Kuva: Sami Lamberg
Kuva: Sami Lamberg

"Kun saa alusta asti puolustaa lapsensa oikeutta olla olemassa, syntyy leijonaemon asenne kuin itsestään."

Perheeseemme on juuri syntynyt kolmas lapsi. Jokaisen pienokaisen kohdalla on mieleeni noussut V.A.Koskenniemen lausuma: Kaikkeen todelliseen onneen liittyy tunne siitä, että se on ansaitsematon. Tämä tunne on jokaisen vastasyntyneeni kohdalla humpsahtanut minuun heti, kun olen saanut vauvan syliini.

Muuten olen saanut tulla kolme kertaa vanhemmaksi kovin erilaisissa elämäntilanteissa. Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, opiskeluni olivat vielä kesken enkä ollut päässyt vielä naimisiinkaan. Koska elimme jo 2000-lukua, nämä seikat eivät toki olleet monellekaan ihmiselle mikään juttu. Oli silti niitäkin, joiden mielestä olin tietenkin oman ja lapsen elämän pilaamisen lisäksi tuhonnut myös sukuni maineen. Kun saa alusta asti puolustaa lapsensa oikeutta olla olemassa, syntyy leijonaemon asenne kuin itsestään.

Eräs raskaudestani kerta kaikkiaan suivaantunut argumentoi niin nerokkaasti, että päätin koskaan olla unohtamatta hänen kommenttiaan: olin kuulemma hankkiutunut raskaaksi ihan vain häntä provosoidakseni.

Yllättävän moni vanhempi nainen kommentoi parikymppiselle odottajalle, että on hienoa saada lapsi niin nuorena, koska sitten kun muut ovat kolmekymppisinä hoitamassa vauvojaan kotona, minä ”pääsisin menemään”. En ymmärtänyt, minne minun tulisi mennä, mutta ajattelin asian selviävän minulle sitten, kun sen aika on.

Ei selvinnyt. Sillä seuraava lapsemme syntyi juuri siihen vauvabuumiin, jonka jaoin ystävättärieni kanssa. On haastavaa muistaa, minä vuonna tarkalleen kenenkin lapset ovat syntyneet ja mikä infernaalinen synnytyskertomus kuului kenellekin, niin paljon vauvoja putkahteli tuttavapiiriimme siihen aikaan. Mutta kyllä kuulkaa kiersivät imetystyynyt, vaipparoskikset ja kantoliinat tehokkaasti lähipiirissä! Pojallemme taidettiin hankkia uutena vain kylpyamme, ja sekin vasta-avatun Prisman kunniaksi. Niin, tuossa vaiheessa sitä siirryttiin käyttämään perhemarketteja ja hankittiin tila-auto. Jossain vaiheessa tuli koirakin taloon.

Ihana normisetti! Ei sovi jättää mainitsematta sitäkään, miten hienoihin tyyppeihin olen saanut tutustua vain siksi, että lapsemme ovat pyörineet pihan pusikoissa samaan aikaan. Ihmisen ystäväpiirihän yleensä on aika suppea porukka entisiä ja nykyisiä opiskelu- ja työkavereita, mutta lähiön pihalta löytää mahtavia ihmisiä, joiden kautta pääsee tutustumaan jos jonkinlaisiin maailmoihin.

Näin utelias ihminen hankkii sisältöä kotielämäänsä! Kun nyt sitten hieman yli kolmekymppisenä kerroin odottavani vauvaa, siis iltatähteä, kuten moni asian ilmaisi, hämmennyin siitä, miten voimakkaasti ihmiset rohkenivat ottaa kantaa raskauteeni.
”No te vaan jaksatte”, tokaisi kannustavasti eräs vanhempi sukulainen. ”Päätitte sitten vielä tehdä yhden”, kommentoi työkaveri silmiään pyöritellen. ”Jaksatko vielä aloittaa sen vauvapyörityksen?” kyseli naapuri lähikaupassa. Oliko siis ihme, että tulin parahtaneeksi neuvolatädille olevani aivan liian vanha tähän touhuun? Kun sain järkeni takaisin, oivalsin olevani aivan erityisen etuoikeutetussa asemassa.

