Kyselyymme vastanneet kertovat kokemuksensa vanhempainilloista.

Tutustumista lapsen kavereiden vanhempiin, tärkeää tietoa – ja ärsyttävän pitkiä yksinpuheluja, riitelyä ja mieskuoron esitys. Kaikkea tätä voi olla koulun tai päiväkodin vanhempainilta.

Meidän Perhe keräsi kokemuksia vanhempainilloista nettisivujensa kyselyssä.

Sopiva kesto on tunti

Ihan aluksi yksi tärkeimmistä kysymyksistä: kuinka kauan vanhempainilta voi kestää?

Tunnin tai sen alle, sanoo kaksi kolmesta kyselyn vastaajasta. Joka kolmannen mielestä vanhempainilta voi kestää kaksikin tuntia. Sitä pidempää vanhempainiltaa ei kaivannut yksikään vastaaja.

Vastaajista noin joka seitsemäs sanoo, ettei mene aina vanhempainiltoihin. Illan on joskus sattunut unohtamaan joka kuudes vastaaja.

Ajankohtaiset asiat kiinnostavat

Vastaajien mukaan hyödyllisintä on kuulla, mitä koulussa tai päiväkodissa on tapahtumassa ja millaisia asioita on tulossa. Seuraavaksi tärkeintä on tavata muita vanhempia.

”On erittäin mielenkiintoista tavata toisia vanhempia, käydä läpi ajankohtaisia asioita päiväkodista ja kuulla teemoista, joita tullaan käsittelemään. Vanhempainillan jälkeen jäämme usein keskustelemaan toisten vanhempien kanssa.”

Yleistä tietoa lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta haluaa vanhempainillassa kuulla vain joka kymmenes vastaaja. Juuri kukaan ei pidä vanhempainiltaa sopivana hetkenä kahdenkeskiseen keskusteluun opettajan tai hoitajan kanssa.

Ne pitkät puheet omasta lapsesta

Useimmat vanhemmat eivät halua tehdä ryhmätöitä tai leikkiä tutustumisleikkejä.

Eniten hermoja kiristävät toiset vanhemmat, jotka pitävät liian pitkiä puheenvuoroja.

”Yleisen ja yksityisen erottaminen on joillekin vaikeaa. Ei ole kovin mieluisaa, että yleisen keskustelun aikana joku vanhemmista kääntää jatkuvasti puheen omiin lapsiinsa, heidän tarpeisiinsa, toilailuihinsa ja opintoihinsa.”

”Muiden vanhempien monologit yksittäisistä ongelmatilanteista ärsyttävät.”

”On ongelmallista, jos joku vanhemmista esittää puhuvansa kaikkein puolesta: että ei tarvita mitään varhaiskasvatusta, pääasia että saatte pidettyä lapset hengissä. Hankala on siinä sitten täydentää, että minulla kyllä olisi toiveita...”

”Äänekkäiden pikkusisarusten tuominen mukaan vanhempainiltaan ärsyttää. Millaista meno olisi, jos jokaisella olisi yhdestä viiteen lasta mukanaan?”

Opastus repun pakkaamiseen, kaksi tuntia?

Joka neljäs kyselyyn vastaaja on sitä mieltä, että yhteiseen keskusteluun jää liian vähän aikaa.

Joskus vanhempainilta on päättynyt jopa riitelyyn, kertovat vastaajat.

”Erityisen ikävää oli, kun ryhmän vanhemmat olivat valmistelleet puheenvuoron, jonka lukivat ääneen ja haukkuivat hoitajat saamattomuudesta. Ryhmän opettaja itki ja vanhemmat jatkoivat posmotustaan.”

Osa vanhemmista kertoo kohdanneensa vanhempainilloissa erikoisiakin tilanteita. Vai miltä kuulostaisi mieskuoron esitys?

”Kolmasluokkalaisen vanhempainillassa esiintyi mieskuoro, ja ope näytti miten lapsen reppu pakataan. Tähän meni kaksi ja puoli tuntia.”

”Tyttöjen ja poikien vanhemmat erotettiin istumaan eri pöytiin ja tutustumaan ennen kaikkea toisiinsa päiväkodin vanhempainillassa. Miksi?”

Vastaukset ovat kyselystä Oliko hyvä vai huono vanhempainilta? Juttua varten kokemuksiaan kertoi 54 vanhempaa.

