Kokki ja tv-juontaja Pipsa Hurmerinta on huolissaan tyttöihin kohdistuvista paineista.

"Järkytyin hiljattain kaupassa. Yritin löytää kummitytölleni lahjaksi kivaa värityskirjaa, mutta en onnistunut. Valikoimissa ei ollut muuta kuin Puuha Peteä ja kaameita prinsessa- tai Top Model -juttuja. En halunnut viedä pienelle tytölle väritettäväksi kuvia isosilmäisistä, turbohuulisista ja luonnottoman laihoista naisista.

Olen välillä helpottunut siitä, etten joudu kasvattamaan tyttölasta. Tämä maailma on tytöille niin rankka paikka kasvaa. Kun ulkonäköpaineita tursuaa joka tuutista, on vaikea opettaa, ettei sillä ole väliä, miltä näytät. Tärkeintä on se, mitä olet.

Tein vuosituhannen vaihteessa mallinuraa maailmalla, mutta lapsena en piitannut ulkonäöstäni pätkääkään. Kuljin tukka pörrössä ja silmäpakoja sukkahousuissa.

Kerran olimme äitini kanssa Helsingissä ja kävelimme Aleksanterinkatua. Taisin olla kymmenvuotias. Yhtäkkiä äiti kysyi että apua, tulevatko sun varpaat ulos noista kengistä?  En ollut kiinnittänyt  rikkinäisiin kenkiin mitään huomiota, koska sillä ei ollut minulle niin väliä. Olen onnellinen siitä, että sain elää huolettoman lapsuuden.

Samaa rentoutta toivon poikani kasvuvuosiin. On ihana katsella hänen resuamistaan mummolassa eli äitini suvun maatalon pihassa Konnevedellä. Samoilla paikoilla, joilla itse pikkutyttönä leikin.

Teininä häärin hevostyttönä tallilla. Olin pitkä konkkelihonkkeli, laiha, kalpea ja lattarintainen. Silloin aloin ensi kertaa kiinnittää huomiota siihen, että näytin erilaiselta kuin muut. Myöhemmin minusta tuli malli, mutta silloinkaan en ollut nainen, jonka luokse baarissa jonotetaan. En ole koskaan ollut mikään beibe.

Kehoni muuttui paljon äidiksi tulon myötä. Olen suunnattoman iloinen ja kiitollinen lapsestani, mutta raskauden ja synnytyksen tuomien muutosten hyväksyminen ei ole ollut helppoa. Ero sen välillä, miltä kroppa näyttää ja miltä se voisi näyttää, on huima. Viikko sitten saunassa katselin, että mikä ihme tämä alavalli tässä vatsassa oikein on, what?

Kaappini perällä riippuu mallivuosina ostamani kullanvärinen Pradan hame kokoa 34. Se symboloi minulle  Pariisin-vuosiani, mallintyön glamouria. En tule mahtumaan siihen enää koskaan, mutta en silti halua luopua siitä. Hame jääköön jälkipolville muistoksi mummin nuoruudesta.

Äitiydessä parasta ovat ne hetket, kun herää lapsen märkiin pusuihin. Tai kun poika höpöttää naurusuin ”äitiäitiäitiii...” tai ”isiisiisii...”

Barbapapa-kirjat ovat nyt pojalleni kova juttu. Jos unohdun omiin ajatuksiini liian pitkäksi aikaa, lapsi kiipeää syliini kirjan kanssa, tarttuu poskiini ja kääntää päättäväisesti kasvoni itseään kohti. Viesti on selvä: huomaa minut, olen tärkein, nyt luet minulle Barbapapaa."

