Työttömyys, sairastuminen, ero – miten voi olla lapselleen hyvä vanhempi yllättävässä elämän muutostilanteessa, joka vie omat voimat?

Auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki Mannerheimin lastensuojeluliitosta kertoo.

1. Hae tukea ja apua

”Muutostilanteessa on tärkeintä etsiä itselleen tukea, jotta jaksaa olla kuulolla lapsen kanssa. Toisen mieltä on mahdoton tavoittaa, jos oma mieli on kaaoksessa.

Tukea voivat antaa ystävät ja sukulaiset. Jos puhuminen ei onnistu heidän kanssaan, voi hakea keskustelukumppaniksi ulkopuolisen asiantuntijan.

Mikäli vanhempi ei jaa huoliaan toisen aikuisen kanssa, hän voi alkaa huomaamattaan käydä aikuisille tarkoitettuja keskusteluja lapsensa kanssa.

Lapsi ei kuitenkaan voi ottaa kantaakseen kuormaa, johon hän ei voi itse vaikuttaa.”

2. Laita asiat tärkeysjärjestykseen

”Todella kuormittavassa elämäntilanteessa vanhemman on välttämätön laskea vaatimustasoaan ja ottaa käyttöön kaikki arkea helpottavat apukeinot.

Hän voi tehdä listan asioista, joihin omat voimavarat riittävät, ja asioista, joista voi luopua ainakin hetkeksi.

Lasten kannalta olennaista on, että he saavat syötävää ja päällä on puhtaat vaatteet. Valmisruoat kelpaavat hyvin, eikä vaatteiden tarvitse olla sävy sävyyn.”

3. Pidä kiinni rutiineista

”Rutiinit tuovat sekä vanhemman että lapsen elämään ennakoitavuutta. Lapsen on turvallista tietää, että mitä tahansa tapahtuu, iltaruoka on pöydässä noin viideltä ja nukkumaan mennään kahdeksalta.

Myös vanhempi tietää, milloin hän on lapsen käytettävissä ja milloin oma aika alkaa.”

4. Ole avoin mutta suojaa lasta

”Isot muutokset vaikuttavat väistämättä perheen tunneilmastoon. Jos niistä ei puhuta, lapselle voi jäädä tapahtumista epämääräinen ahdistus. Hän ei ehkä ymmärrä, mistä on kyse, ja voi paisutella ongelmia mielessään.

Vanhempi voi kertoa lapselle tämän ikätason huomioiden, että hän on juuri nyt väsynyt, surullinen tai vihainen. Samalla voi vakuuttaa, että tunne menee ohi eikä johdu lapsesta.

Omaa epätoivoaan ei kuitenkaan ole hyvä jakaa vaan ylläpitää toivoa.”

5. Pidä lähellä

”Vanhemman olisi hyvä silitellä ja sylitellä lasta ja välittää tälle turvallisuuden tunnetta kosketuksen kautta.

Lapselta voi kysyä säännöllisesti kuulumisia ja tiedustella, onko tällä tarvetta jutella aikuisen kanssa. Painostaminen ei kuitenkaan kannata.

Jos lapsi ei ole innokas juttelemaan asioistaan, hänen kanssaan voi pitää yhteyttä yllä muilla keinoilla. Perhe voi vaikkapa sopia, että lapsi kirjoittaa tarvittaessa asiansa paperille ja jättää lapun sovittuun paikkaan.”

6. Hyväksy kaikki tunteet

”Aikuisen ei ole aina helppo ottaa lapsen tunteita vastaan. Tunnemyrskyn keskellä vanhempi voi yrittää muistuttaa itselleen: ’Hienoa, että lapseni uskaltaa tehdä tämän minulle. Hän kokee olonsa turvalliseksi kanssani.’

Ihmiset reagoivat tunteisiin eri lailla. Jollekin vanhemmalle on vaikeinta kohdata lapsen raivo, toiselle taas ahdistus tai suru.

Vanhempi voi miettiä jo etukäteen selviytymiskeinoja, joita käyttää vaikean tunnemyrskyn keskellä. Hän voi esimerkiksi poistua tilanteesta hetkeksi toiseen huoneeseen ja palata sitten, kun on itse hieman rauhoittunut.”

Tatjana Pajamäki korostaa, että muutokset ovat osa jokaisen perheen elämää ja niihin sopeutuminen vie aikaa.

– Muutokset eivät tee perheestä huonompaa kuin muista eivätkä vanhemmat pilaa lastensa elämää, vaikkei arki jatkukaan samalla tavoin kuin aiemmin.

Lue lisää

Miten opit elämään vanhemmuuden pelkojen kanssa?

Pikku Kakkosen Veera Degerholm: ”En pelkää lapsen kiukkua”

Sosiaalityöntekijä vanhemmille: ”Kun normiarki kulkee, ollaan jo voitolla”

Ovelta ei kannata enää kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeamman.

Sano iloiset heipat, näytä luottavaista naamaa ja suunnista reippaana ulos päivähoitopaikan ovesta, vaikka kyyneleet puskisivat omiinkin silmäkulmiin. Näinhän meitä vanhempia yleensä opastetaan, kun taapero ei haluaisi päästää äitiä tai isää silmistään hoitopäivän alkaessa.

Ihan näin ehdoton ei tarvitse olla, lohduttaa MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama.

