Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Ovatko tapanne kasvattaa lapsia aivan eri maasta? Neuvotelkaa, niin homma sujuu.

Antaako puolisosi lasten valvoa vaikka maailman tappiin, jos sinä et ole kotona? Vai meneekö se niin päin, että sinä olet se lepsu vanhempi, joka antaa lapsen päättää, mitä hän syö päivälliseksi ja puolisosi taas perheen tiukkis, joka kasaa naperon lautaselle ison kasan vihanneksia ja vahtii, että lapsi myös syö ne kaikki?

Syntyykö teillä kiistaa siitä, että kasvatustyylinne ovat niin erilaiset ja oletteko huolissanne siitä, miten se vaikuttaa lapsiin?

Huoli pois, erilaiset kasvatustyylit eivät välttämättä aiheuta suurtakaan murhetta, mikäli vanhemmat säännöllisesti keskustelevat tavastaan kasvattaa, sanoo amerikkalainen lastenpsykiatri Kyle Pruett terveyssivusto WebMD:ssä.

Tässä WebMD:n listaamina viisi neuvoa vanhemmille, joilla on erilainen kasvatustyyli.

1.Näyttäkää lapsille, miten asioista sovitaan.

Lapsia ei vaurioita, jos olette eri mieltä pienistä asioista kuten siitä, saako keksejä ottaa kolme vai neljä. On itse asiassa vain hyvä, jos lapset kuulevat, miten selvitätte asian keskenänne, mikäli pysytte tyyninä ja puhutte faktoista ettekä syyttele toisianne. Lasten on tärkeä oppia, miten erimielisyyksiä ratkaistaan, ja parasta opetusta on kuulla vanhempien tekevän kompromisseja.

2. Siedä erimielisyys pikkuasioissa.

Hyväksy se, että et voi kontrolloida jokaista tilannetta. Asiat hoituvat vähän eri tavalla silloin, kun puolisosi on ruorissa, ja lapset kyllä sietävät sen, jos sinäkin siedät.

3. Vetäkää yhtä köyttä lasten edessä.

Päättäkää kahdestaan, mistä asioista pidetään aina kiinni, ja missä asioissa voidaan tarvittaessa joustaa. Esimerkiksi kotiintuloaika ja turvallisuuteen liittyvät asiat ovat yleensä niitä, joissa vanhempien on syytä vetää yhtä köyttä.

Jos puolisosi päättää yksinvaltaisesti jostakin mielestäsi isosta asiasta, kerro se hänelle kahden kesken. Ei ole fiksua käytöstä, jos toinen vanhemmista arvostelee ja moittii toista lasten kuullen. Lapsen tulee saada tuntea, että vanhemmat tukevat ja rakastavat toisiaan ja pelaavat samaan maaliin.

4. Ole rehellinen lapselle.

Jos lapsi ihmettelee sinulle, miksi teillä on asioista eri mielipiteitä, niin kerro lapselle rehellisesti, että se on ihan normaalia ja tavallista, ja että kaikesta ei aina voi olla samaa mieltä. Kerro myös, että asia on sinulle ja toiselle vanhemmalle ihan ok.

5. Eri koti, eri säännöt?

Jos sinulle tulee puolisosi kanssa ero, on hyvä ylläpitää joitakin yhteisiä sääntöjä kummassakin kodissa. Näitä voivat olla esimerkiksi läksy- ja nukkumaanmenorutiinit. Aina yhteisistä säännöistä sopiminen ei onnistu, silloin on hyvä muistuttaa itseään siitä, että toisen huushollin asioita ei voi kontrolloida. Voit silti pitää kiinni omista säännöistäsi ja pitää huolen siitä, että lapset tietävät, miten sinun luonasi toimitaan.

Lähde: WebMD

Lue lisää

Älä usko näitä vanhemmuutta koskevia myyttejä

Näin saat lapset tottelemaan – 10 vinkkiä

Moi! Mitä te teette? Kuva: iStockphoto

”Kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista vain seiso siellä”, kolmen lapsen äiti tunnustaa.

