iStockphoto
iStockphoto

Miten saat aamuista vähemmän hektisiä ja koko perheen ajoissa ulos ovesta?

Onko olosi aamuisin kuin maratoonarilla? Ei ihme. Aamut ovat kotona usein täyttä hullunmyllyä.

Parenting.com kokosi 12 vinkkiä, joiden avulla vedät mutkat suoriksi arkiaamuisin ja saat koko perheen ulos ovesta oikealla kellonlyömällä – ja ehdit ehkä nauttia ohessa jopa aamukahvit.

1. Hyödynnä ilta

Hyvä nyrkkisääntö on: kaiken mikä ei vaadi valmistelua aamulla, voi tehdä edeltävänä iltana.

Varaa joka ilta pieni tovi seuraavan aamun askareille: repun pakkaaminen, vaatteiden valitseminen, herätyksen asettaminen.

2. Varaa koulutavaroille oma paikka

Kokoa “komentokeskus”, jossa lapsi säilyttää kaikkia koulutavaroitaan: reppua, kirjoja, vihkoa ja taskurahoja.

Paikan ei tarvitse olla laatikkoa tai koria kummempi, kunhan se on tarpeeksi iso.

Sijoita säilytyspaikka oven lähelle.

3. Tee tehtävälista

“Pue, harjaa hiukset, petaa peti, syö aamiainen, harjaa hampaat, nappaa reppu, ota avain!”

Lista aamurutiineista – mieluiten kuvien kera – auttaa lasta keskittymään olennaiseen. Jos et ole taiteilijatyyppiä, osta tai tulosta valmis pohja ja korista sitä tarroilla. Tai ripottele tehtävät leikkikellon ympärille.

4. Muodosta yhteys

Lapsi on erityisen huomionkipeä aamuisin, mikä ei välttämättä istu perheen aamuaikatauluun. Varaa heti lapsen herättyä hieman aikaa haleihin ja juttutuokioon. Se saattaa ainakin tilapäisesti taltuttaa huomiohakuisen käytöksen.

Jos kello tikittää ja lapsi kiukuttelee, pyri luoman yhteys lapseen uudelleen. Ehkä pukeutuminen vanhempien makuuhuoneessa helpottaa lapsen oloa?

5. Ensin vaatteet, sitten muut

Pukeutuminen on yleensä aamun pahin hidaste. Muuta rutiineja niin, että pukeutuminen on agendalla ensimmäisenä ennen aamiaista. Valitse vaatteet edellisenä iltana, ja levitä päivän asukokonaisuus lattialle tai tuolille odottamaan aamua.

Suosi helposti puettavia ja riisuttavia vaatteita, venyviä vyötäröitä ja isoja nappeja. Lapsen ei tarvitse näyttää katalogimallilta. Itsenäisyys on värikoodausta tärkeämpää.

6. Tee-se-itse aamiainen

Anna lapsen laittaa aamupala itse – saat samalla itsellesi hieman lisäaikaa.

Säästä lämpimät aamiaiset viikonloppuun ja tyydy arkena nopeisiin vaihtoehtoihin. Pidä murot ja kulhot lapsen ulottuvilla ja maito, jugurtti ja leivänpäälliset jääkaapin alahyllyllä.

7. Seuraa johtajaa

Jos paimennat aamuisin sisarusparvea, anna jokaisen olla vuorollaan aamun pomo, joka vastaa muiden motivoinnista ja aikatauluttamisesta.

Johtajan voi palkita bonuksella – hän saa vaikkapa valita musiikin mahdollisen automatkan ajaksi.

8. Motivoi musiikilla

Musiikki voi antaa sopivaa lisäpotkua aamuaskareille. Luo vartin mittainen soittolista, jota voit käyttää ajastimena. One Directionin soidessa kenkien pitäisi olla jo jalassa.

9. Nouse aiemmin

Kammottava ajatus, mutta ero voi olla merkittävä. Jos olet toistuvasti vartin myöhässä, nouse ylös varttia aiemmin.

