Vietin laatuaikaa ostoskeskuksessa lapsieni kanssa muutama viikko vauvan syntymän jälkeen.

Aikoinani media-alaa opiskellessani vierailimme Yleisradiolla Tampereen Tohlopissa. Kun kiertokäyntimme opas pelmahti ovesta sisään, hän huusi ensitöikseen: ”Teidät tunnistaakin mediaopiskelijoiksi, kun olette noin nuhjuisia!”

Nuhjuisia. Siinä se oli, sana, jota olin etsinyt pitkään ja hartaasti. Sana, jolla selittyi se, että tukkani aina vähän repsottaa, ruokaa putoaa vaatteille, lahkeet jäävät sukkien sisään ja hammastahnat suupieleen. Paperit rypistyvät, juomapullo vuotaa, ja huomaamatta tulee päivän aikana sanottua ”oho” noin neljä miljoonaa kertaa.

Vähän eri meininki kuin keskikaupungin ihmeillä. Tiedättehän ne äidit, jotka lipuvat kaupungilla merkkivaunuja työnnellen ja kiireettömästi keskustellen, tyylikkään huolimatonta poninhäntäänsä heilauttaen. Heidän lastensa kasvoilla ei lainehdi kuolaa, eikä kumisaappaissa rapaa näy. Ihailen tuollaista tyylikkyyttä koko sydämestäni, ja nyt kun ikääkin on jo uskottavasti, päätin kokeilla onneani  vielä kerran. ­Jospa minäkin.

Hankimme merkkivaunut, käytettyinä tosin. Siitä aiheutui sitten sellainen seikka, että vivut ja adapterit eivät enää ole aivan terässään, joten kompleksin kokoamista säestää aika usein vimmaisen runnomisen ohella vimmainen huuto.

Tätä tasapainottaakseni tilasin ulkomaisesta nettiputiikista villaisia, käsipesun vaativia imetyspaitoja. Kyllä, luit oikein. Kyllä, ymmärsin jälkeenpäin. Jos joku harkitsee samaa, niin tiedoksi, että vauvan eritteet ovat huonoja lähtemään vaatteista niin alhaisissa lämpötiloissa.

Onneksi sen hienon kantorepun sentään saa pestä pulautuksen poistavassa lämmössä. Mutta miten ihmeessä vältetään se, etteivät kaikki leivänmurut ja muut äidin syömät asiat ole vauvan päässä, kun pikkuinen on kyydissä?

Muutama viikko vauvan syntymän jälkeen pakkasin pienokaisen ketteriin vaunuihin, survoin oman talvitakin päälleni ja lähdin viettämään laatuaikaa ostoskeskukseen vauvan ja vanhimman lapseni kanssa. Ripsiväriäkin oli.

Oletin, että näin ne tyylikkäät äidit tekevät, olinhan nähnyt heitä kauppapaikoilla.

Ensimmäinen vastoinkäyminen yllätti meidät jo bussipysäkillä, kun en päässyt pienipyöräisillä vaunuillani pysäkin reunaan kolatun kinoksen yli bussiin.

Kun viimein pääsimme tavarataloon ja shoppailun makuun, alkoi vauva huutaa nälkäänsä ja vaippakin kaipasi pikaista vaihtoa. En kuitenkaan päässyt tavaratalon lastenhoitohuoneeseen, koska sinne piti mennä turvaporttien läpi, ja vaunuissa olevat ostokset alkoivat piipata hullun lailla. En ehtinyt palauttaa ostoksia hyllyihin, joten imetin sitten siinä toppahousujen vieressä.

Vanhempi lapsi lähti toiseen kauppaan, ja minä suunnistin etsimään lastenhoitohuonetta, jonne pääsisi ilman turvatarkastusta. En löytänyt, mutta vauva alkoi huutaa taas, ja hätäpäissäni ryntäsin kahvion penkille imettämään. Huudolta en kuullut vanhemman lapsen puhelinsoittoa. Kun hän lopulta närkästyneenä löysi meidät kahvilasta, oli tunnelma latistunut.

Jatkoimme hoitohuoneen etsintää. Koska kannoin toisessa kainalossa vauvaa ja työnsin toisella kädellä ketteriä keskieurooppalaisia vaunuja, en päässyt asettelemaan (villaisen) imetyspaidan kolosta vilkkuvaa rintaani piiloon.
Tässä välissä vanhempi lapsi oli kyllästynyt odottamiseen. Tunnelma ei ollut varsinaisesti sellainen kuin laatuaikaa viettäessä toivoisi. Kun taivalsimme kohti kotia, lumisade teki ripsiväristä selvää.

Jatkossa löydätte minut lähikaupasta sukat makkaralla.

Tuulianna Tola on juontaja ja toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat lapset vuosimallia –01, –08 ja –14. Tuulianna rakastaa järjestystä, mutta välttelee rutiineja.

Vauva 5/2014

Lue lisää kolumneja

Tutkimuksessa oli mukana yli 240 000 suomalaistyttöä. HPV-rokotteen haitoista esitetyt huolet eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Tällä viikolla julkistettu laaja suomalaistutkimus osoittaa, että väitteet HPV-rokotteen vaarallisuudesta eivät pidä paikkaansa.

HPV-rokote ehkäisee papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä, kuten kohdunkaulan syöpää. Se otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan viisi vuotta sitten, ja se annetaan ilmaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Jotkut suomalaisvanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa tapauksista, joissa lapsi on sairastunut hankalaan oireyhtymään rokotuksen saamisen jälkeen. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asioilla olisi syy-yhteys. 

Tutkimuksessa verrattiin rokotettujen tyttöjen sairaustilannetta rokottamattomiin. Aineisto oli erittäin laaja: mukana oli 240 605 suomalaistyttöä, joista yli puolet otti rokotteen. Tutkimuksessa etsittiin rokottamisen yhteyttä 38 erilaiseen sairauteen, esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään ja monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään.

”Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tulos oli, että rokotuksen saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempaa riskiä sairastua näihin sairauksiin kuin samanikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

Pojillekin rokotus?

Parhaillaan pohditaan, pitäisikö myös poikien HPV-rokotukset ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Papilloomavirusinfektio on yhteydessä paitsi kohdunkaulan syöpään myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin.

Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sekä tyttöjä että poikia rokottamalla saataisiin nopeasti aikaan laumasuoja, joka auttaisi ehkäisemään papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä koko väestön tasolla.

Slime, jonka voi syödä! Se on helppo tehdä vain kolmesta raaka-aineesta. 

Tarvitset:

  • 100 g vaahtokarkkeja
  • 1 dl maissitärkkelystä
  • 1 tl kookosöljyä

Tee näin: 

  1. Kaada kaikki ainekset astiaan.
  2. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia.
  3. Sekoita ensin lusikalla ja sitten käsin. 

Videolta näet, miten ainekset sekoittuvat slimeksi mikrottamisen jälkeen.

Huom! Vaahtokarkkislime on mahtavan venyvää ja erittäin, erittäin sitkeää. Pidä se siis etäällä esimerkiksi sohvasta ja hiuksista.

Jos et – jostain syystä – halua sittenkään syödä limaa, on sen paikka biojätteessä. Lima irtoaa ihosta märällä kädellä, ja jämät lähtevät hyvin vedellä ja saippualla.