Vauvan terveyden ja äitisuhteen ohella imetys voi pelastaa maailmantalouden, Tuulianna Tola kirjoittaa.

Imetys onnistui minulta vasta kolmannen lapseni kohdalla. Kokemus on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen, mutta aivan eri tavalla kuin alun perin kuvittelin.

Esimerkiksi suhde rintoihini on muuttunut täysin. Jos en ennenkään ollut erityisen häveliäs, ei minua tänä päivänä hetkauta enää lainkaan vetää munkkeja esiin ihan missä tahansa.

Jos lapsi vain lopettaa nälkänsä huutamisen, niin mitäpä se haittaa, jos vähän vilahtaa? Toinen muuttunut asia – tietenkin – on rintojen koko: harkitsen erillisen asunnon hankkimista daisareilleni. Jospa ne mahtuisivat edes sinne kunnolla?

Pidän imetystä hyvänä asiana. Suhtaudun siihen myönteisesti, mutta en kuitenkaan niin fanaattisesti, että saisin aiheesta aikaiseksi riitaa kenenkään kanssa. Moni kuitenkin saa, vaikka ei itse olisi koskaan imettänyt tai olisi edes kykenevä siihen. Otetaan esimerkiksi iäkkäämmät herrasmiehet. Heilläkin tuntuu olevan yllättävän paljon mielipiteitä rintaruokinnasta.

Keskustelun kiihkeyden perusteella olisi mielestäni hyvä ottaa harkintaan se, että tulevaisuuden työhaastatteluissa tiedusteltaisiin hakijan taustaa rinta- tai pulloruokittuna lapsena. Siinä määrin ruokintamuoto tuntuu vaikuttavan ihmisen persoonallisuuteen ja siihen, kehittyykö hänestä tasapainoinen, hemmoteltu, onnellinen vai onneton ihminen. Onneksi lapsentahtisesti ruokituista lapsista saattaa erään tutkimuksen mukaan tulla myös ihan tavallisia ihmisiä.

Lapsentahtinen imetys on meillä johtanut siihen, että olen istunut ja maannut sohvalla enemmän kuin laki tai terveyssuositukset sallivat. Vauvani nyt vain sattuu syömään koko ajan. Koska elollisena olentona kuitenkin kaipaan jonkin verran liikuntaa, olen myös liikkeellä ollessani imettänyt lapsentahtisesti: kirjastossa, kaupassa, vessassa, ravintolassa, tien laidassa, bussissa, kevätjuhlissa, kuvaustauolla ja uimarannalla.

Kunnon kansalaisena noudatan tietenkin ohjeistuksia enkä halua vaarantaa lapseni henkistä ja fyysistä terveyttä, kun sitä maitoa nyt kerrankin tulee riittävästi. Mutta joskus olen kyllä joutunut puntaroimaan, onko tässä touhussa mitään tolkkua?

Kaikkihan tietenkin riippuu katsantokannasta. Asenteesta. Ja positiivinen ajatteluhan on kovasti pinnalla tätä nykyä. Otin sen avukseni, kun taas tässä eräänä päivänä olisin mieluummin katsonut vaikka koripallo-ottelua televisiosta kuin imettänyt sohvan nurkassa kahdettakymmenettä kertaa sinä päivänä.

Vauvan terveyden ja äitisuhteen ohella imetys pelastaa uskoakseni myös maailmantalouden. Ainakin itse nimittäin olen näinä loputtomina imetystunteina tilannut nettikaupoista sellaiset määrät – toki tuiki tarpeellista – tavaraa, että on suoranainen ihme, jos ei työpaikkoja ala syntyä ympäri maailman.

Ostoslistalleni on mahtunut lasipulloja, sukkia, rattaat, tietokone, teippiä, sohva, villahousut, kestovaippoja, äitiysvaatteita, paperisia tabletteja, pesuainetta, uima-asuja ja Paavo Väyrysen vaalimuki vain muutamia mainitakseni. (Sallittakoon pieni puolustus: sohva oli käytetty.)

On aika mukava ajatus, että lapsi jossain vaiheessa alkaa syödä kiinteää ruokaa. Ehdin sitten minäkin siivoamaan ja ehkä oikein kuorimaan perunatkin. Mukavaa on myös se, että tässä vaiheessa äitiyttä tiedän sen, että pikkuvauvan imetysaika on lopultakin tavattoman nopea ja ohikiitävä hetki. Joten siihen asti siskot – nautitaan jokaisesta imaisusta.

Tuulianna Tola on juontaja ja toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat lapset vuosimallia -01, -08 ja -14. Tuulianna rakastaa järjestystä, mutta välttelee rutiineja.

Vauva 8/2014

Lue lisää kolumneja