Hanna-Leena Autio päätti hankkia lapsen yksin, koska sopivaa kumppania ei löytynyt.

Hanna-Leena Aution, 34, ensimmäinen tunne synnytyslaitoksella kolme ja puoli vuotta sitten oli helpotus. Hän synnytti marraskuussa 2011 terveen pojan ja selvisi synnytyksestä itse ilman pahempia kolhuja.

– Elämä jatkui normaalisti eteenpäin.

Hanna-Leenan tukihenkilönä synnytyksessä oli doula eli koulutettu vapaaehtoinen synnytystukihenkilö. Hanna-Leena oli pitkän pohdinnan jälkeen päättänyt hankkia lapsen yksin, koska sopivaa kumppania ei ollut löytynyt.

– Aika tuntui kypsältä lapsen hankkimiseen ja palaset loksahtelivat paikoilleen, hän kertoo.

Ja toisaalta: koska Hanna-Leenan elämänkumppani olisi ollut nainen, he olisivat todennäköisesti joka tapauksessa hankkineet lapsen hedelmöityshoidoilla.

"Lapsi tuo iloa"

Elämä pienen pojan kanssa kahdestaan on sujunut hyvin.

– Lapsi on tuonut elämään paljon iloa. Arkemme kulkee samaa rataa, kuten useimmissa perheissä yleensä: arkiaamuna päiväkodille, sitten äiti töihin ja sama kuvio toisin päin.

Tämä viesti välittyy myös Sateenkaaren alla – kertomuksia perheistä -kirjasta, jonka yksi toimittaja Hanna-Leena on.

Sateenkaariperheeksi kutsutaan yhden tai useamman lesbo-, homo-, bi- tai transvanhemman muodostamaa perhettä. Vaikka suomalaisten sateenkaariperheiden kokoonpano poikkeaakin heteroperheistä, arki rullaa kaikilla samalla tavoin.

Sateenkaariperheen vanhemmiksi haluavilla on kuitenkin yksi suuri ongelma verrattuna heteropareihin: miten lapsen saa alulle?

Millä keinoin lapsi alulle?

Yksityiset klinikat hoitavat myös naispareja, mutta hoidot ovat melko kalliita. Monet perheistä haaveilevat saattavatkin lapset alulle muilla keinoin.

Naisparilla saattaa olla vanhemmuuskumppanina mies, joka luovuttaa heille siittiösolut. He voivat etsiä siittiöiden luovuttajaa myös netin kautta, mutta siihen liittyy monia hankalia kysymyksiä.

– Millä perustein luovuttaja valitaan? Miten hedelmöitys hoidetaan? Miten luovuttaja on jatkossa perheen elämässä mukana? Hanna-Leena listaa.

Kirjassa tarinansa kertoo myös nainen, joka etsi netin treffipalveluista miehet, harrasti heidän kanssaan seksiä ilman ehkäisyä eikä kertonut miehille perhehaaveistaan. Nyt naisella on kaksi lasta, joiden isien kanssa hän ei ole ollut tekemissä ensitreffien jälkeen.

Kaikkein hankalinta perheen perustaminen on yleensä homomiehille.

– Heidän on mahdollista osallistua lapsensa kasvatukseen esimerkiksi niin, että löytyy sopiva naispari, joka haluaa lapsen elämään myös isän.

Vieraiden asenteet jännittävät

Tuoreena äitinä Hanna-Leena jännitti aluksi monia tavallisia arkipäivän tilanteita, joissa hän tapasi vieraita ihmisiä. Miten hänen perheratkaisuunsa suhtaudutaan synnytyslaitoksella, neuvolassa, seurakunnan päiväkerhossa tai päiväkodissa?

– Jännittäminen oli turhaa, sillä meidän kohdallamme kaikki on sujunut hyvin. Kirjaan tarinansa kirjoittaneiden kokemus oli, että ihmiset eivät yleensä kommentoi asiaa ilkeyttään vaan ymmärtämättömyyttään. Kun on itse avoin ja vastaa kysymyksiin asiallisesti, asiat sujuvat.

Hanna-Leenan apuna on myös laaja tukijoukko, kuten hänen vanhempansa ja ystävänsä.

Hanna-Leenan tärkein neuvo kaikille lapsensa kanssa yksin eläville on: vaikket olisi tottunut pyytämään muilta apua, opettele nyt.

– Jos lähipiiristä ei löydy tukea, etsi sitä vertaistukiryhmistä, kuten Facebookin Hätäkahvit-ryhmistä. Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia itselleen turvaverkkoa.

