Blondi tuli taloon

Aluksi uutinen. Jos kaikki menee kuten Strömsössä, saan toisen lapsen juhannuksena.

Aluksi uutinen. Jos kaikki menee kuten Strömsössä, saan toisen lapsen juhannuksena. Lasta ei varsinaisesti suunniteltu, mutta ei tarkoituksella välteltykään. Suunniteltu vahinko siis.

Uhmaikäinen esikoistyttäreni saa pian kilpailijan. Hän ei sitä tosin tajua. Olen yrittänyt selittää. “Äidin vatsassa on vauva” saa vastaukseksi kommentin “isän vatsassa on myös vauva”.

Minulla on pikkuveli, ja olen aina pohtinut, rakastavatko vanhempani häntä enemmän kuin minua. Jokainen hyvä vanhempi väittää, että kaikki lapset ovat tasa-arvoisia. Valitettavasti se on yhtä suuri valhe kuin vanhempien puheet joulupukista tai jumalista. Kukaan täyspäinen vanhempi ei halua satuttaa lastaan ikävällä totuudella. Tämä kuuluu samaan kategoriaan kuin se, että emme kerro puolisoillemme, että heidän lihomisensa ärsyttää tai että penis on vähän liian lyhyt.

Minusta on tuntunut aina, että pikkuveljeni on vanhempieni suosikki. Hän oli jo lapsena minua komeampi, miehekkäämpi ja urheilullisempi. Vanhempani seurasivat häntä ympäri Suomea jalkapalloharrastuksen parissa, minun radiokiinnostustani taas vähäteltiin. Säästin rahaa, jotta sain ostaa jotain hienoa, esimerkiksi korvalappustereot. Veljelleni taas tuollaiset asiat tulivat kuin Nuorisosäätiön johtajalle illallinen. Näkemykseni on tietysti hemmetin subjektiivinen.

Kukaan vanhempi ei myönnä, että heillä on suosikkilapsi. Vaikka kaikilla on, myös tutkimuksen mukaan. Suosikkilapset myös tietävät sen intuitiivisesti mutta eivät puhu siitä, koska asia on tabu.

Tarkastellaanpa asiaa ihan biologian kannalta. Lisääntyminen lähtee tarpeesta kopioida itseään. Jokainen hyvis väittää rakastavansa heikompaa lastaan yhtä paljon kuin vahvaa. Mutta valitettavasti vanhemmat usein  rakastavat vahvempia lapsiaan enemmän. Tähän on ihan järkevä syy: vahvempi jälkeläisemme yleensä myös lisääntyy enemmän.

Tämä käyttäytymistapa näkyy myös muilla eläimillä. Pingviiniäiti potkaisee todennäköisemmin pienemmän munansa pois pesästä, jotta voisi keskittyä vahvempaan yksilöön. Samat evoluution impulssit ohjailevat myös meitä.

Suomesta ei löydy vanhempaa, joka sanoisi suosivansa paremmannäköistä lastaan rumemman kustannuksella. Mutta valitettavasti tiedemiehet ovat toista mieltä. Tämä ei ole niin pinnallista kuin ensikuulemalta vaikuttaa. Kauneus – eli symmetriset ja virheettömät kasvot – on yleensä tarkoittanut myös terveyttä. Ja terveitä lapsia kannattaa suosia, koska he saavat todennäköisemmin jälkeläisiä. Kuulostaako epäreilulta? Kerro se  geeneillemme!

Lapsuuden kokemus vaikuttaa myös myöhempään elämään. Suosikkilapsena oleminen parantaa itsetuntoa. Se voi myös mennä överiksi: suosikkilapsena oleminen saattaa lisätä arroganssia myöhemmässä elämässä. Koska vähemmän suositut lapset joutuvat ponnistelemaan saavuttaakseen kotona hyväksyntää, heistä myös tulee sosiaalisesti lahjakkaampia.

Suosikkina oleminen saattaa hankaloittaa koko loppuelämän sosiaalisia kontakteja. Eli suomeksi sanottuna järkytyt, kun Idols-tuomari haukkuukin lauluäänesi kamalaksi, vaikka äiskä ja iskä aina sitä ylistivät.
Saatan silti olla väärässä siitä, ketä vanhempani oikeasti suosivat. Esikoiset ovat nimittäin lähes aina vanhempien suosikkeja. Yleensä esikoinen on lapsista pisin, vahvin ja älykkäin. Tämä siksi, että ensimmäisen lapsen ei ole tarvinnut kilpailla ruoasta.

Noh, tuo päti varmasti vain puutteen aikana, ei nykyään, saatat ajatella. Mutta norjalainen tutkimus viiden vuoden takaa paljasti, että esikoiset ovat edelleenkin nuorempia sisaruksia älykkäämpiä.

No entäs sitten sukupuolten erot? Luin jenkkiläisestä Human nature -tiedelehdestä tutkimuksen, joka tukee vanhaa kliseetä. Äidit todellakin suosivat poikiaan ja isät tyttäriään. Mutta tässä on jännä jako: mammojen suosikkeja ovat esikoispojat, isien taas nuorimmat tyttäret. Saman tutkimuksen mukaan vanhemmat myös tykkäävät lapsista, jotka muistuttavat heitä itseään.

Oikeastaan on ihan hyvä, että esikoisia suositaan. Se on nimittäin hyvä korvaus siitä järkytyksestä, minkä toisen lapsen tuleminen tuo mukanaan. Tyttärelleni järkytys tulee olemaan suunnilleen samanlainen kuin mitä itse kokisin, jos vaimoni ottaisi sänkyymme toisen miehen nukkumaan.

 

Tuomas Enbuske on 34-vuotias espoolainen toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat avovaimo ja 3-vuotias Elaisa-tytär. Perheeseen odotetaan toista lasta.

Vauva 2/2012.