Kun isä hoitaa osan perhevapaista, koko perhe voi paremmin.

1. Se on tasapuolista 

Nykyisä tahtoo olla kartalla lapsensa elämästä ja viettää aikaa hänen kanssaan. Tämä selviää Meidän Perheen tekemästä kyselystä, johon isät vastasivat verkossa helmi-maaliskuun aikana.

Isien lasten kanssa viettämä aika on noussut 1980-luvun lopulta asti yli  60 prosenttia niissä perheissä, joissa on kaksi työssä käyvää vanhempaa. 

Tuorein tutkimustieto suomalaisten isien ajankäytöstä on vuodelta 2010, ja sen jälkeen luvut eivät ole ainakaan  laskeneet, sanoo isyystutkija Petteri Eerola. Isät viettävät lastensa kanssa yhä enemmän aikaa.

– Se on ehdottomasti hyvä uutinen. Silti isien ja äitien välillä on edelleen huomattava ero. Perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä, isien osuus lastenhoidosta on 41 prosentin luokkaa. Kun toinen vanhemmista on kotona, aika jakautuu tietenkin vieläkin epätasaisemmin, Eerola sanoo.

Yleensä se kotiin jäävä on äiti. Myös Meidän Perheen kyselystä käy ilmi, että isäkuukausi on monen miehen mielestä riittävä määrä perhevapaata. Isät tahtovat viettää aikaa lastensa kanssa, mutta hoitovapaaseen saakka se halu ei yllä.

Toisenlaisella perhepolitiikalla kuvio olisi toinen, uskoo isätutkija.

– Aina kun isien vapaita on pidennetty, isien osuus lastenhoidosta on noussut. Perhevapaissa suomalaisisät ovat noin 20 prosenttia Ruotsia jäljessä. Muutos on hidas ja liittyy vahvasti perhepolitiikkaan. Siinä isoa uudistusta ei ole tehty pitkään aikaan. 

2. Se ei välttämättä tule kalliiksi

Kun isä jättää perhevapaat äidille, on kyse usein rahasta. Tutkimuksissa isän pientä osuutta perhevapaista perustellaan edelleen miesten suuremmilla palkoilla. Petteri Eerolan mukaan perustelu kuitenkin ontuu:

– Suuri osa perheistä ei kuitenkaan ole laskenut, miten isän kotiin jääminen vaikuttaisi perheen talouteen. Laskelmissa moni voisi huomata, ettei se esimerkiksi verotussyistä olekaan niin tappiollista, Eerola sanoo. 

– Töihinmenoa on ok perustella taloudellisella tilanteella, koska sitä ei kukaan kyseenalaista. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tosiasiassa perheissä mennään yhä paljon perinteiden ja tottumusten mukaan. Todennäköisesti ne vaikuttavat päätökseen edelleen enemmän kuin raha, Eerola sanoo. 

3. Se tekee hyvää parisuhteelle

Lapsia hoitava isä on koko perheen etu. Kun isä pitää huolta perheensä arjesta, hän hoitaa samalla myös parisuhdettaan.

– Tiedetään jo, että pienten lasten vanhempien parisuhde on kovilla ja avioeroluvut suuria, sanoo Jyväskylän yliopiston lehtori, isyystutkija Johanna Mykkänen.

– Miksei nyt ryhdyttäisi tosissaan jakamaan vastuuta tasapuolisemmin ja turvattaisi samalla sekä lasten että molempien vanhempien hyvinvointia?

Mykkänen rohkaisee perheitä avoimeen keskusteluun siitä, miten perheen arki voisi olla mahdollisimman tasapuolista. Jotta se voi toteutua, tarvitaan työnantajien ja yhteiskunnan tahtoa sekä ymmärrystä.

– Kehitys junnaa tässä paikoillaan, vaikka vapaiden tasaisesta jakamisesta on puhuttu monta kymmentä vuotta. Siinä mielessä olen sen kannalla, että perhepolitiikkaan tarvitaan rakenteellisia muutoksia, jotta miehet pystyvät ottamaan siinä lisää tilaa ja naiset sen heille antamaan.

4. Se voi muuttaa koko elämän

Petteri Eerolan mukaan isyys merkitsee miehelle mahdollisuutta muutokseen. Kaikki on kiinni siitä, miten isä itse ottaa vanhemmuuden haltuun.

– Jos isä jatkaa normaalisti töissä ja omissa menoissaan, on mahdollista, ettei isän elämässä muutu kauhean moni asia. Hän voi edelleen käydä baarissa ja pelaamassa futista kolmesti viikossa.

Toisessa tilanteessa isä voi pitää pitkät perhevapaat ja olla kotona kaksin lapsen kanssa. Silloin lapsi voi laittaa elämän kokonaan uuteen uskoon ja muuttaa ihmistä, Eerola sanoo.

– Isyyteen liittyy hyviä muutoksen mahdollisuuksia. Mutta isänä pitää olla, että muutos voi tapahtua.

Vierailija

Se ei välttämättä tule kalliiksi + 3 muuta järkisyytä isälle jäädä kotiin lasten kanssa

Mun palkka on ollut jo vuosia 2500€/kk ja miehen palkka oli lasten syntyessä 6700€/kk. Lisäksi hän oli johtavassa asemassa ilman työaikaa. Itselläni ei ole tässä työssä eikä koulutuksen puolesta mitään mahdollisuutta hienoihin urasiirtoihin ja etenemisiin. Kumpikohan meistä jäi kotiin lasten syntyessä? Hmmm....
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla on omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto kuin lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.