Sama koskee lasta: jos aamuaskareet kestävät aina puoli tuntia, älä luule, että hän suoriutuu niistä maagisesti 20 minuutissa.

10.  Noudata omia ohjeitasi

Näytä itse esimerkkiä: valmista eväät, pakkaa käsilaukku, valitse vaatteet ja kata pöytä aamiaista varten edellisenä iltana.

Ethän siis jätä aamiaista väliin?

11. Pysy rauhallisena

Oletko huomannut, että levottomuus aiheuttaa hidastumista? Mitä enemmän kiirehdit aamulla, sitä enemmän lapsi hidastelee.

Pysähdy hetkeksi ja kokeile, edistäisikö kosketus ja katsekontakti tottelevaisuutta.

12. Anna asioiden tapahtua

Kuten päivällä ja illallakin, anna lapsen kantaa vastuu teoistaan, vaikka se tarkoittaisikin ylimääräistä marinaa koulumatkalla.

Jos lapsi ei suostu laittamaan kenkiä jalkaan, anna hänen mennä kengittä kouluun ja ottaa palaute vastaan (pakkaa tietysti kengät reppuun). Käytä aikaa siihen, että lapsi oppii tottelemattomuudestaan – näin aikaa säästyy tulevina aamuina.

Nina päätti, ettei jää vauvan kanssa vain kotiin istumaan. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Kun Seppo alkoi puhua perheen perustamisesta, suostuin sillä ehdolla, ettei vauvahoito jää yksin minun harteilleni. Halusin olla varma, että hän hoitaa oman osuutensa, jotta minun ei tarvitse luopua kaikista harrastuksistani. Tiesin, että tuskastuisin nopeasti vain kotona olemiseen.

Ennen harrastin paljon liikuntaa ja ulkoilua. Opiskelu yliopistolla oli minulle tärkeää, ja viihdyin joka ilta erilaisissa työryhmissä. Opintojen keskeyttäminen oli vaikeinta. Mietin surullisena, kuinka kaverit etenevät ja minä hoidan kotona vauvaa enkä pääse enää mihinkään.

Seppo rauhoitteli minua sanomalla, että vauva-aika kuluu nopeasti. Hän vakuutti, että pystymme tekemään vauvan kanssa samoja asioita kuin ennen raskauttakin. Kaikesta ei tarvitsisi luopua – ainakaan lopullisesti.

Eeli syntyi viime syksynä. Ensimmäiset viikot olivat dramaattisia, sillä vauva ehti kakkaamaan lapsiveteen ja hengittämään sitä. Infektion takia hänelle annettiin voimakkaita antibiootteja, jotka aiheuttivat mahavaivoja. Eeli oli itkuinen ja nukkui huonosti.

Ensimmäisillä kerroilla oli aika kova kiire kuntosalilta takaisin vauvan luo.

Kun Eeli oli noin kahden viikon ikäinen, sanoin Sepolle, että minun on päästävä hetkeksi kuntosalille. Seppo oli todella kannustava ja osti minulle kuntosalikortin. Oli ihanaa päästä pois kotoa, vaikka ensimmäisillä kerroilla minulla oli aika kova kiire takaisin Eelin luo.

Seppo piti isyyslomaa muutaman viikon ja palasi sitten töihin. Yhtäkkiä olin Eelin kanssa kahdestaan. Olin niin tottunut viilettämään tukka putkella kokouksesta toiseen, etten tiennyt, mitä olisin kaikella ajalla tehnyt.

Päätin, etten jää vauvan kanssa kotiin istumaan. Ensimmäinen bussimatkamme ystävän luo jännitti hirveästi. Matka meni kuitenkin hyvin, ja sen jälkeen tunsin valtavaa helpotusta. Kyllä tämä onnistuu!

Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä.

Sopimus kotitöiden ja vapaa-ajan tasapuolisesta jakamisesta on toiminut hyvin. Kun Seppo tulee illalla kotiin, olemme hetken kolmistaan ja sitten on jomman kumman vuoro lähteä omiin menoihin. En odota, että Seppo heti töistä tultuaan alkaisi tehdä kotitöitä. Yritän olla reilu ja muistaa, että Seppo on töistä väsynyt ja hänkin ansaitsee lepoa.

