Kuva: Lilli Haapala
Kuva: Lilli Haapala

Suurin osa vanhemmista ei ole mitään ongelmasurffaajia, kirjoittaa Marjut Ollila.

Istuin hiekkalaatikon reunalla kännykkääni näpytellen, kun eteeni pysähtyi mummo ja tuhahti: ”Tyypillinen nyky­ajan äiti. Netissä vain roikutaan juoruamassa turhanpäiväisyyksistä. Häpeäisit!” Ennen kuin ehdin saada suutani auki, näkyi mummosta enää selkä.

Olisinpa saanut kertoa mummolla somesta. Siitä, jonka minä tunnen.

Mummo! Pysähdy, tahdon selittää!

Olisinpa saanut kertoa mummolle somesta. Siitä, jonka minä tunnen.

Ensimmäiseksi olisin näyttänyt, etten ollut missään pahanteossa. Kirjoitin ostoslistaa ja pyysin ystävääni lähettämään minulle sen ihanan pastavuoan reseptin, jonka olin hukannut.

Kauppareissun jälkeen istuttaisin mummon viereeni ja lapset katsomaan Pikku Kakkosta. Kävisimme kurkkaamassa, mitä muutamaan lempiryhmääni kuuluu. Saisimme vinkin parhaista kurahousuista ja auttaisimme toista vanhempaa keksimään ratkaisun johonkin arkiseen pulmaan.

Sen pidemmin emme nyt ehtisi somessa seikkailla, sillä pastavuoka on valmis ja pöydässä kännykät ovat kiellettyjä. Syödessämme vakuuttaisin mummolle, että suurin osa vanhemmista osaa käyttää nettiä järkevästi, eivät kaikki ole ongelmasurffaajia. Kertoisin aina miettiväni, voinko olla kirjoituksistani ylpeä, jos lapseni ne joskus tulevaisuudessa lukisivat.

Lasten mentyä nukkumaan alkaisi todellinen kierros. Nyt meillä olisi aikaa. Mummo näkisi millainen vanhemman aarreaitta, vertaistuen lähde ja yksinäisyyden poistaja netti voi olla.

Pääsisimme toivottamaan onnea matkaan synnyttämään lähtevälle. Hyvin se menee, ja muista hengittää! Lohduttaisimme häntä, jonka viikko on ollut kuin purkassa tarpomista. Samassa veneessä ollaan, ja huomenna on uusi päivä.

Mummo saattaisi keksiä, miten trollit laitetaan kuriin. Ehkä hän toteaisi, että ennen tuollaisia huutelijoita kutsuttiin kylähulluiksi.

Illalla ottaisin mummon kainalooni pötköttämään. Katsoisimme kissavideoita.

Kertoisin mummolle niistä hienoista ihmisistä, jotka internet on elämääni tuonut. Heistä, joita kaikkia en koskaan tule tapaamaan kasvotusten, mutta joita voin silti kutsua ystävikseni. Jos mummoa vielä epäilyttäisi, voiko netissä oikeasti ystävystyä, näyttäisin hänelle ne kymmenet viestit, jotka kannattelivat minua sairastuttuani synnytyksen jälkeiseen ahdistukseen. Sitä tukea en unohda koskaan.

Illalla viimeiseksi ottaisin mummon kainalooni pötköttämään. Katsoisimme kissavideoita. Sillä kukaan niitä nähnyt ei voi pitää nettiä turhanpäiväisenä!

Marjut Ollila on 2- ja 6- vuotiaiden lasten äiti ja suosittu sormiruokabloggaaja, joka nauraa äänekkäimmin omille vitseilleen ja rakastaa rentoutta ja lapsentahtisuutta.

Vierailija

Opastettu somekierros mummolle

Jaa. Voisit samalla myös näyttää mummolle Excel-taulukon somenkäyttöön menevästä ajasta ja siitä miten usein otat puhelimen käteesi päivän aikana. Somessa on hyviäkin puolia, kuten itsekin totesit, mutta se voi olla myös aikamoinen aikavaras ja lapsen kannalta aika ikävä sellainen, sillä kännykkä piippaa ennakoimattomasti ja vie aikuisen pois. Eivät nykylapset turhaan toivo, että vanhemmat rajoittaisivat puhelimen käyttöä. Asioissa on aina kaksi puolta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.