Blondi tuli taloon

Tämän kesän muotitermi on humble­brag. Se tarkoittaa huonosti piilotettua itsekorostusta esimerkiksi Facebook-statuksessa.

Tämän kesän muotitermi on humble­brag. Se tarkoittaa huonosti piilotettua itsekorostusta esimerkiksi Facebook-statuksessa. Humblebrag ker­­too omasta mahtavasta elämästään muka ohimennen, tyyliin “olipas hankala saada hotellihuone Savonlinnan oopperajuhlille”. Tärkeintä on tietysti kertoa, että kuuntelee oopperaa.­
Vanhemmuus on humblebraggaajia täynnä. Kun kertoo kaikille, kuinka paljosta on luopunut oman lapsensa takia, voi osoittaa ympäristölle oman hienoutensa.
Vanhemmuuteen liittyy niin paljon pelkoja, että siitä on hyvä ammentaa. Jos ei ole itse pystynyt tekemään merkittävää uraa, voi paheksua toisia “urakeskeisiä” vanhempia. Oikeasti monet tällaiset paheksujat vaihtaisivat laatuajan lastensa kanssa silmänräpäyksessä hyväpalkkaiseen duuniin, jos sellaista vain olisi tarjolla.

Kesähäissä törmäsin naiseen, jolla oli yhtä vanha lapsi kuin meillä. Äiti kertoi kauhuissaan, kuinka heidän lapsensa on nyt ensimmäistä kertaa yön yli erossa vanhemmistaan. En kehdannut vastata, että itse olen ollut lapsen syntymän jälkeen yksin monella pitkällä ulkomaanmatkalla, kuten myös vaimoni. Olemme olleet myös yhtä aikaa monta yötä poissa lapsen luota, kun tämä on ollut hoidossa.
Tuttavaperheeni seitsenvuotias ei tiennyt mikä on tupakka, koska ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta. Minun kaksi ja puolivuotiaani on sen sijaan nähnyt minun usein tupakoivan. Toinen tuttavani näki oluttölkin kädessäni, kun olin juuri saanut lapseni nukkumaan. Hän oli kauhuissaan. ”Kun me saimme lapsen, emme käyttäneet alkoholia puolisoni kanssa kolmeen vuoteen. Silloin ehti olla paremmin lapsen kanssa”. No onneksi olkoon vaan. Mitali tulee postissa.
Alkoholinkäyttöön ja lapsiin liittyy todella paljon hurskastelua. Lasten sanotaan saavan huonon esimerkin vanhemmiltaan. Varmasti näin onkin, mutta esimerkiksi omat vanhempani eivät­ käyttäneet lainkaan alkoholia kun olin pieni. En ole koskaan nähnyt äitiäni juovuksissa. Siitä huolimatta minusta tuli neuroottinen ja puolialkoholisoitunut toimittaja. Mistä ihmeestä se sitten oikein tuli minuun?

Erityisen paljon kummaksuntaa on aiheuttanut se, että vaimoni on koko kesän kaikki viikonloput työmatkoilla. Olen käytännössä yksinhuoltajana perjantaista sunnuntaihin. Moni äiti on todennut vaimolleni, että ei voisi ikinä jättää lastaan muutamaksi yöksi isänsä kanssa. Ja miksiköhän ei? Maailmanhistoria on täynnä äidittömiä ja isättömiä lapsia, joista on tullut ihan tolkun ihmisiä.
Se, että lapsia on vain yksi, aiheuttaa myös varoittelua. Olen kuullut usealta, että kannattaisi hankkia lapselle äkkiä veli tai sisko. Muuten lapsesta tulee itsekäs, ainoa lapsi. Ainoan lapsen itsekkyys on myytti, jota on toisteltu 60–70-luvuilta saakka, vaikka se ei oikeasti perustu yhtään mihinkään. Ehkäisyvälineiden yleistymisen myötä yksilapsiset perheet alkoivat yleistyä. Sitten joku keksi tässäkin ongelman. Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole kuitenkaan löydetty minkäänlaisia todisteita siitä, että ainoat lapset olisivat sen itsekkäämpiä tai onnettomampia kuin muutkaan.

Kaikkein ärsyttävimpiä ovat vanhemmuuden pakko-onnellisuutta tyrkyttävät. ”Nauti nyt, kun lapsi on pieni. Se on ihmisen parasta aikaa, jota ei koskaan saa takaisin”. Aivan kuin elämäänsä voisi elää noin. Vaikka rakastan lastani enemmän kuin tiesin ikinä edes osaavani rakastaa, en silti voi väittää nauttivani joka hetkestä hänen kanssaan. Välillä lapseen menee hermot niin, että huudan sille kurkku suorana. Veikkaanpa, että vanhempi, joka ei koskaan huuda kotonaan lapselleen on kuin mies, joka ei oikeasti koskaan katso pornoa: häntä ei ole olemassakaan.
Filosofiani lastenkasvatuksessa on tämä: kun lapsi oppii, että elämä ei ole ohjekirjoista opittavaa suoritusta, jossa kaikki pitää tehdä tismalleen oikein, ehkä myös hän tulee ottamaan elämän rennosti ja on parhaassa tapauksessa jopa joskus onnellinen. •

Tuomas Enbuske on 33-vuotias helsinki­läinen toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat avovaimo ja 2-vuotias Elaisa-tytär.

Kolumni on julkaistu Vauva-lehdessä 8/2011.