Annan Sepon nauttia harrastuksistaan, koska tiedän kuinka tärkeitä ne hänelle ovat. Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä Eeliä. Minulle on tärkeää, etten tunne olevani pelkkä äiti. Nyt olen Eelin kanssa kotona, mutta suunnittelen tulevaisuutta ja odotan sitä, kun pääsen takaisin yliopistolle.”

Lapsen hoito ei ole yksin äidin velvollisuus, sanoo esikoisvauvan isä Seppo. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

Ninan raskausaikana kaverit ja keskustelupalstat pelottelivat, kuinka elämä päättyy vauvan tuloon. Istuisimme seuraavat vuodet Ninan kanssa neljän seinän sisällä ja pyhittäisimme elämämme vauvalle. Vähemmästäkin alkaa pelottaa.

Koska kumpikaan meistä ei halunnut kauhukuvien käyvän toteen, puhuimme Ninan kanssa paljon siitä, miten järjestelemme vauva-arjen.

Arvostan sitä, kuinka Nina huomioi työssäkäymiseni. Hän ei ole koskaan kassi valmiina odottamassa kotiintuloani. Saan levähtää hetken ennen kuin otan vastuun Eelin iltapuuhista. Joskus työpäiväni venyvät, mutten muista, että Nina olisi koskaan valittanut, vaikka vauvan kanssa on välillä tietysti rankkaakin.

Omista menoista täytyy sopia etukäteen. Lukujärjestystä ei kuitenkaan voi noudattaa orjallisesti, sillä joskus Ninalla on saattanut olla niin rankka päivä Eelin kanssa, ettei hän jaksa enää illalla jäädä lapsen kanssa kahden.

Kummallakin on oikeus sanoa, ettei jaksa, ja silloin perhe menee harrastusten edelle. Toisaalta olen joskus patistanut Ninaa lähtemään omiin juttuihinsa väsymyksestä huolimatta, ettei hän vain jämähdä kotiin. Se saattaisi myöhemmin harmittaa.

Eelin ansiosta teemme nyt enemmän asioita yhdessä.

Eelin ansiosta teemme nyt enemmän asioita yhdessä kuin aikaisemmin. Saatamme esimerkiksi lähteä parin tunnin vaunulenkille, kun Eeli nukkuu päiväunia. Vauvan tultua harrastamisesta on tullut myös yhteistä parisuhdeaikaa.

Metsästys ja kalastus ovat tärkeimpiä harrastuksiani, ja myös Nina metsästää. Luonnossa liikkuminen on meille molemmille tärkeää, ja ensi syksyksi on jo katsottu valmiiksi isäni vanha kantorinkka, jossa Eeli pääsee mukaan metsään. Muistan itse lapsuudesta, kuinka parivuotiaana torkuin isän selässä metsällä. Haluan jakaa kokemuksen nyt poikani kanssa.

En harmittele omien menojeni vähentymistä, sillä Ninahan tässä on suuremman uhrauksen tehnyt. Ymmärrän, että nykyinen tilanne on Ninasta epäreilu, sillä hän on joutunut luopumaan opinnoistaan.

Arki pojan kanssa kahdestaan ei hirvitä, sillä eihän lapsen hoito ole yksin Ninan velvollisuus.

Ensi syksynä tilanne todennäköisesti muuttuu, kun Eeli aloittaa päivähoidossa ja Nina palaa opiskelemaan. Mietimme vielä, miten asian järjestämme: jäämmekö Eelin kanssa nykyiseen kotiin vai muutammeko koko perhe Ninan opiskelupaikkakunnalle.

Arki pojan kanssa kahdestaan ei hirvitä, sillä eihän lapsen hoito ole yksin Ninan velvollisuus. Minun tehtäväni on myös tukea Ninaa hänen tavoitteissaan. En halua, että suhteeseemme syntyy kinaa tai katkeruutta sen takia, että Nina joutuisi jämään kotiin vastoin tahtoaan.”