"Parin vuoden päästä tästä kaikesta helvetistä nousee entistä vahvempi Tuomas", Tuomas Enbuske kirjoittaa.

Elämäni viimeisin vuosi on ollut helvettiä.

Luin joskus libanonilaisen Nassim Nicolas Talebin kirjan Musta joutsen. Kirja kertoo tilastotieteilijän näkökulmasta siitä, kuinka ihmiselle voi tapahtua odottamattomia asioita.Mitään ei voi suunnitella etukäteen.

Jos kaikki olisi mennyt, kuten suunnittelin, olisin nyt onnellinen espoolainen kahden pienen lapsen perheenisä.

Itsestäni riippumattomista syistä olen kuitenkin nyt helsinkiläinen yhteishuoltaja ja viikonloppuisä. Sen, mitä välissä tapahtui, paljastan vasta muistelmissani, sillä juristini kieltää puhumasta asiasta.

Luojan kiitos, se ei liity mitenkään lapsiini, sukuuni, perheeseeni tai lasteni äitiin.

Olen kaikkien heidän kanssa rakastavissa ja hyvissä väleissä.

Silti yllättäen tapahtui jotain, joka heitti minut viikonloppuisäksi Helsinkiin. Koko viime vuoden olen ollut sumussa, joka alkaa helpottaa vasta nyt. Eikä se ole ollut helppoa. Se on ollut hirveää.

Raamatussa sanotaan, että ihmiselle annetaan vain sellaisia vastoinkäymisiä, joita hän pystyy kestämään.

Olen aina vihannut tuota lausetta. Se häpäisee kaikki itsemurhan tehneet.

Minusta ihmiselle voi antaa myös liikaa vastoinkäymisiä. Rehellisesti sanottuna sellainen on viimeisen talven aikana käynyt mielessä.

Mutta minulle annettiin kuitenkin onneksi vain sen verran kuin jaksoin kantaa.

Viikonloppuisyydessä on auttanut se, että lapseni ovat todella kultaisia. Ikään kuin he tajuaisivat tuskani ja osaisivat olla hankalissa tilanteissa oikein.

Nuorempi lapsista on suorastaan uskomattoman kiltti ja hyväntuulinen. Ainoa pelkoni on, että lapseni pelkäävät näyttää tunteitaan. Mutta en oikein usko siihenkään.

Aluksi halusin selvitä kaikesta periksi antamatta. En pyytänyt apua keneltäkään.

Salaa olin silti katkera, kun kukaan ei tuntunut tarjoavan apuaan. Muistin, kun hyvä ystäväni muutama vuosi sitten erosi. Tarjosin hänelle apua ja soitin lähes joka päivä.

Nyt hänestä ei kuulunut mitään.

Ainoa tie oli niellä ylpeytensä ja pyytää apua. Ensin kerroin lasteni äidille, etten selviä yksin lasten hoidosta. Hän oli todella rakastava ja auttoi minua. Muutenkin välimme ovat koko ajan olleet loistavat.

Puolen vuoden sinnittelyn jälkeen soitin vanhemmilleni. Jotenkin olen aina halunnut näyttää heille, että selviän yksin, ilman heidän apuaan. Kyseessä on ollut jonkinlainen kunniakäsitys. Onneksi kuitenkin soitin. Totta kai he halusivat auttaa minua.

Ihan samalla tavalla minä tulen tekemään kaikkeni omien lasteni eteen. Lasteni kohdatessa ongelmia kolmenkymmenen vuoden päästä autan heitä kaikissa mahdollisissa asioissa.

Elämäni on ollut yhtä onnenkantamoista. Olen syntynyt vauraaseen perheeseen, saanut aina kaiken mitä olen halunnut. Töitä on tarjottu, ja olen päätynyt hyvätuloiseksi ja terveeksi. Siksi tämän vuoden musta joutsen löi maahan.

Uskon silti, että parin vuoden päästä tästä kaikesta helvetistä nousee entistä vahvempi Tuomas. Olen myös huomannut jo alkaneeni nauraa ihmisille, jotka marisevat mitä vähäpätöisimmistä ongelmistaan.

Kuten lempifilosofini Dolly Parton on sanonut: Sateenkaarta ei voi olla olemassa ilman että on sadetta sitä ennen.

Sillä nyt sataa. Ja lujaa.

Tuomas Enbuske on kahden lapsen isä, joka viettää usein viikonloput kolmistaan Elaisan ja Unon kanssa, mutta ei tiedä vieläkään mikä on "body".

