Muumiaskit voi saada tiistaina, vaikka karkkipäivä on vasta lauantai.

”Sanonta suutarin lapsista pitää meidän perheen kohdalla paikkansa, sillä ehdin yhteiseen ruokapöytään vaimoni Henriikan ja poikiemme Kasperin ja Vernerin kanssa aivan liian harvoin. Meillä tosin syödään hyvin, siitä Aihisen rouva pitää huolen. Kuten muustakin kodinpyörityksestä. Hän on maailman paras vaimo.

Televisiotyön myötä olen joutunut olemaan paljon poissa kotoa. Viiltää, kun kuusivuotias napittaa silmiin ja kysyy, että miks sä isä taas meet töihin. Siinä sitten selitän jotain rahan hankkimisesta ja perheen Espanjan matkasta, vaikka kyyneleet eivät ole kaukana kummaltakaan. Tai kun kolmevuotias kantaa oma-aloitteisesti työvaatteeni minulle vessaan.

Silti en voi olla pahoillani siitä, että minulla on työ, jonka olen halunnut ja jossa olen kunnianhimoinen. Niin kauan kuin pojat juoksevat syliin kotiin palatessani olen onnellinen.

Paikkaan huonoa omaatuntoa poissaolostani joskus legopakkauksella. Kyllähän ne pojat osaavat käyttää sitä hyväkseen. Legoja on kertynyt arkullinen.

Vapaapäivinä touhuan Kasperin ja Vernerin kanssa sitten satasella. Voimme läiskiä kaksi tuntia lätkää puistossa, käydä uimassa ja jatkaa pallon potkimista sisäpihalla. Lautapelit eivät ole meidän juttu, mutta eipä tarvitse poikia houkutella illalla nukkumaan.

Jouduin aikoinani tekemään valinnan kokkaamisen ja lätkänpeluun välillä. Arvostan urheilun tuomaa kokemusta tosi paljon, ja kannustan lapsia liikuntaharrastuksissa täysillä. Kukapa ei toivoisi pojastaan Jari Litmasta tai Saku Koivua.

Poikien oma innostus on tietysti ratkaisevaa. Kun he aamusta seisovat mailat kädessään sänkyni vieressä, juon lisää kahvia ja vien heidät pelaamaan, vaikka väsyttäisi.

Meillä on käytössä jäähynurkkaus, mutta aika vähän poikia on sinne tarvinnut lähettää. En usko ehdottomiin kieltoihin.

Ei ole vaarallista, jos pojat saavat muumiaskit tiistaina, vaikka karkkipäivä on lauantai. Ja jos pelien jälkeen joskus tekee mieli hampurilaisia, mennään Mäkkiin ja sillä siisti. En jaksa vääntää pienistä. Jos lapsi haluaa perunan sijasta pastaa, saakoon sitä.

Ruokarytmistä olen tarkka. Ei ole järkeä syödä kerran päivässä ja hotkia kilon könttiä jauhelihaa. Viisi ateriaa päivässä on lapsille hyvä. Ja kun olen kotona, istun pöytään muiden kanssa, vaikka olisin juuri syönyt töissä.”

Kari Aihinen, 43, on ravintola Savoyn keittiöpäällikkö ja tuttu MTV3:n Kaappaus keittiössä -ohjelmasta. Hän asuu vaimonsa Henriikan, 36, sekä Kasperin, 6, ja Vernerin, 3, kanssa Helsingissä.

Meidän Perhe 7/2015

Lue lisää:

Pikku Kakkosen Veera Degerholm: ”En pelkää lapsen kiukkua”

Juontaja Sami Kuronen: ”Eron jälkeen minusta ja lapsesta on tullut entistä läheisempiä”

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

Jos perheellämme olisi enemmän rahaa käytössä, olisimme onnellisempia, kertoo 79 prosenttia Meidän Perheen rahakyselyyn vastanneista.

Raha mahdollistaa helpomman elämän. Voisi mennä ja tehdä laskematta, montako maitolitraa sillä rahalla saisi.

Noin 60 prosenttia vastaajista kuvailee kuitenkin perheensä taloudellista tilannetta hyväksi tai melko hyväksi. Epävarmuutta aiheuttaa eniten se, että kaikki mikä tulee, myös menee.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

”Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea."

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska tunnistaa ristiriidan.

– Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea. Esimerkiksi kännykät lapsille ovat uusia välttämättömyyksiä.

Yksi tällainen ”uusi välttämättömyys” on lapsille säästäminen.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo.

Eräs vastaaja kertoi kyselyssä näin:

Haluaisimme säästää lapsille. Emme uskalla luottaa, että opiskelijoille maksetaan tukia enää 15–20 vuoden päästä.

Aikuisten menoista tingitään ensimmäisenä, lasten harrastuksista viimeisenä.

– Etenkin äideille on tyypillistä, ettei kuluteta itseen, vaan laitetaan lapsi edelle.

”Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.”

”Tavallisen tiukka rahatilanne” otetaan lapsiperheissä Wilskan mukaan pääosin elämänvaiheeseen kuuluvana. Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Köyhyys ja pienituloisuus taas aiheuttavat henkistä stressiä, varsinkin jos ne jatkuvat pitkään.

Tutkimusten mukaan rahasta ei kanneta huolta, jos tilillä on puskurina muutaman kuukauden palkka. Mutta tuoko muhkeampi pankkitili mielenrauhan lisäksi onnea? Tiettyyn rajaan asti kyllä.

– Noin 70 000–80 000 euron käteen jääviin yhden ihmisen vuosituloihin saakka lisäraha kasvattaa onnellisuutta. Sen jälkeen ei.

 

Näin Meidän perheen lukijat kertoivat verkkokyselyssä:

Jos rahaa olisi enemmän...

  • Olisin huomattavasti vähemmän stressaantunut ja ahdistunut. Elämässä on tarpeeksi muitakin murheita ilman rahahuoliakin.
  • Olisi varaa laadukkaampaan ruokaan ja mahdollisuus käydä yksityisellä lääkärillä.
  • Ei tarvitsisi joka asian kohdalla miettiä, voiko ostaa vai ei.
  • Voisi ostaa parempikuntoisen talon eikä tarvitsisi remontoida niin paljon.
  • Voisi keskittyä elämiseen ja arkeen. Tietäisi, että saa kaiken mitä tarvitsee, saa syödä terveellisesti ja voi hankkia erilaisia elämyksiä matkailusta ulkona syömiseen.
  • Voisi vaikka ostaa lohta kaupasta useammin kuin kerran kuussa!
  • Voisin hoitaa lastamme kotona, kunnes hän on kaksivuotias.
  • Asuisimme tilavammin ja meillä olisi varaa palkata apua (esim. siivoja). Voisimme tehdä koko perheen yhteisiä ulkomaanmatkoja. Elämä olisi huolettomampaa.
  • Pystyisimme säästämään, ja lapset saisivat joskus omat huoneet.

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?