Vierailija

Tällainen on hyvä vanhempainilta – ja tällainen outo

Vanhempainillan merkitys ja tarve on asia johon liittyy paljon ristiriitaisia tunnelmia ja tarpeita sekä vanhempien että päiväkodin taholta. vaikuttaa vähän siltä että todelliset syvällisemmät tarpeet ovat itse asiassa sen kaltaisia ettei niihin pystytä kyseisessä ryhmäkokoontumisessa läheskään vastaamaan. Tämä ehkä syy siihen että vanhempainillat koetaan pettymyksenä ja vanhemmat usein ne unohtavat.
Lue kommentti

Moni mies herää tasa-arvon tärkeyteen tyttärensä myötä. Justin Trudeau perustelee, miksi se on myös poikien vanhempien asia.

Kanadan pääministeri, Justin Trudeau, 45, ihastuttaa mielipiteillään. Muun muassa kirjallisuutta ja kasvatustieteitä opiskellut Trudeau on puhunut esimerkiksi tiukemman ilmastopolitiikan ja tuloeroja tasaavan verotuksen puolesta sekä marssinut perheensä kanssa Pride-kulkueessa. Kun Trudeau valittiin pääministeriksi vuonna 2015, hallitukseen nousi ensimmäistä kertaa tasamäärä naisia ja miehiä.

Nyt häntä on jälleen kerran erityinen syy ihailla, nimittäin kasvattajana ja vanhempana. Trudeau kertoo MarieClaire.com-sivustolle kirjoittamaan esseessä kasvattavansa pojistaan Xavierista, 9, ja Hadrienista, 3, feministejä ja perustelee, miksi.

Tyttöjen tsemppaaminen ei riitä

Trudeau kertoo, että isänä, poikana, aviomiehenä ja kansalaisena hän joutuu todistamaan epätasa-arvoa ja haasteita, joita maailman tytöt ja naiset kohtaavat joka päivä. Siksi hän haluaa opettaa tyttärelleen Ella-Gracelle, 8, että hän riittää ja on arvokas omana itsenään. Trudeaun vaimo, Sophie Grégoire Trudeau, sai hänet ymmärtämään, että se ei ole vielä tarpeeksi. Sen lisäksi pitää opettaa poikia.

Trudeau toivoo, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen sekä heille että muille.

Justin Trudeau kertoo ymmärtäneensä, että pojilla on valta ja vastuu muuttaa seksistinen yhteiskuntamme. Hän kirjoittaa toivovansa, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen paitsi heille, myös ympäröiville ihmisille. Hän haluaa poikiensa olevan ylpeitä feministejä, jotka puolustavat sitä, mikä on oikein.

Lopulta feminismissä ei ole kyse vain naisten ja miesten tasa-arvosta, vaan siitä, että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, Trudeau huomauttaa.

Suomessa ysiluokkalaiset saivat feminismikirjan

Trudeaun lailla moni mies on tyttären myötä havahtunut huomaamaan sen, millaisia oletuksia tyttöyteen ja naiseuteen kuuluu.

Kahden tyttären isä kertoo vauva.fin jutussa ottavansa tasa-arvon nyt eri tavalla tosissaan kuin ennen lapsia.

– Olen miettinyt monta kertaa, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää, että heitä ei tarvitse kuunnella, eikä ainakaan uskoa. 

Meillä on jo kasvamassa suomalainen ikäpolvi, jotka eivät ehkä kaikki ole feministejä, mutta ovat ainakin saaneet mahdollisuuden kuulla, mistä on kyse. Suomessa kaikille ysiluokkalaisille jaettiin viime keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirjalahjoitus kuului valtakunnalliseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on synnyttää monimuotoista keskustelua tasa-arvosta.

– Adichi painottaa, että vaikka tytöt ja pojat ovat biologisesti erilaisia, heidän täytyy saada valita elämänsä itse. Kenenkään ei tule tehdä itsestään pienempää tai rajumpaa kuin on, jotta olisi hyväksytty. -- Moni aikuinenkin voisi saada kirjasta ajateltavaa, tuottaja Hanna-Mari Arosilta kirjoittaa esseestä vauva.fissä. 

Kysely

Kasvatatko pojastasi feministiä?

Kaksosraskaus muutti Katin kehoa niin rajusti, että se alkoi vaikuttaa hänen mieleensä. 