Lähde

Rintamäki, Autio, Riihiluoma, Suvanne (toim.). Sateenkaaren alla – kertomuksia perheistä. Atena 2015.

Lue lisää

5 vinkkiä yksinhuoltajaperheen arkeen

Näin saat yksinhuoltajan arjen rullaamaan

Anna Rotkirch: "On luonnotonta jättää äiti yksin"

Vierailija

Sateenkaariäiti ja yksinhuoltaja: ”Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia turvaverkkoa”

Te lasten ja vanhempien "oikeuksista" paasaavat ette voi ymmärtää, jos teillä ei ole omakohtaiska kokemusta asiasta. Olen yksinhuoltajan lapsi, eikä "isäni" ole koskaan ollut mukana kuvioissa. Lainausmerkit siksi, että pidän isyyden vähättelynä sitä, että lapsen alulle laittaminen riittäisi isän määritelmäksi! Oma mieheni on ollut lapsillemme kunnon isä: kasvattanut, rakastanut, hoitanut. Hän ei kuitenkaan ole lasten "biologinen isä", koska kärsimme lapsettomuudesta ja lapsemme saivat alkunsa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

Jos perheellämme olisi enemmän rahaa käytössä, olisimme onnellisempia, kertoo 79 prosenttia Meidän Perheen rahakyselyyn vastanneista.

Raha mahdollistaa helpomman elämän. Voisi mennä ja tehdä laskematta, montako maitolitraa sillä rahalla saisi.

Noin 60 prosenttia vastaajista kuvailee kuitenkin perheensä taloudellista tilannetta hyväksi tai melko hyväksi. Epävarmuutta aiheuttaa eniten se, että kaikki mikä tulee, myös menee.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

”Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea."

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska tunnistaa ristiriidan.

– Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea. Esimerkiksi kännykät lapsille ovat uusia välttämättömyyksiä.

Yksi tällainen ”uusi välttämättömyys” on lapsille säästäminen.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo.

Eräs vastaaja kertoi kyselyssä näin:

Haluaisimme säästää lapsille. Emme uskalla luottaa, että opiskelijoille maksetaan tukia enää 15–20 vuoden päästä.

Aikuisten menoista tingitään ensimmäisenä, lasten harrastuksista viimeisenä.

– Etenkin äideille on tyypillistä, ettei kuluteta itseen, vaan laitetaan lapsi edelle.

”Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.”

”Tavallisen tiukka rahatilanne” otetaan lapsiperheissä Wilskan mukaan pääosin elämänvaiheeseen kuuluvana. Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Köyhyys ja pienituloisuus taas aiheuttavat henkistä stressiä, varsinkin jos ne jatkuvat pitkään.

Tutkimusten mukaan rahasta ei kanneta huolta, jos tilillä on puskurina muutaman kuukauden palkka. Mutta tuoko muhkeampi pankkitili mielenrauhan lisäksi onnea? Tiettyyn rajaan asti kyllä.

– Noin 70 000–80 000 euron käteen jääviin yhden ihmisen vuosituloihin saakka lisäraha kasvattaa onnellisuutta. Sen jälkeen ei.

 

Näin Meidän perheen lukijat kertoivat verkkokyselyssä:

Jos rahaa olisi enemmän...

  • Olisin huomattavasti vähemmän stressaantunut ja ahdistunut. Elämässä on tarpeeksi muitakin murheita ilman rahahuoliakin.
  • Olisi varaa laadukkaampaan ruokaan ja mahdollisuus käydä yksityisellä lääkärillä.
  • Ei tarvitsisi joka asian kohdalla miettiä, voiko ostaa vai ei.
  • Voisi ostaa parempikuntoisen talon eikä tarvitsisi remontoida niin paljon.
  • Voisi keskittyä elämiseen ja arkeen. Tietäisi, että saa kaiken mitä tarvitsee, saa syödä terveellisesti ja voi hankkia erilaisia elämyksiä matkailusta ulkona syömiseen.
  • Voisi vaikka ostaa lohta kaupasta useammin kuin kerran kuussa!
  • Voisin hoitaa lastamme kotona, kunnes hän on kaksivuotias.
  • Asuisimme tilavammin ja meillä olisi varaa palkata apua (esim. siivoja). Voisimme tehdä koko perheen yhteisiä ulkomaanmatkoja. Elämä olisi huolettomampaa.
  • Pystyisimme säästämään, ja lapset saisivat joskus omat huoneet.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.