Muumiaskit voi saada tiistaina, vaikka karkkipäivä on vasta lauantai.

”Sanonta suutarin lapsista pitää meidän perheen kohdalla paikkansa, sillä ehdin yhteiseen ruokapöytään vaimoni Henriikan ja poikiemme Kasperin ja Vernerin kanssa aivan liian harvoin. Meillä tosin syödään hyvin, siitä Aihisen rouva pitää huolen. Kuten muustakin kodinpyörityksestä. Hän on maailman paras vaimo.

Televisiotyön myötä olen joutunut olemaan paljon poissa kotoa. Viiltää, kun kuusivuotias napittaa silmiin ja kysyy, että miks sä isä taas meet töihin. Siinä sitten selitän jotain rahan hankkimisesta ja perheen Espanjan matkasta, vaikka kyyneleet eivät ole kaukana kummaltakaan. Tai kun kolmevuotias kantaa oma-aloitteisesti työvaatteeni minulle vessaan.

Silti en voi olla pahoillani siitä, että minulla on työ, jonka olen halunnut ja jossa olen kunnianhimoinen. Niin kauan kuin pojat juoksevat syliin kotiin palatessani olen onnellinen.

Paikkaan huonoa omaatuntoa poissaolostani joskus legopakkauksella. Kyllähän ne pojat osaavat käyttää sitä hyväkseen. Legoja on kertynyt arkullinen.

Vapaapäivinä touhuan Kasperin ja Vernerin kanssa sitten satasella. Voimme läiskiä kaksi tuntia lätkää puistossa, käydä uimassa ja jatkaa pallon potkimista sisäpihalla. Lautapelit eivät ole meidän juttu, mutta eipä tarvitse poikia houkutella illalla nukkumaan.

Jouduin aikoinani tekemään valinnan kokkaamisen ja lätkänpeluun välillä. Arvostan urheilun tuomaa kokemusta tosi paljon, ja kannustan lapsia liikuntaharrastuksissa täysillä. Kukapa ei toivoisi pojastaan Jari Litmasta tai Saku Koivua.

Poikien oma innostus on tietysti ratkaisevaa. Kun he aamusta seisovat mailat kädessään sänkyni vieressä, juon lisää kahvia ja vien heidät pelaamaan, vaikka väsyttäisi.

Meillä on käytössä jäähynurkkaus, mutta aika vähän poikia on sinne tarvinnut lähettää. En usko ehdottomiin kieltoihin.

Ei ole vaarallista, jos pojat saavat muumiaskit tiistaina, vaikka karkkipäivä on lauantai. Ja jos pelien jälkeen joskus tekee mieli hampurilaisia, mennään Mäkkiin ja sillä siisti. En jaksa vääntää pienistä. Jos lapsi haluaa perunan sijasta pastaa, saakoon sitä.

Ruokarytmistä olen tarkka. Ei ole järkeä syödä kerran päivässä ja hotkia kilon könttiä jauhelihaa. Viisi ateriaa päivässä on lapsille hyvä. Ja kun olen kotona, istun pöytään muiden kanssa, vaikka olisin juuri syönyt töissä.”

Kari Aihinen, 43, on ravintola Savoyn keittiöpäällikkö ja tuttu MTV3:n Kaappaus keittiössä -ohjelmasta. Hän asuu vaimonsa Henriikan, 36, sekä Kasperin, 6, ja Vernerin, 3, kanssa Helsingissä.

Meidän Perhe 7/2015

Lue lisää:

Pikku Kakkosen Veera Degerholm: ”En pelkää lapsen kiukkua”

Juontaja Sami Kuronen: ”Eron jälkeen minusta ja lapsesta on tullut entistä läheisempiä”

Kairi oli tyttärensä vauva-aikana yksinäinen ja vailla äitikaveria. Hän sai uuden ystävän äitimentori Laurasta. 

Väsymys alkoi vasta, kun imetys päättyi. Puolisen vuotta Kairi, 37, heräili puolentoista tai kahden tunnin välein syöttämään tytärtään Emiliaa. Kiitos hormonien, energiaa tuntui kuitenkin riittävän.

Nykyään vuoden vanha Emilia on Kairin ja hänen puolisonsa esikoinen. Kairi ei ollut etukäteen arvannut, että imetyksen lopettaminen tuntuisi niin suurelta muutokselta. Yhtäkkiä piti keksiä uudet keinot lapsen lohduttamiseen ja nukuttamiseen. Samaan syssyyn alkoi oma väsymys. Valvomishormonien cocktail oli ilmeisesti nautittu loppuun.