Vihdoinkin minulla, hätähousujen kuningattarella, lienee sen verran malttia ja tajua, että osaan nauttia näistä vauvahetkistä hötkyilemättä koko ajan sinne tulevaisuuteen. Kyllä ne kaikki ajallaan istuvat, puhuvat ja menevät kouluun.
Arki kolmen lapsen kanssa vähissä neliöissä – sotkussa, metelissä ja jatkuvissa organisointihaasteissa – on elämää, joka takuulla koulii minunkin äkkipikaista luonnettani leppoisampaan suuntaan. Ja siitä elämästä aion teille kolumneissani kirjoittaa.

Tervetuloa mukaan!

Tuulianna Tola on juontaja ja toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat lapset vuosimallia –01, –08 ja –14. Tuulianna rakastaa järjestystä, mutta välttelee rutiineja.

Vauva 3/2014

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pienen lapsen vanhemmalla on aina seuraava neuroosi ovella, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Olen pienen lapsen äidiksi vanha: tarvitsen lukulaseja, kun haluan tarkastella lastani lähemmin. Elämänkokemus suojelee minua joiltain vanhemmuuden paineilta, mutta ei neurooseilta.

Neuroottiset ihmiset muuttuvat vanhempina usein entistä neuroottisemmiksi. Tiedän pari äitiä, jotka suhtautuvat lastensa vaivoihin asiallisesti, ja ruotsinlaivallisen niitä, jotka huolestuvat, kun löytävät lapsestaan mustelman.

Kerhosta tuttu äiti keksi, että hänen vauvallaan on pienet silmät. Internetissä käytyään hän varma, että ”pienisilmäisyys” johtui raskauden aikana käytetystä maalinpoistoaineesta.

Mikä hirvittävä, sydäntä repivä lohduton tuska siitä, että kaikki on lopullisesti pilalla.

Muistan tunteen omalta raskausajaltani. Puolisoni puhdisti vinyylilevyä, ja liuottimen tuoksu kantautui nenääni – ja nenän limakalvolta istukan läpi suoraan sikiöön. Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Tämänkaltaisia kaikki meni -hetkiä oli lukuisia.

Sikiöstäni tuli kuitenkin taapero, joka oppii joka päivä jotain uutta. Eilen lapsi lähetti lentosuukon. Tänään hän sanoi aarre. Kaikki huoleni näyttävät menneen hukkaan. Mikä suunnaton onni!

Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Mutta aina vain hetken ajan, sillä uusi neuroosi huutaa jo ovella: oliko influenssarokotteen annoskoko liian suuri! Imuri käynnistyi lapsen vieressä, kuulo meni! Lapsi takoo päätään suihkukaapin seinään, neurologille!

Tähtihetkeni neuro-äitinä (ja -tyttärenä) oli, kun vaadin äitiäni kuvailemaan kaikki näkemänsä lapsen kakat keskellä yötä. Kun äiti erehtyi puhumaan koostumuksesta, karjuin puhelimeen: ”MÄ KYSYIN VÄRIÄ!”

 Seuraavana päivänä hävetti, mutta ei naurattanut. Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Ajattelen usein vanhempia, joiden pelot ovat toteutuneet, ja liikutun heidän toimintakyvystään. Omia murheita on silti mahdottoman vaikea suhteuttaa niihin, joilla on paljon vaikeampaa.

Terapeutit kysyvät joskus asiakkailtaan, mitä näiden neuroosit oikein palvelevat. Lasten suhteen olisi mukava ajatella, että lasten hyvinvointia.

Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Värisevän vanhemman on kuitenkin vaikea opettaa lastaan rohkeaksi. Kun lapsi kasvaa, yritän kasvattaa itseäni kohtaamaan ainakin väistämättömät: korvatulehdukset, punkin korvan takana, leikissä syntyneet ruhjeet, riidat kavereiden kanssa, ulkonäköpaineet.

Vähimmäistavoitteeni on, että kestän ne paremmin kuin lapseni.