Lue lisää kolumneja

Vierailija

Sateen vuosi

Kerää ittes mies, sulla ei ole ollut mitään oikeita kunnon vastoinkäymisiä. En tiedä, mikä on aiheuttanut erosi, mutta varmaan olisit itse voinut vaikuttaa asiaan, jos olisi halunnut! Ihmisillä on oikeesta vakavia sairauksia, lapsilla ja itsellä, konkursseja yms. ihan pellee tää sun homma. Haha !! aikuisten oikeeesti, pitää pystyä hoitamaan lapsensa yhden viikonlopun ajan,,,,,,,,,,,sanat ei riitä nyt, huoh! Kerää ittes ja ole mies.
Lue kommentti
Vierailija

Sateen vuosi

Vierailija 22.09.2013 klo 13:03 Tuomas Enbuske: Riita 615 000 euron asunnosta http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288576104735.html Tästä yli 600 000 euron ökytalosta Tuomas Enbuske haluaa rahansa takaisin - kuva! http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Tasta-yli-600-000-euron-okytalosta-Tuomas-Enbuske-haluaa-rahansa-takaisin-kuva/1007272 Öö, eikö sitä tunkkaista hajua muka voinut havaita ennen kauppakirjan allekirjoittamista? Miten se nyt yhtäkkiä alkoi sillä lailla haista? Jos minä olisin...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pienen lapsen vanhemmalla on aina seuraava neuroosi ovella, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Olen pienen lapsen äidiksi vanha: tarvitsen lukulaseja, kun haluan tarkastella lastani lähemmin. Elämänkokemus suojelee minua joiltain vanhemmuuden paineilta, mutta ei neurooseilta.

Neuroottiset ihmiset muuttuvat vanhempina usein entistä neuroottisemmiksi. Tiedän pari äitiä, jotka suhtautuvat lastensa vaivoihin asiallisesti, ja ruotsinlaivallisen niitä, jotka huolestuvat, kun löytävät lapsestaan mustelman.

Kerhosta tuttu äiti keksi, että hänen vauvallaan on pienet silmät. Internetissä käytyään hän varma, että ”pienisilmäisyys” johtui raskauden aikana käytetystä maalinpoistoaineesta.

Mikä hirvittävä, sydäntä repivä lohduton tuska siitä, että kaikki on lopullisesti pilalla.

Muistan tunteen omalta raskausajaltani. Puolisoni puhdisti vinyylilevyä, ja liuottimen tuoksu kantautui nenääni – ja nenän limakalvolta istukan läpi suoraan sikiöön. Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Tämänkaltaisia kaikki meni -hetkiä oli lukuisia.

Sikiöstäni tuli kuitenkin taapero, joka oppii joka päivä jotain uutta. Eilen lapsi lähetti lentosuukon. Tänään hän sanoi aarre. Kaikki huoleni näyttävät menneen hukkaan. Mikä suunnaton onni!

Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Mutta aina vain hetken ajan, sillä uusi neuroosi huutaa jo ovella: oliko influenssarokotteen annoskoko liian suuri! Imuri käynnistyi lapsen vieressä, kuulo meni! Lapsi takoo päätään suihkukaapin seinään, neurologille!

Tähtihetkeni neuro-äitinä (ja -tyttärenä) oli, kun vaadin äitiäni kuvailemaan kaikki näkemänsä lapsen kakat keskellä yötä. Kun äiti erehtyi puhumaan koostumuksesta, karjuin puhelimeen: ”MÄ KYSYIN VÄRIÄ!”

 Seuraavana päivänä hävetti, mutta ei naurattanut. Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Ajattelen usein vanhempia, joiden pelot ovat toteutuneet, ja liikutun heidän toimintakyvystään. Omia murheita on silti mahdottoman vaikea suhteuttaa niihin, joilla on paljon vaikeampaa.

Terapeutit kysyvät joskus asiakkailtaan, mitä näiden neuroosit oikein palvelevat. Lasten suhteen olisi mukava ajatella, että lasten hyvinvointia.

Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Värisevän vanhemman on kuitenkin vaikea opettaa lastaan rohkeaksi. Kun lapsi kasvaa, yritän kasvattaa itseäni kohtaamaan ainakin väistämättömät: korvatulehdukset, punkin korvan takana, leikissä syntyneet ruhjeet, riidat kavereiden kanssa, ulkonäköpaineet.

Vähimmäistavoitteeni on, että kestän ne paremmin kuin lapseni.