”Nyt ymmärrän, mistä pimeässä ja peiton alla -myytti on lähtöisin. Lapsiperheestä”, kertoi 39-vuotias kahden lapsen äiti sen jälkeen, kun hänen nuorimmaisensa tassutti vanhempien makuuhuoneeseen kesken seksin.

Sen jälkeen ei tehnyt enää mieli pitää valoja päällä. 

Seksi pikkulapsiaikanakin on kuitenkin mahdollista, vaikkakin harvoin kovin spontaania. Kun arki ja ylimääräiset silmäparit kotona asettavat rajoituksensa aikuisten keskinäiselle kanssakäymiselle, tarvitaan vinkkejä heiltä, jotka asiasta tietävät: pienten lasten vanhemmilta. 

1. Tarjoa ruutuaikaa. 

”Kun lapsemme olivat pienempiä, heidät sai tehokkaasti naulittua puoleksi tunniksi ruudun ääreen pistämällä Muumit pyörimään. Edelleen, kun kuulen ohjelman tunnusmusiikin, mieli vaeltaa seksiin.” Nainen, 28, kolme lasta

2. Luota lukkoon.

”Lukittava makkarin ovi on ihan ehdoton. Lapsetkin tietävät, että äiti ja isä laittavat välillä oven lukkoon, kun haluavat jutella rauhassa keskenään.” Nainen, 37, kolme lasta

3. Mene saunaan. Tai ”saunaan”.

”Kylpyhuoneen ovessa on lukko, joten lasten hereillä ollessa harrastamme seksiä siellä. Ilmoitamme menevämme kahdestaan päiväsaunaan – tai vain 'satumme' yhtä aikaa suihkuun. Kun laittaa suihkun täysillä valumaan, ei tarvitse olla edes ihan hipihiljaa.” Nainen, 38, kaksi lasta 

4. Muista kuuloetäisyys.

”Seksiä harrastetaan vain, kun lapset ovat nukkumassa, ja silloinkin eri kerroksessa kuin lastenhuone on. Portaiden narahtelu paljastaa yössä vaeltelijat, joten meille jää aina aikaa teeskennellä, että katseltiin tässä vain telkkaria… Se toimii, jos kylpytakki on käden ulottuvilla.” Nainen, 38, kaksi lasta

5. Odota iltaan.

”Minun on vaikea antautua seksin vietäväksi, jos lapset katsovat seinän takana Pikku Kakkosta. Se tunne, että lapset saattavat tulla koska vain, ei kiihota. Siksi meillä on seksiä lähinnä iltaisin lasten jo nukkuessa tai jos lapset eivät ole jostain syystä kotona. Iltaisinkin kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista seiso siellä tuijottamassa häkeltyneenä.

Ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät siihen, kun melkein laukeamisen hetkellä lapsen kuulee oksentavan viereisessä huoneessa. Lapsiperheessä todella mennään tunnelmasta toiseen sekunnissa.” Nainen, 42, kolme lasta

Vierailija

Naiset kertovat: Mene ”saunomaan” ja 4 muuta keinoa, miten seksi pikkulapsiperheessä onnistuu varmimmin

Meillä on neljä lasta, nyt jo koululaisia ja teini-ikäisiä. Heidän ollessaan pieniä harrastimme mm. naapureiden kanssa "vaihtokauppoja" eli lähetimme lapset naapuriin tai he omansa vastavuoroisesti meille. Siinä tunnissa jolloin vauva ja taapero päiväunilla sekä isot lapset naapurissa ehti nauttia vähän pidemmälläkin kaavalla. Toinen suosikki oli viikonloppuaamujen lastenohjelmat. Lapset istuivat kuin nakutettuna television äärellä puolisen tuntia. Siinä hiljaa peiton alla lusikka-asennossa...
Lue kommentti
Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Kuva: Satu Kemppainen.

Miksi taaperoimetys aiheuttaa hämmennystä ja hävettää?

Olen imettänyt kolmesti. Kaikki kolme lasta ovat saaneet maitoa myös muualta kuin rinnoistani. En suunnitellut imetysteni pituutta tai tapaa. Jokaisen lapsen imetyksestä olen oppinut jotakin.

