Janna neuvoo, miten ratkaista kymmenvuotiaan pojan kaverisuhteiden ongelmia.

Kysymys

Kymmenvuotiaalla pojallani on ongelmia kaverisuhteissa­ koulussa.

Hänen luokallaan on paljon aktiivisia jalka­pallon harrastajia, jotka etenkin keväisin ja syksyisin pelaavat kaikki välitunnit futista. Poikani on arka menemään joukkuepeleihin mukaan, koska hän on liikunnallisesti hieman kömpelö.

Lisäksi luokalla tuntuu olevan paljon tiiviitä kaveripareja, jotka eivät tahdo leikkeihinsä kolmatta pyörää. He saattavat sanoa pojalleni välillä tylystikin, ettei hän mahdu mukaan.

Olen jutellut opettajan kanssa asiasta, ja hän kertoi huomanneensa, ettei poikani ole onnistunut saamaan luokasta­ selkeää parasta kaveria.

Opettaja on yrittänyt jutella muiden poikien kanssa aiheesta. Nämä ovat todenneet, ettei poikaani kiinnosta samat leikit kuin muita.

On totta, että poikani on kiinnostunut oikeastaan vain sarjakuvista, autoista ja tietokonepeleistä. Syksyksi toivoisin saavani hänelle uuden harrastuksen, jossa kaveritaitoja voisi harjoitella ilman liikunnallista suorituspainetta.

Mitä suosittelisit? Miten muuten lastani voisi auttaa?

Varsinaista kiusaamista ei esiinny. Synttäreille hän saa paljon kutsuja koulukavereilta, eli suoranaisesta epäsuosiosta ei mielestäni ole kyse.

Huolestuttaa kuitenkin, tuleeko tilanne pahenemaan ylemmillä luokilla, jos poikani ei löydä läheisempiä ystäviä.

Huolestunut

Janna vastaa

Huolestuneelle:

Oletkin jo itse miettinyt hyvät konkreettiset keinot pulmaan: opettajan kanssa puhumisen, ystävien etsimisen muualta kuin koulusta, poikanne omien kiinnostuksen kohteiden laventamisen.

En keksi lisätä kuin neuvon kutsua toivottuja kavereita kylään, tutustumaan kahden kesken poikaanne. Kaverihan voi olla toiseltakin luokalta.

Harrastukseksi kannattaa ehkä valita jotain, josta poikasi aidosti pitää: sarjakuvat, autot, tietokonepelit.

Itse uskon, että ongelmia voi välttää käytännön muutosten lisäksi aivojumpalla. Miksi tämä huolestuttaa juuri minua? Miksi tämä on mielestäni ongelma? Tässä tarjoan jotain pohdittavaa.

Ihmisen kokemukset riittävistä kaveri­suhteista ovat yksilöllisiä. Joku haluaa olla­ yksi­ ryhmästä, toinen toivoo tiivistä kahden­keskistä suhdetta.

Millaisia kokemuksia sinulla tai pojan toisella vanhemmalla on kaveri­suhteista? Miten läheisiä ystävyys­suhteita ihminen mielestänne tarvitsee? Millaisia merkityksiä yksinolo saa juuri teidän perheessänne?

Joku näkee yksinolon hylkäyksenä tai kelpaamattomuutena, toiselle se voi merkitä mukavaa olotilaa, rauhassa muilta. Millaisia ystävystymisen tapoja perheessänne noudatetaan? Mitä kaikkea ystävät teille merkitsevät?

Kirjeestäsi ei ilmene, mitä poikasi itse ajattelee asiasta. Kärsiikö hän tilanteesta? Jos kärsii, niin miten huomaat sen? Mikä on poikasi mielestä syy siihen, ettei hän mahdu mukaan peleihin? Miten hän käsittelee tätä?

Vaikka ymmärrän huolesi poikasi tilanteesta, kuulostaa minusta toisaalta kivalta, ettei hän ole ryhtynyt muuttamaan itseään­ kavereille sopivaksi. Hän ei esimerkiksi pakottaudu pelaamaan jalkapalloa vain päästäkseen porukkaan.

En tiedä, mitä itse tästä ajattelet, mutta minulle tulee mieleen, että se voi kertoa myös hyvästä minäkuvasta: minä olen minä, kelpaan mainiosti näin.

Meidän Perhe 8/2013

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Kysymyksiä voit lähettää osoitteeseen meidanperhe.kysely@sanomamagazines.fi. Laita viestin otsikoksi "Janna vastaa".

Lue lisää Jannan vastauksia

Vierailija

Pojallani ei ole ystäviä koulussa – mikä avuksi?

Meillä on kohta 10-vuotias tytär ,jolla myös kaverisuhteiden saannissa. Hän on luonteeltaan myös arka ,mutta vahvasti musikaalinen. Käy tanssitunnilla ja kotona tanssii paljon musiikin mukana. Meidän ongelma on se , että en saakontakteja vihtiläisiin perheisiin,eivät tervehdi eikä juttukaan lähde luistamaan,joten miten niitä klavereita kutsutaan kyläilemään ,jos vanhemmat eivät tule piiruakaan vastaan. Syynä on kaiketi mieheni vakava mielisairaus ja perheemme leimaantuminen sen myötä . Lapsi on...
Lue kommentti
Vierailija

Pojallani ei ole ystäviä koulussa – mikä avuksi?

Jannan vastaus on todella hyvä! Oma poikani oli pitkään minun mielestäni aika lailla ilman läheistä ystävää/ystäviä. Häntä tilanne ei haitannut. Hän on itsekseen viihtyvää sorttia. Nyttemmin hänellä on kyllä kavereita, joiden kanssa on välillä aktiivista yhdessä tekemistä ja taas pidempiä taukoja. Hänestä tilanne on hyvä, ja niinpä minä olen samaa mieltä. Mitään säännöllistä harrastusta poikani ei halua, kaikenlaista olen ehdottanut ja nuorempana häntä joissakin puolipakolla käytin, kun...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.