– Lapsen rauhoittamiseen voi käyttää hetken ja kertoa, että ’nyt pyyhin kyyneleesi ja rauhoitutaan, sitten sanotaan hei hei’.

Sen jälkeen ovelta ei kuitenkaan enää pidä kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeampaa.

Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Reippautensa rippeet on hyvä kaivaa esiin siksi, että epävarmuus tarttuu helposti lapseen. Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Jos taaperon itkuinen aamu tuntuu itsestä lohduttomalta, se kannattaa ottaa puheeksi hoitajien kanssa.

– Voi vaikka pyytää, että otattehan lapseni syliin vilkuttamaan ja laitattehan viestin, miten päivä lähtee käyntiin.

Matkalla töihin onkin sitten aikaa rauhoitella itseään: Totumme tähän kyllä. Vaikea alkukin menee ohi.

Näin hoitoon jääminen helpottuu:

  1. Tutustukaa päivähoitopaikkaan etukäteen. Olisi hyvä, että lapsi on ehtinyt kokeilla siellä olemista ilman vanhempaa jo ennen hoidon varsinaista alkamista.
  2. Varaa etenkin ensimmäisiin aamuihin aikaa. Jos olet itse kiireinen tai ärtynyt tulevasta työpäivästä, tunne tarttuu helposti lapseen.
  3. Jutelkaa jo ennen lähtöä siitä, mitä päiväkodilla tapahtuu. Ensin riisutaan vaatteet, sitten laitetaan tossut jalkaan ja pestään kädet. Sitten äiti/isä antaa halin ja sanotaan heipat. Vaikka aamuihin mahtuisi itkuakin, niistä tulee kuitenkin pikkuhiljaa rutiinia.
  4. Kerro lapselle, että tulossa on kiva päivä, ja illalla äiti/isä hakee hänet kotiin.
  5. Jos lapsi on eronhetkellä kovin itkuinen, luota siihen, että itku yleensä hellittää pian vanhemman poistuttua paikalta. Voit myös kokeilla ottaa hänet vielä hetkeksi syliin ja kertoa, että ”äiti/isä pyyhkii vielä kyyneleesi ja rauhoitutaan, ja sitten äiti/isä sanoo hei hei ja lähtee. Jos taas lapsi menee tästä entistä enemmän pois tolaltaan, on parempi olla lähdöissään ripeä.
  6. Pysy itse rauhallisena. Jos hätäilet, lapselle voi tulla tunne, ettei hoitoon jääminen olekaan turvallista.
  7. Kun olet sanonut, että lähdet, lähde. Lapsen ja hoitajien kannalta pahinta on vanhemman epävarma sahaaminen edestakaisin. Älä myöskään livahda pois lapsen huomaamatta.
  8. Hoitopäivän rutiineista on hyvä jutella lapsen kanssa varsinkin ensimmäisinä päivinä, mutta ei kuitenkaan toitottaa asiasta niin paljon, että se kasvaa lapsen mielessä liiankin isoksi asiaksi.
  9. Kysy, voisiko lapsi tuoda hoitopaikkaan oman lelun tai perheensä kuvan, joka toisi turvaa ikävän hetkillä. Voit kertoa lapselle, että sinäkin ajattelet häntä päivän aikana ja sinulla on hänen kuvansa mukanasi.
  10. Jos lapsen jättäminen itkuisena tuntuu itsestäsi pahalta, juttele asiasta hoitajien kanssa. Voit pyytää heitä ottamaan lapsen syliin lähdönhetkellä ja laittamaan päivän aikana viestin, miten hoitopaikassa sujuu. Useimmiten hyvin, vaikka eronhetki olisikin ollut haikea.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jenni tunnetaan mm. Rakas, sinusta on tullut pullukka- ja Suurin pudottaja -ohjelmien juontajana. 

Juontaja ja liikunnan ammattilainen Jenni Levävaara, 40, sai eilen esikoispoikansa. Jenni julkaisi Instagramissa suloisen kuvan, jossa vastasyntynyt pötköttelee isänsä rinnalla.

– Tänään hän syntyi ja mullisti elämämme, Jenni kirjoittaa kuvan yhteydessä.

Lasten saaminen ei ollut Jennille itsestäänselvyys. Keväällä hän kirjoitti Instagram-tilillään, miten paljon oli kipuillut perheen perustamista. 

– Lapsen saaminen ei ollut helppo päätös. Tässä ylikansoitetussa maailmassa, jossa ihmiset tuhoavat luontoa ja aiheuttavat lajien sukupuuttoa minusta ei aina ole tuntunut järkevältä saada lasta. Kuitenkin uskon, että tulevat sukupolvet voidaan opettaa viisaammiksi kuin me olemme olleet planeettamme suojelussa, Jenni kirjoittaa postauksessaan.

Jennin esikoisen laskettu aika ehti jo mennä, ja viime viikolla hän kirjoitti blogissaan epäonnistuneista käynnistysyrityksistä. Samalla hän kertoi, miten raskaus on tuonut omaan vartaloon aivan uuden näkökulman. 

”Oma kehoni, mutta silti seuraan sen muutoksia kuin ulkopuolisena.”

– Raskaus on tuonut uusia näkökulmia: keho elää aivan omaa elämäänsä. Oma kehoni, mutta silti seuraan sen muutoksia kuin ulkopuolisena. Asioita tapahtuu, eivätkä ne tapahdu minun tahtoni mukaan.  

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.