Ensimmäisen lapsen kanssa, voi taivas, yli kymmenen vuotta sitten, imetys oli kamalaa. Suihkin suihkutisseillä maitoa kahvilassa vieraisiin pöytiin. Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Rinnat paisuivat liiasta pumppauksesta äärirajoille. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken. Myönnän, että sulkeuduin vauva-aikana kotiin, koska en halunnut yleisöä maitosodalleni. Sota kesti lähes vuoden, ja olin onnellinen, kun se loppui.

Lapseni oli tukehtua maitotykkieni laukauksiin. Kyllä, liivikaupasta loppuivat koot kesken.

Toisen lapsen kanssa osasin laittaa tissini kuriin ajoissa. Kun imetys ei ollut jatkuvaa taistelua, se todella oli käsittämättömän vaivatonta. Yhtäkkiä imettäminen puistonpenkillä, appiukon vieressä tai vaikka lätkämatsissa tuntui helpolta. Silti imetin tätä lasta lyhyemmän ajan kuin esikoista, vain kahdeksan kuukautta, koska lapsi itse halusi niin. Ja minäkin halusin.

Kolmas lapseni ryömi heti synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän rakasti olla rinnalla, ja minä rakastin vain katsella häntä. Yhtäkkiä minulla ei ollut kiire minnekään. En huomannut mitään rasittavia tiheän imun kausia, vaan antauduin imetykselle. Olin valmis tasaamaan hengitykseni, rentoutumaan. Kuin huomaamatta lapseni täytti vuoden, ja hups, olinkin taaperoimettäjä.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni.

Liitän sanan ’taaperoimettäjä’ tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisesti itseeni. Olenko se todella minä?

En ollut koskaan ajatellut imetyksen maksimipituutta, mutta en nähnyt itseäni taaperoimettäjänä. Lapsi oli täyttänyt maagisen yhden vuoden, ja yhtäkkiä leppoisa imetyshetki vaihtui salakähmäiseen pälyilyyn. Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Rajoittaako tämä vapauttani? Miksi en osaa lopettaa?

Kun joku kysyi, että imetinkö vielä, vastasin kaarrellen, että juu, mutta lopettelemassa ollaan, on tuo lapsi vain vähän tissin perään. Oikeasti me molemmat olimme tissin perään. Olimme koukussa hetkeen, jossa saatoimme unohtaa päiväkodin, työt ja vanhempien sisarusten käninän, ja vain tuijottaa toisiamme, olla lähellä. Toki poika saattoi olla koukussa itse tuotteeseenkin.

Päässäni takoi: Miten tähän tultiin? Lapsi varmaan roikkuu rinnalla vielä kouluikäisenäkin! Miksi en osaa lopettaa?

Minusta oli tullut kaappi-imettäjä. Niin syvään minussa oli kirjoitettu, että taaperoimetys on jotenkin outoa. Tunnen edelleen sitä kohtaan ristiriitaa. Mikä saa minut ajattelemaan niin? THL:n imetyssuositus on vuosi ja WHO:n kaksi vuotta. Kukaan ei kauhistellut tai pilkannut, vaikka imetin taaperoa.

Jokaisella meillä on omanlaisensa äiti-identiteetti. Lapsen kasvatus ja siihen liittyvät valinnat ovat jatkuvaa identiteetin vahvistamista. Taaperoimetys ei kuulunut minun identiteettihorisonttiini, ja oli siksi kipukohta.

Tiedän, etten ole ainoa kaapissa imettänyt. Tiedän äitejä, jotka kipuilevat pitkäksi venyneen imetyksen kanssa kuukausia, koska omat ja ulkopuolen odotukset ovat ristiriidassa. Ja sitten tiedän äitejä, jotka pystypäin imettävät tai ovat imettämättä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itseä ja lasta huvittaa. Te olette esikuviani!

Mutta meille epävarmoille äideille sanoisin: Imetystaipaleesi pituus on sinun oma, yksityinen asiasi. Siinä ei ole mitään hävettävää.