Outi Kaartamo on toimittaja ja vuoden ikäisen lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Maitohappobakteereista ja muista probiooteista on paljon hyötyä, mutta jatkuvasti niitä ei tarvitse syödä, sanoo lastenlääkäri ja probioottitutkimusta tekevä dosentti Samuli Rautava

1. Haluan parantaa lasteni vastustuskykyä. Auttaako maitohappo­bakteerikuuri?

Arkikielessä puhutaan usein maitohappobakteereista ja probiooteista sekaisin. Maitohappobakteerit ovat yksi probioottien laji.

Probiootit saattavat vähentää infektioita lapsilla, joiden vastustuskyky on muita heikompi. Esimerkiksi lapset, joita ei ole vauvoina imetetty, ovat alttiimpia muita heikommalle vastustuskyvylle. Silloin probiootit voivat auttaa vähentämään korvatulehduksia ja flunssia.

Näyttö ei ole aukotonta, joten tutkimusten perusteella ei voi suositella rutiininomaista probioottikuuria flunssa-aikaan. Niitä voi kuitenkin hyvin käyttää tukemaan vastustuskykyä, jos tulossa on esimerkiksi koejakso koulussa tai tärkeä matka. Hyvä tuote silloin on esimerkiksi Lactobacillus rhamnosusta sisältävää Gefilus.

2. Onko probioottikuurista hyötyä, jos koulussa jyllää vatsatauti?

Tietyistä probioottikannoista on apua. Saccharomyces boulardii- ja Lactobacillus rhamnosus -kannat lyhentävät tutkimusten mukaan ripulitaudin kestoa keskimäärin yhden päivän. Niiden käyttö kannattaa aloittaa heti oireiden alettua ja jatkaa noin viikko taudin loppumisen jälkeen. Näitä bakteerikantoja myydään muun muassa nimillä Precosa ja Gefilus.

Samat probiootit saattavat myös ehkäistä vatsatauteihin sairastumista. On hyvä käytäntö, että koko perhe aloittaa probioottien käytön, jos yksi perheenjäsen sairastuu tai tautia on lähipiirissä.

3. Lapsi sai antibioottikuurin. Annanko hänelle myös probiootteja?

Probiootit ehkäisevät antibioottiripulia. Niitä kannattaa siis käyttää lääkekuurin aikana, jos vatsa on aiemmin mennyt antibiooteista sekaisin, mutta rutiininomaisesti tarvetta ei ole. Probiootteja kannattaa käyttää vielä noin viikon verran kuurin jälkeen. Kun kuuri on päällä, niitä ei syödä samaan aikaan lääkkeen kanssa, etteivät antibiootit kumoa probiootin vaikutusta.

4. Voivatko probiootit ehkäistä allergioita?

Jos lapsella on riski sairastua atopiaan tai allergioihin, äidin raskauden- ja imetyksenaikainen probioottien käyttö saattaa suojata niiltä. Ensimmäisten elinkuukausien aikana annetut probioottilisät vaikuttavat kouluikään saakka.

Jonkin verran on näyttöä myös siitä, että kun lapsilla tyypillinen maitoallergia alkaa helpottaa 2–3 vuoden iässä, probioottien käyttö saattaa nopeuttaa allergian väistymistä.

5. Voiko probioottien käytöstä olla haittaa?

Pitkäaikainen käyttö tuskin heikentää probioottien tehoa, mutta säännöllinen käyttö on turhaa. Tärkeää on myös syödä probioottia, joka on tutkitusti hyväksi juuri tähän vaivaan. Mikä auttaa yhteen tilanteeseen, ei välttämättä tepsi toiseen.

Probiootteja ei voi syödä liikaa, kun noudattaa annostus­ohjetta. Valmisteet kannattaa ostaa ennemmin apteekista kuin ruokakaupasta, sillä niitä markkinoidaan välillä hyvinkin löysillä väitteillä, ja apteekin henkilökunta osaa neuvoa, mitkä ovat oikeasti tutkittuja ja tehokkaita. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kaupan tuotteissa ei välttämättä ole sitä probioottia tai ainakaan siinä määrin kuin purkin kyljessä sanotaan.

Elintarvikkeissa käytetään samoja probiootteja kuin ravintolisissäkin, mutta vaikutuksia elintarvikkeisiin lisättynä on tutkittu melko vähän. Probioottijogurtit ovat kuitenkin turvallisia. Ruokaa syömällä ei saa yliannostusta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.