kavereiden äideiltä ja äitikavereilta.

Joskus myös ihan tuiki tuntemattomilta, kuten eräänä kesäisenä päivänä itäsuomalaisessa ravintolassa. Olin livahtanut isäni ikäisen lankomieheni kanssa nauttimaan rauhoittavat drinkit jo monta päivää jatkuneiden sukukarkeloiden lomassa. Keskustelimme rauhassa elämänmenosta, kun pöytämme viereen tupsahti paikallinen herrasmies ja totesi seuralaiselleni: ”Vaimos on kauniisti raskaana.”

Kipakka kiljaisu oli jo purkautumassa suustani, mutten ehtinyt sivaltaa millään kommentilla, sillä lankomieheni – humoristi Jumalan armosta – otti onnittelut vastaan hymyillen ja todeten olevansa samaa mieltä. Siinä sitten seurasin sivusta verrattain hämmentyneessä mielentilassa keskustelua yhteisestä, onnellisesta odotuksestamme.

Enimmäkseen minuakin kuitenkin nauratti. Kun tuntematon huolestuneena katsoi (sen kesän ainoata!) drinkkiäni ja käski pitämään itsestäni huolta, olin jo täysillä leikissä mukana. Lupasin pyhästi huolehtia niin itsestäni kuin vauvastanikin.

Seuraavalla viikolla liityin kuntoklubin jäseneksi. Mutta se ei tälläkään kertaa poistanut masuani, joka pullistelee jo pelkästään siitä, että elän ja hengitän – saati sitten siitä, että syön jotakin.

Aina raskauskommentit eivät tunnu kuitenkaan niin huvittavilta kuin taannoisella ravintolareissulla. Erityisen ikävältä kommentointi on tuntunut silloin, kun itsellä on ollut suuri toive lapsesta, mutta sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta mitään ei ole tapahtunut vuosiin.

Yleisesti toisten ihmisten vartaloiden kommentointia ei pidetä soveliaana, mutta raskausuteluiden kohdalla tämä itsestäänselvyys unohtuu monelta. Jos mahassa ei ole vauvaa, tuntuu vatsanseudun kommentointi vain verhotulta ”olet lihonut” -huomatukselta. Tiedän toki, että valtaosa möläyttelijöistä on onnitteluineen liikkeellä vilpittömällä mielellä, mutta tässäkin tapauksessa haluaisin toistaa suosikkielämänohjeeni: älä oleta.

Koska minulla nyt on mahdollisuus käyttää julkista sanaa, pyydän sinua painamaan seuraavan mieleesi ja näyttämään tekstiä tarvittaessa myös naapurillesi: Älä mene koskaan kommentoimaan naisen oletettua raskautta, ellei nainen todellakin ole niin viimeisillään, ettei asiasta voi erehtyä. Eikä siinäkään vaiheessa oikeastaan ole viisasta kommentoida mitään. Henkilö kyllä itsekin todella tietää olevansa raskaana, eikä halua kuulla ainuttakaan ”koskas ajattelit poksahtaa?” -kommenttia.

Mölyt on paras pitää mahassa, oli maha sitten pyykkilauta, raskausvatsa tai pömppö.

Tuulianna Tola on juontaja ja toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat lapset vuosimallia –01, –08 ja –14. Tuulianna rakastaa järjestystä, mutta välttelee rutiineja.

Vauva 7/2014

Lue lisää kolumneja

Oletko saanut lapsellesi päivähoitopaikan, joka vastasi perheenne tarpeita? 

Helsinkiläinen äiti kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla omasta kokemuksestaan päivähoidon toteutumisesta. Maunulalaiselle äidille oli päiväkodin johtajan toimesta ehdotettu osa-aika töitä kokopäiväisten sijaan, sillä ilmeisesti kokopäiväinen hoito olisi täyttänyt päiväkotiryhmää liikaa. Kirjoittajan mukaan monet hänen tuntemansa vanhemmat ovat kokeneet samanlaista kohtelua.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin laissa vuosi sitten puolipäiväiseksi, mikäli lapsen vanhempi ei opiskele tai työskentele kokopäiväisesti, eikä hoidolle ole muuta erityistä tarvetta. Helsinki päätti olla rajaamatta päivähoito-oikeutta – mutta silti kokopäivätyötä tekevää äitiä kehotettiin keventämään työtunteja. 

Nyt me kysymme teiltä! Kertokaa omat kokemuksenne päivähoidon aloituksesta: Onnistuiko hoidon aloittaminen silloin, kun sille oli tarve? Saitteko juuri sen hoitopaikan, jota haitte? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kurpitsalle ei maistunut, mutta vieraille varmasti maistuu. Kuva: Maija Koski

Halloween-bileiden näyttävin herkku syntyy helposti ja maistuu myös aikuisille.

Asuimme taannoin vuoden Kaliforniassa ja pääsimme tutustumaan läheltä amerikkalaiseen halloweenin viettoon. Vaikutuksen tekivät paitsi uskomattomat, viikkoja ennen juhlaa viritellyt pihakoristeet, myös juhliin tuodut kekseliäät tarjottavat.

Suosikkimme oli lasten koulun kekkereissä bongattu oksentava kurpitsa, josta riitti nacholastujen kanssa dipattavaa isolle joukolle.
Näyttävä tarjottava valmistuu helposti – ja melkein samalla vaivalla, puuhaan ryhtyessäsi, kaiverrat kurpitsat hienoihin kynttilälyhtyihin.

Oksentavan halloween-kurpitsan resepti on julkaistu alun perin Apukokki maailmalla -keittokirjassa ja -sivustolla.

Tarvikkeet

1 oranssi kurpitsa

maissilastuja

Haluamasi määrä valmista tai itse tehtyä guacamolea

  1. Leikkaa kurpitsan kannan ympäriltä kurpitsan laki irti työntämällä teräväkärkinen veitsi 45 asteen kulmassa sisään. Älä yritä leikata tai sahata kovaa kurpitsankuorta vaan tee aina uusi ja riittävän syvä pisto vanhan viereen, niin monta kertaa, että olet kiertänyt täyden ympyrän, jolloin hattu irtoaa kannasta nostamalla.
  2. Poista kurpitsan siemenet ja kuituinen sisus käsin, jäätelökauhalla tai lusikalla.
  3. Voit halutessasi raaputtaa varovasti osan kurpitsan sisuksesta jäätelökauhalla tai lusikalla muita ruokalajeja varten. Leikkaa kurpitsalle kolmikulmaiset silmät ja hymyilevä suu samalla menetelmällä kuin irrotit hatun.
  4. Aseta kurpitsa tarjottimelle tai isolle, laakealle lautaselle. Lusikoi guacamole kurpitsan päälaesta sisään. Auta tarvittaessa lusikalla, jotta osa tahnasta pääsee valumaan suusta alustalle. Nosta hattu paikoilleen.
  5. Nosta koko komeus tarjoilupöydän keskelle, ja viereen iso kulhollinen nacholastuja.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.