Joskus käy niin, että raskaus jättää äidin vartaloon jäljet, joista tulee taakka – vaikka kyse olisi ulkonäköseikasta.

Niin kävi Kati Saukolalle, 35, jonka kaksospojat syntyivät 13 vuotta sitten. Ihanat pojat tekivät Katista onnellisen äidin, mutta raskaus jätti kehoon pysyviä jälkiä, jotka lopulta alkoivat vaikuttaa myös mieleen. Molemmat pojat painoivat syntyessään kolme kiloa, ja Katin paino nousi raskausaikana 40 kiloa. 

Sopeutuminen omaan kehoon kärjistyi, kun Katille puhkesi pälvikalju. Kaksi vuotta sitten hän ajoi loputkin hiuksensa pois.

Tämän vuoden keväällä Kati päätyi äärimmäiseen ratkaisuun: hän hakeutui leikkaukseen, jossa löysäksi jäänyt vatsan iho operoitiin. Samalla korjattiin vatsalihasten erkauma, jonka vuoksi Kati oli kärsinyt selkäsäryistä. Kati kertoo tarinansa Kauneuden hinta -ohjelmassa, joka esitetään Avalla.

”Tiedän, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia, mutta itsetunnon kannalta sillä vain on merkitystä.”

Operaatio tehtiin maaliskuussa. Sitä seurasi kahden kuukauden sairausloma. Heinäkuussa jälkitarkastuksessa lääkärit totesivat, että leikkaus oli sujunut suunnitellusti. Isoin muutos tapahtui Katin mielestä hänen päänsä sisällä.

– On ollut todella vapauttavaa käyttää normaaleja vaatteita. Enää minulla ei ole sellainen olo, että tarvitsisi peitellä mitään, Kati sanoo. 

– Huomasin, miten suurta taakkaa olin kantanut. Sain kaksoset 22-vuotiaana, ja kannoin roikkuvaa vatsaa koko aikuisikäni. Oli tavallista, että keksin tekosyitä olla lähtemättä minnekään, koska mietin, miltä näytän. Tiedän, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia, mutta itsetunnon kannalta sillä vain on merkitystä.

”En piiloudu enää hassuttelun taakse”

Suurin muutos on tapahtunut suhteessa muihin ihmisiin. Kati sanoo, että hän on nyt paljon vahvempi kuin aikaisemmin. Hän on alkanut pohtia paljon myös äitien uhrautumista perheensä eteen sekä sitä, mitä äidiltä odotetaan.

– Minusta on tuntunut, että aikaisemmin olen ollut vain toisten käytettävissä. Nyt haen itsekkäästi aikaa myös itselleni. Se on ollut muille sokkikin, etten olekaan vain äiti ja vaimo vaan nainen, Kati kuvailee. 

”Minusta tuntuu, että olin hauska sen takia, että veisin huomion pois vatsastani.”

Myös omaa asennettaan Kati katsoo nyt toisesta näkökulmasta.

– Minusta tuntuu, että olen ollut kauhean hauska sen takia, että veisin huomion pois roikkuvasta vatsanahastani. Nyt ajattelen, että vakava puoleni pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun minun ei tarvitse peitellä mitään. Uskallan olla enemmän vain oma itseni ja suorassa, eikä tarvitse piiloutua hassuttelun  taakse.

Katin perhe vietti elokuussa lomaa Yhdysvalloissa. Kuvassa mukana nuorin poika Veeti. Kuva: Katin kotialbumi
Katin perhe vietti elokuussa lomaa Yhdysvalloissa. Kuvassa mukana nuorin poika Veeti. Kuva: Katin kotialbumi

Kauneuden hinta -ohjelmassa Kati puhuu siitä, että hän haluaa olla tyytyväinen itseensä paitsi äitinä ja työntekijänä, myös ilman niitä rooleja. Se on tärkeää jaksamisen kannalta, hän sanoo.

– Jos hukkaa itsensä, väsyy olemaan äiti ja täydellinen työntekijä. Silloin jää itse täysin hakoteille. Kaikesta tulee suorittamista, Kati kuvailee.

– Itsestäni tiedän, että jos naisellinen nainen ei tule esille missään, alan voimaan tosi huonosti. Nyt minulla on olo, että hohdan sisältäpäin. Kun kannan itseni, läsnä oleminen arjessa on ihan erilaista. Minusta kaikkien naisten pitäisi muistaa olla ei ylpeitä vaan ylväitä.