Rento ja armollinen perhe on lapselle paras kasvualusta, psykologi Taina Laajasalo sanoo.

Olenko varmasti riittävän hyvä vanhempi? Tätä moni miettii.

Kiintymyssuhteesta puhutaan paljon, ja varsinkin pikkulapsiaikana huoli siitä, vastaako lapsen tarpeisiin riittävän nopeasti, saattaa mennä yli. Kasvatustietoa on saatavilla enemmän kuin aikaisemmin. Vanhemmat seuraavat tutkimuksia ja suosituksia ja keskustelevat niistä netissä. On hyvä, että vanhemmat pohtivat tavoitteitaan ja ovat tietoisia toiminnastaan.

Ristiriitaisten kasvatusohjeiden välillä voi olla vaikea suunnistaa. Vanhemmat saattavat myös tehdä nettikeskustelujen perusteella liian nopeita johtopäätöksiä siitä, mitä lapsen käytöksen takana on.

Syyllisyyden tunne on yleistä – ja usein se kertookin jotain tärkeää. Syyllisyyden tunne on merkki siitä, että vanhemmalla on terve tunne-elämä ja hän pystyy eläytymään lapsen tarpeisiin. Kärjistäen voi sanoa, että ne vanhemmat tuntevat syyllisyyttä, joiden ei oikeastaan tarvitse, ja ne joiden pitäisi, eivät siihen pysty.

Lapsi yleensä kasvaa terveeksi, jos perusasiat ovat kunnossa: hän saa rakkautta ja kiintymystä ja vanhemman käytös on suurin piirtein ennakoitavaa. Se riittää. Silloin voi heittäytyä perheonneen ja rauhoittua.

Perheet ovat erilaisia ja lapset yksilöitä. Vaikka vanhempi kuinka lukisi ja valmistautuisi, lapsi yllättää. Lapsen kehitykseen kuuluu vähän omituisiakin vaiheita. Kaikkea ei kannata ylianalysoida.

Jos kasvatustavoitteet kiristävät pinnaa, on hyvä miettiä yrittääkö liikaa. Moni haluaa tehdä lapsilleen vain luomuruokaa tuoreista raaka-aineista, mutta joskus voi olla parempi syödä eineksiä kuin seistä kireänä hellan ääressä. Vanhemmuus on rankkaa, mutta siitä pitää saada iloa.

Arjessa kannattaa kuunnella perheen tarpeita. Joillekin perheille on tärkeää, että kaikki toimivat yhdessä lapsen harrastuksen ympärillä ja käyttävät siihen aikaa. Toisille se ei sovi ollenkaan.

Esimerkiksi minulla on kolme lasta ja kiireinen elämä, ja siksi lasten harrastukset ovat yhtenä iltana viikossa. Lisää harrastuksia lapset voivat ottaa, kun pystyvät itse kulkemaan.

Jos lapsia on monta, vanhempi joutuu tasapainottelemaan sen kanssa, kenen asioihin käyttää aikaa. Vanhemman pitää huolehtia myös omista tarpeistaan. On hyvä pysähtyä hetkeen kaaoksenkin keskellä.

Voi olla vaikea sietää omaa ei-niin-täydellistä kotiaan, kun toiset julkaisevat Facebookissa kuvia ihanasta arjestaan. Ne kuvat ovat vain hetkiä ja aikuisten yhteistä leikkiä. Mutta vaikka tiedän, että tuossa perheessä on oikeasti hirveä korvatulehduskierre, kuva täydellisistä korvapuusteista vaikuttaa minuun silti.

Kaikki ovat epätäydellisiä. Kirjoitan työssäni siitä, miten lapsen käytösongelmiin pitäisi reagoida, mutta epäonnistun samassa asiassa välillä surkeasti. On tärkeää, että vanhemmat sietävät keskeneräisyyttä niin itsessä, puolisossa kuin lapsissa. Perhe tarvitsee rentoutta, luottamusta ja armollisuutta.

Taina Laajasalo on psykologian tohtori, tutkija ja kolmen lapsen äiti.

Meidän Perhe 10/2014