Outi Kaartamo on toimittaja ja vuoden ikäisen lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Maitohappobakteereista ja muista probiooteista on paljon hyötyä, mutta jatkuvasti niitä ei tarvitse syödä, sanoo lastenlääkäri ja probioottitutkimusta tekevä dosentti Samuli Rautava

1. Haluan parantaa lasteni vastustuskykyä. Auttaako maitohappo­bakteerikuuri?

Arkikielessä puhutaan usein maitohappobakteereista ja probiooteista sekaisin. Maitohappobakteerit ovat yksi probioottien laji.

Probiootit saattavat vähentää infektioita lapsilla, joiden vastustuskyky on muita heikompi. Esimerkiksi lapset, joita ei ole vauvoina imetetty, ovat alttiimpia muita heikommalle vastustuskyvylle. Silloin probiootit voivat auttaa vähentämään korvatulehduksia ja flunssia.

Näyttö ei ole aukotonta, joten tutkimusten perusteella ei voi suositella rutiininomaista probioottikuuria flunssa-aikaan. Niitä voi kuitenkin hyvin käyttää tukemaan vastustuskykyä, jos tulossa on esimerkiksi koejakso koulussa tai tärkeä matka. Hyvä tuote silloin on esimerkiksi Lactobacillus rhamnosusta sisältävää Gefilus.

2. Onko probioottikuurista hyötyä, jos koulussa jyllää vatsatauti?

Tietyistä probioottikannoista on apua. Saccharomyces boulardii- ja Lactobacillus rhamnosus -kannat lyhentävät tutkimusten mukaan ripulitaudin kestoa keskimäärin yhden päivän. Niiden käyttö kannattaa aloittaa heti oireiden alettua ja jatkaa noin viikko taudin loppumisen jälkeen. Näitä bakteerikantoja myydään muun muassa nimillä Precosa ja Gefilus.

Samat probiootit saattavat myös ehkäistä vatsatauteihin sairastumista. On hyvä käytäntö, että koko perhe aloittaa probioottien käytön, jos yksi perheenjäsen sairastuu tai tautia on lähipiirissä.

3. Lapsi sai antibioottikuurin. Annanko hänelle myös probiootteja?

Probiootit ehkäisevät antibioottiripulia. Niitä kannattaa siis käyttää lääkekuurin aikana, jos vatsa on aiemmin mennyt antibiooteista sekaisin, mutta rutiininomaisesti tarvetta ei ole. Probiootteja kannattaa käyttää vielä noin viikon verran kuurin jälkeen. Kun kuuri on päällä, niitä ei syödä samaan aikaan lääkkeen kanssa, etteivät antibiootit kumoa probiootin vaikutusta.

4. Voivatko probiootit ehkäistä allergioita?

Jos lapsella on riski sairastua atopiaan tai allergioihin, äidin raskauden- ja imetyksenaikainen probioottien käyttö saattaa suojata niiltä. Ensimmäisten elinkuukausien aikana annetut probioottilisät vaikuttavat kouluikään saakka.

Jonkin verran on näyttöä myös siitä, että kun lapsilla tyypillinen maitoallergia alkaa helpottaa 2–3 vuoden iässä, probioottien käyttö saattaa nopeuttaa allergian väistymistä.

5. Voiko probioottien käytöstä olla haittaa?

Pitkäaikainen käyttö tuskin heikentää probioottien tehoa, mutta säännöllinen käyttö on turhaa. Tärkeää on myös syödä probioottia, joka on tutkitusti hyväksi juuri tähän vaivaan. Mikä auttaa yhteen tilanteeseen, ei välttämättä tepsi toiseen.

Probiootteja ei voi syödä liikaa, kun noudattaa annostus­ohjetta. Valmisteet kannattaa ostaa ennemmin apteekista kuin ruokakaupasta, sillä niitä markkinoidaan välillä hyvinkin löysillä väitteillä, ja apteekin henkilökunta osaa neuvoa, mitkä ovat oikeasti tutkittuja ja tehokkaita. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kaupan tuotteissa ei välttämättä ole sitä probioottia tai ainakaan siinä määrin kuin purkin kyljessä sanotaan.

Elintarvikkeissa käytetään samoja probiootteja kuin ravintolisissäkin, mutta vaikutuksia elintarvikkeisiin lisättynä on tutkittu melko vähän. Probioottijogurtit ovat kuitenkin turvallisia. Ruokaa syömällä ei saa yliannostusta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.