”Äidit istuvat revenneinä, kahdeksi lyötyinä.” Näin alkaa näyttelijä Antti Holman runo vauva.fi.

Näyttelijä Antti Holmalta on ilmestynyt runokokoelma Kauheimmat runot (Otava, 2015), jossa Holma kieli poskessa imitoi tunnettuja runoilijasuuruuksia. Nyt ääneen pääsee modernismin uranuurtajan Edith Södergranin sijaan runoilija Edith Södermalm ”jonka koko tuotanto on julkaisu pdf-tiedostoina”.

Runojen joukossa on muun muassa tämä helmi, joka on omistettu kaikille Aihe vapaan sananiekoille.

vauva.fi

Äidit istuvat revenneinä,

kahdeksi lyötyinä

kipujensa päällä.

***

Kaikki on heiltä viety:

ihminen heidän sisältään,

lupa piirtää rajoja

itsensä ja maailman väliin.

Heidän lapsensa omistavat

heidän vartalonsa,

heidän miehensä unohtavat

heidän vartalonsa.

***

Mutta yksi heillä pysyy:

sana.

***

Sana on heidän rajansa,

aseensa,

rakastajansa.

He taivuttavat

sanaa.

***

Eikä sana jätä heitä.

Sana pysyy heidän kanssaan,

sanasta kasvaa patsas,

puu

ja temppeli.

Siellä sanasta

siunataan lause:

***

en kasvattaisi ikinä lapsestani vasen kätistä

alatie on ainoatie

ja

onko ok jos haiskahtaa kun menee kyykkyyn???

- Edith Södermalm

Runo on lainattu Antti Holman runokokoelmasta Kauheimmat runot (Otava, 2015)

Ole kuten kasvatusguru Jari Sinkkonen neuvoo: kuulostele lapsen tunnelmia, juttele ja utele. Saatte siitä molemmat paljon.

Pienet lapset kysyvät, kysyvät ja kysyvät vielä vähän – satoja kertoja päivässä. Kyselyvaihe ei kuitenkaan kestä ikuisuuksia, ja yhtäkkiä huomaat, että jutteluyhteyden ylläpito on vähän vanhemmankin hommaa. Silloin viimeistään on aika ryhtyä kyselemään itse.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen neuvoo, että yhteisten rupatteluhetkien avulla pysyt perillä siitä, onko lapsella kaikki hyvin. Myös sävyllä on väliä: hyvissä keskusteluissa ei ole äitiä tai isää tenttaamassa, vaan tasa-arvoisia ihmisiä juttelemassa toistensa kanssa. Rennon höpöttelyn lomassa on helpompi puhua myös niistä asioista, joiden kertominen tuntuu vaikealta.

Lapsen pitää saada kokea, että aikuinen oikeasti haluaa kuulla ja ymmärtää häntä.

– Kun lapsi on saanut kokea, että aikuinen oikeasti haluaa kuulla ja ymmärtää häntä, hänellä itsellään kehittyvät valmiudet kuulla ja ymmärtää toisia, Sinkkonen sanoo Meidän Perheen videolla.

– Meistä ihmisistä harva asia on yhtä ihana kuin se, että toinen on vilpittömästi kiinnostunut siitä, mitä minulla on sanottavana.

Aikuisen esittämät kysymykset opettavat lapselle myös kysymisen, vastaamisen ja keskustelun taitoja, Parents.com neuvoo.

Mitä sitten kysyisi? Yksi ihana tapa on opetella yhteinen iltarituaali: kysy lapselta kolme kivaa asiaa päivästä, ja kerro itsekin omasi. Kiitollisuusharjoitus auttaa teitä molempia huomaamaan hyvät arjen tilanteet ja opettaa sinulle, mistä lapsesi tykkää. Se kehittää myös vaikkapa ongelmanratkaisua, keskittymistä ja sinnikkyyttä.

Mutta muutakin voi ja kannattaa lapselta kysellä. Ihan mitä vaan! Esimerkiksi näillä pääsee liikkeelle:

  1. Mistä haaveilet juuri nyt?
  2. Jos voisit tehdä nyt ihan mitä tahansa, mitä se olisi?
  3. Mitä kaverisi tykkäävät nykyään tehdä?
  4. Jos unilelu voisi puhua, mitä se kertoisi?
  5. Ketä haluaisit kaikista eniten halata?
  6. Mille nauroit viimeksi?
  7. Mikä saa sinut tuntemaan olosi rohkeaksi?
  8. Mitä pelasit viimeksi? Mitä siinä pelissä tehdään?
  9. Mikä olisi supersankarinimesi? Mitä erityistaitoja sillä on?
  10. Kenelle haluaisit lahjoittaa sata euroa ja miksi?
  11. Mitä piirsit viimeksi?
  12. Minne haluaisit kaikista eniten matkustaa? Miksi juuri sinne?
  13. Jos saisit luoda maailman ihan alusta, millainen siitä tulisi?
  14. Mikä ääni tai musiikki saa sinut hyvälle tuulelle?
  15. Mikä asia sinua harmittaa? Mitä sille voisi tehdä?
  16. Mistä tunnistaa kivan kaverin?
  17. Minkä kivan asian olet viimeksi tehnyt jollekin toiselle?
  18. Jos kirjoittaisit kirjan, mistä se kertoisi?
  19. Jos voisit olla yhden päivän ajan jokin eläin, mikä haluaisit olla?
  20. Mitä ihan oikeasti haluaisit kesälomalla tehdä?
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tilaajille
– Jarkko on ollut peruskallioni. Kun näin hänen väsyvän, päätin hakea apua, Hanna-Mari sanoo. Kuvat: Riina Peuhu
– Jarkko on ollut peruskallioni. Kun näin hänen väsyvän, päätin hakea apua, Hanna-Mari sanoo. Kuvat: Riina Peuhu

Lasten ADHD- ja ADD-diagnoosit olivat Jarkolle ja Hanna-Marille helpotus: he eivät olleetkaan huonoja vanhempia.

Roopen käytös johtuu hänen kokemuksestaan vanhempien turvallisuudesta.

Hanna-Mari yritti lukea perheneuvolassa psykologin lausuntoa eteenpäin, mutta katse harhaili takaisin tuohon yhteen lauseeseen. Lapsi on...