Siirtyvätkö vanhemmilla mahdollisesti olevat velat lapsille, kun vanhemmat ovat kuolleet?

Siirtyvätkö vanhemmilla mahdollisesti olevat velat lapsille, kun vanhemmat ovat kuolleet? Vanheneeko mikään velka ajan saatossa? Saako mistään tietää vanhempien velkoja, jos ei halua kysyä sitä heiltä suoraan?

Asianajaja Ulla-Riitta Harju: Vanhempien kuoltua heillä mahdollisesti olevat velat eivät automaattisesti siirry lapsille. Kuolema ei tosin yleensä lakkauta velkasuhteita, vaan velkojilla on kuolemasta huolimatta oikeus saada suoritus saatavalleen. Pääsääntö on, että velat maksetaan jäämistöstä ensin, ja esimerkiksi perintöosuudet vasta tämän jälkeen. Jos perittävä oli kuollessaan ylivelkainen, perilliset eivät joudu maksamaan velkoja pois omilla varoillaan paitsi aivan poikkeuksellisissa tapauksissa. Tällainen poikkeustilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, jos perunkirjoitusvelvollinen perillinen laiminlyö perunkirjoituksen toimittamisen tai jos perillinen ryhtyy oikeustoimeen, joka vaarantaa velkojan oikeuden saada asianmukainen suoritus jäämistöomaisuudesta.

Velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Pääsääntö siis on, että velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentumisajan katkaisu voi tapahtua esimerkiksi siten, että velkoja yksinkertaisesti vaatii velalliselta suoritusta velalleen. Vanhentumisajoissa on olemassa myös poikkeuksia.

Vanhemmilla olevista veloista voi saada tiedon vain siten, että kysyy sitä heiltä itseltään. Vanhemmilla ei kuitenkaan ole minkäänlaista velvollisuutta kertoa veloistaan lapsilleen, eikä esimerkiksi pankista voi saada tietoja pankin asiakkaiden veloista.

Vauva 11/2007

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Taaperon hampaat uppoavat äidin reiteen ja päiväkotikaverin käsivarteen. Miten vanhemman pitäisi reagoida?

1. Kiukuttaa!

Yleensä pieni lapsi puree, koska hän ei vielä osaa muuten käsitellä tunteitaan, eivätkä kielelliset kyvyt riitä pahan mielen ilmaisemiseen. Puraisu on tehokas tapa saada kaveri irrottamaan otteensa himotusta lelusta tai kertoa vanhemmalle, että nyt en ole tyytyväinen.

Lapsen tunnetaidot kehittyvät, kun vanhemmat opettavat häntä hallitsemaan tunteitaan. Halaa tai ota lapsi syliin ja selitä, että nyt sinua harmittaa, kun et päässytkään leikkimään haluamallasi autolla. Lasta voi myös opettaa itse säätelemään kiukkua esimerkiksi puristamalla kädet tiukkaan nyrkkiin. Yleensä pureminen vähenee kolmen ikävuoden kieppeillä, kun ilmaisutaidot kehittyvät.

2. Pikainen puolustautumiskeino

Pureminen saattaa olla myös itsepuolustuksen muoto, jos lapsi jää esimerkiksi isompien leikkikavereidensa jalkoihin.

On tärkeää sanoa napakasti lapselle, että purra ei saa, koska se sattuu. Jos lapsi kuitenkin käyttää puremista puolustuskeinona esimerkiksi isompiaan vastaan, tarkkaile leikkejä ja varmista, ettei lapsi jää altavastaajaksi. Jokaista ristiriitatilannetta ei tarvitse siivota lapsen elämästä, mutta on vanhemman vastuulla valvoa, miten lapset kohtelevat toisiaan leikissä.

3. Huomio tänne, heti

Puremisesta voi tulla myös huomion hakemisen väline: lapsi kokee ehkä olevansa kurjien tunteidensa kanssa aivan yksin maailmassa eikä tunne selviävänsä siitä. Silloin pureminen on tapa saada vanhempi kiinnittämään huomionsa lapseen.

On tärkeää, että vanhemman reaktio on tasapainoinen: lasta saa ja täytyy kieltää, mutta kiukkuiseen reaktioon ei kannata juuttua liian pitkäksi aikaa. Vaikka lapsen pureminen saattaa suututtaa ja hävettää, yritä työntää omat negatiiviset tunteesi syrjään ja keskity empatiaan. Näin autat lasta oppimaan tunteiden käsittelyä.

4. Stressi purkautuu

Jos pureminen yhtäkkiä lisääntyy, syy voi löytyä lapsen arjesta. Muutto, päiväkotiryhmän vaihto tai muu elämänmuutos voi aiheuttaa lapselle stressiä, jota hän purkaa puremalla.

Yritä vähentää stressiä niin paljon kuin voit. Anna lapselle paljon aikaa ja syliä. Jos lapsi puree paljon, voi hampaisiin yrittää kiinnittää huomiota rakentavalla tavalla silloin, kun itse puremistilanne ei ole päällä. Tarjoa vaikka porkkanaa rouskuteltavaksi tai purulelua jäystettäväksi. Hampaita voi myös ihailla tai keskustella lapsen kanssa siitä, mitä kaikkea mahtavaa hampailla voi tehdä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusi suositus johtuu siitä, että äidinmaidonkorvikkeisiin ja vieroitusvalmisteisiin lisätään entistä enemmän D-vitamiinia.

D-vitamiinin käyttösuositukset vauvoille muuttuvat. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusi suositus johtuu siitä, että äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden D-vitamiinipitoisuuksia nostetaan uusien EU-säädösten mukaisesti.

Käytännössä muutos koskee vauvoja, jotka saavat äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta yli puoli litraa vuorokaudessa. 

Uuden suosituksen mukaan vauva saa D-vitamiinia joka päivä näin:

  • Täysimetetty vauva tai vauva, joka saa vuorokaudessa vähemmän kuin 500 ml korviketta: 10 mikrogrammaa.

  • Vauva, joka saa vuorokaudessa 500–800 ml korviketta: 6 mikrogrammaa.

  • Vauva, joka saa vuorokaudessa yli 800 ml korviketta: 2 mikrogrammaa. 

Äidinmaidonkorvikkeen tai vieroitusvalmisteen määrään lasketaan mukaan D-vitaminoidut lastenvellit ja puurot.

Päivitetty käyttösuositus tulee voimaan heti. Sitä sovelletaan kaikilla lapsilla samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko lapsella käytössä olevat valmisteet nykyisten vai uusien D-vitamiinipitoisuuksien mukaisia. 

Kaikki lapset tarvitsevat D-vitamiinivalmisteen kahden viikon iästä lähtien. Vauvoille suositellaan annettavaksi D3-vitamiinitippoja. Suihkeita ei suositella niiden epätarkan annostuksen takia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.