Meidän Perhe 1/2015

Vierailija

Pipsa Hurmerinta: "Onneksi en kasvata tyttöä"

Sulle vierailija, olipas lapsellinen kommentti.. Itse 3n tyttölapsen ja yhden poikalapsen äitinä voin kertoa, että on todella rankkaa olla tyttö... Vanhin tyttäreni itki viimeisen viikon kesälomastaan siirtyessään kutoselle "en halua olla iso, en halua meikata" siinä ei auttanut äidin puheet "olet kaunis juuri tuoolaisena" piti ottaa luuri kauniiseen käteen ja soittaa saman luokan tyttölasten äideille "tehdäänkö sopimus, että meidän tytöt ei meikkaa ekana koulupäivänä" se diili piti ja antoi...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana ajattelemalla vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani, matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu ja mielikuvittelu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen, tehden vauvan kokemuksellisesti hieman todemmaksi – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto, kun lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni mies herää tasa-arvon tärkeyteen tyttärensä myötä. Justin Trudeau perustelee, miksi se on myös poikien vanhempien asia.

Kanadan pääministeri, Justin Trudeau, 45, ihastuttaa mielipiteillään. Muun muassa kirjallisuutta ja kasvatustieteitä opiskellut Trudeau on puhunut esimerkiksi tiukemman ilmastopolitiikan ja tuloeroja tasaavan verotuksen puolesta sekä marssinut perheensä kanssa Pride-kulkueessa. Kun Trudeau valittiin pääministeriksi vuonna 2015, hallitukseen nousi ensimmäistä kertaa tasamäärä naisia ja miehiä.

Nyt häntä on jälleen kerran erityinen syy ihailla, nimittäin kasvattajana ja vanhempana. Trudeau kertoo MarieClaire.com-sivustolle kirjoittamaan esseessä kasvattavansa pojistaan Xavierista, 9, ja Hadrienista, 3, feministejä ja perustelee, miksi.

Tyttöjen tsemppaaminen ei riitä

Trudeau kertoo, että isänä, poikana, aviomiehenä ja kansalaisena hän joutuu todistamaan epätasa-arvoa ja haasteita, joita maailman tytöt ja naiset kohtaavat joka päivä. Siksi hän haluaa opettaa tyttärelleen Ella-Gracelle, 8, että hän riittää ja on arvokas omana itsenään. Trudeaun vaimo, Sophie Grégoire Trudeau, sai hänet ymmärtämään, että se ei ole vielä tarpeeksi. Sen lisäksi pitää opettaa poikia.

Trudeau toivoo, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen sekä heille että muille.

Justin Trudeau kertoo ymmärtäneensä, että pojilla on valta ja vastuu muuttaa seksistinen yhteiskuntamme. Hän kirjoittaa toivovansa, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen paitsi heille, myös ympäröiville ihmisille. Hän haluaa poikiensa olevan ylpeitä feministejä, jotka puolustavat sitä, mikä on oikein.

Lopulta feminismissä ei ole kyse vain naisten ja miesten tasa-arvosta, vaan siitä, että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, Trudeau huomauttaa.

Suomessa ysiluokkalaiset saivat feminismikirjan

Trudeaun lailla moni mies on tyttären myötä havahtunut huomaamaan sen, millaisia oletuksia tyttöyteen ja naiseuteen kuuluu.

Kahden tyttären isä kertoo vauva.fin jutussa ottavansa tasa-arvon nyt eri tavalla tosissaan kuin ennen lapsia.

– Olen miettinyt monta kertaa, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää, että heitä ei tarvitse kuunnella, eikä ainakaan uskoa. 

Meillä on jo kasvamassa suomalainen ikäpolvi, jotka eivät ehkä kaikki ole feministejä, mutta ovat ainakin saaneet mahdollisuuden kuulla, mistä on kyse. Suomessa kaikille ysiluokkalaisille jaettiin viime keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirjalahjoitus kuului valtakunnalliseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on synnyttää monimuotoista keskustelua tasa-arvosta.

– Adichi painottaa, että vaikka tytöt ja pojat ovat biologisesti erilaisia, heidän täytyy saada valita elämänsä itse. Kenenkään ei tule tehdä itsestään pienempää tai rajumpaa kuin on, jotta olisi hyväksytty. -- Moni aikuinenkin voisi saada kirjasta ajateltavaa, tuottaja Hanna-Mari Arosilta kirjoittaa esseestä vauva.fissä. 

Kysely

Kasvatatko pojastasi feministiä?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.