– Mietin, mistä voisin saada tukea uuteen tilanteeseen, Kairi kertoo.

Virossa kasvanut Kairi muutti Suomeen kahdeksan vuotta sitten. Sairaanhoitajana työskentelevällä Kairilla on töissä työkaverit ja kotona puoliso. Tukiverkko tuntui kuitenkin kaipaavan vielä yhtä lenkkiä.

Tärkein toive oli, että mentorilla olisi saman ikäinen lapsi kuin omassa perheessä.

Facebookissa silmiin osui HelsinkiMission, sosiaalialan järjestön, mainos mentoritoiminnasta. Äiti- tai isämentori on järjestön kouluttama vapaaehtoinen, joka toimii toisen vanhemman henkisenä tukea. Kairi soitti järjestöön ja pyysi mentoria.

Tärkein toive oli, että mentorilla olisi saman ikäinen lapsi kuin omassa perheessä.

Parin viikon päästä Kairin puhelin soi. Mentori oli löytynyt: helsinkiläisestä Laurasta, 27, tuli Kairin tukihenkilö. Toive ikäerosta täyttyi juuri eikä melkein: Lauran Ainalla ja Kairin Emilialla on ikäeroa neljä päivää.

Kun Kairi ja Laura tapasivat ensi kerran, Kairi ei ollut koskaan käynyt lapsen kanssa leikkipuistossa.

– Minä tavallaan tutustutin Kairin ja Emilian puistojen maailmaan, Laura sanoo ja naurahtaa.

Vauva-arjen rytmi oli saanut Kairin vetäytymään omaan kuplaansa. Moneen muuhun pikkuiseen verrattuna Emilia heräsi aamuisin myöhään, kahdeksalta tai puoli yhdeksältä. Kun aamutoimet oli saatu hoidettua, aamupäivän vauvakerhot ja puistokokoontumiset alkoivat jo olla ohi.

– Kyllä, olin niihin aikoihin yksinäinen, Kairi sanoo.

Kun ympärillä on muita, toisiin on mahdollisuus tukeutua ja kysyä mielipiteitä.

Vanhemmuus on laumajuttu, vahvistaa psykoterapeutti ja perhetutkimuksen dosentti Mirjam Kalland. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, ei etenkään silloin, kun perheessä on pieni vauva.

Eräässä seminaarissa Kalland johdatteli yleisön ajatusleikin äärelle. Hän kysyi, kumpi on ahdistavampi mielikuva: yksi itkevä vauva ja vanhempi – vai samassa tilassa kymmenen itkevää vauvaa ja kymmenen vanhempaa?

Ajatus kymmenestä parkuvasta pienokaisesta herätti lähinnä hilpeyttä, Kalland kertoo.

– Kun ympärillä on muita, toisiin on mahdollista tukeutua ja kysyä mielipiteitä siitäkin, mikähän omaa lasta mahtaa vaivata. Vanhemmuus on laumajuttu.

Lue koko juttu 16. elokuuta ilmestyvästä Vauva-lehdestä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tutkimuksessa oli mukana yli 240 000 suomalaistyttöä. HPV-rokotteen haitoista esitetyt huolet eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Tällä viikolla julkistettu laaja suomalaistutkimus osoittaa, että väitteet HPV-rokotteen vaarallisuudesta eivät pidä paikkaansa.

HPV-rokote ehkäisee papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä, kuten kohdunkaulan syöpää. Se otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan viisi vuotta sitten, ja se annetaan ilmaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Jotkut suomalaisvanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa tapauksista, joissa lapsi on sairastunut hankalaan oireyhtymään rokotuksen saamisen jälkeen. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asioilla olisi syy-yhteys. 

Tutkimuksessa verrattiin rokotettujen tyttöjen sairaustilannetta rokottamattomiin. Aineisto oli erittäin laaja: mukana oli 240 605 suomalaistyttöä, joista yli puolet otti rokotteen. Tutkimuksessa etsittiin rokottamisen yhteyttä 38 erilaiseen sairauteen, esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään ja monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään.

”Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tulos oli, että rokotuksen saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempaa riskiä sairastua näihin sairauksiin kuin samanikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

Pojillekin rokotus?

Parhaillaan pohditaan, pitäisikö myös poikien HPV-rokotukset ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Papilloomavirusinfektio on yhteydessä paitsi kohdunkaulan syöpään myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin.

Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sekä tyttöjä että poikia rokottamalla saataisiin nopeasti aikaan laumasuoja, joka auttaisi ehkäisemään papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä koko väestön tasolla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.