Lakanoiden viikkaus ei siirtynyt perinteenä, mutta muuta kyllä.

Lakanoiden vetämisen lopetin heti.

Äiti oli opettanut viikkaamaan liinavaatteet tietyllä koreografialla: pystysuunnassa puoliksi, vielä kerran kahtia, ja kiepautus kerran valmiin taitoksen alta. Ei tule enää tapahtumaan, julistin, kun muutin omilleni, ja kiepautin viimeisen kerran.

Muita asioita kyllä poimin mukaan. Rivakkuuden tarttua toimeen, kun tarve on. Rennon tyylin kokata. Nauramisen taidon ja luottamuksen siihen, että kaikki järjestyy. Taitoa olla hiljaa, kun se on fiksuinta, vielä opettelen, ja olisi ihanaa löytää itsestään intohimoinen marjastaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liinavaateperintö saattaa katketa, mutta omat lapseni saavat oppia myös isovanhemmiltaan. Toiselle mummi on opettanut, miten pullapitko kuuluu letittää, ja miltä tuntuu täydellinen taikina. Pienempi on vakuuttunut, että famu keittää paljon parempaa puuroa kuin äiti. Minä toivon, että voin siirtää heille oman perintöni: Hoida hommista kurjimmat pois alta heti. Naura itsellesi. Näe maailmassa hyvä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Naura itsellesi. Näe maailmassa hyvä.

Taidot siirtyvät suvussamme myös taaksepäin. Viikko sitten äiti soitti nopeasti. Missä avokadot kypsyvät parhaiten, hän kysyi. Pidänkö pöydällä vai nostanko jääkaappiin?

Oli ihanaa antaa neuvoja: Muista sitten, että olet tarkkana niiden kanssa! Etteivät ehdi ylikypsiksi.

Meidän Perheen pääkirjoitus 5/2017

Sisältö jatkuu mainoksen alla