Blondi tuli taloon

Nykyisä istuu joogaponnari päässään lastenvaunujen ja tuttipullon kanssa kahvilassa vihreällä teellä

Istahdan sporttibaariin kaljalle  vannoutuneen poikamieskaverini kanssa. Alamme suunnitella lennokkaita bisnesideoita ja maailmanvalloitustamme. Juuri kun olen tilannut toisen märän, kännykkään kilahtaa viesti. “Ostatko kotimatkalla Elaisalle pipon alle pantavan kypärämyssyn.”
Äh. Taas luovuuteni katkaistiin. Nousuhumalan tuoman grandiositeetin innolla alan verrata itseäni muihin kaltaisiini mestareihin. Tuskin Sibeliuksen tai Topeliuksen – vai mitä näitä nyt oli – piti ehtiä ryyppyreissultaan ennen yhdeksää Prismaan.
Hortoilen kauppakeskuksessa etsimässä talviburkhaa tyttärelleni ja mietin, muistikohan Sibelius edes montako tytärtä hänellä oli.

Nykymies on ihan toisenlainen kuin iskä oli vielä vaikkapa 1950-luvulla. Kun isäni tuli katsomaan synnytystäni vuonna 1977, se oli vielä monessa sairaalassa kiellettyä. Kun 2000-luvun alussa silloinen tv-kasvo Pertti Salovaara kieltäytyi menemästä mukaan synnytykseen, asiaa kauhisteltiin jopa iltapäivälehden etusivulla.
Tyttäreni ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen vanhempi sukulaiseni kysyi minulta, olinko jo kokeillut vaipanvaihtoa. Ai että olinko kokeillut? Olin tietysti tehnyt sitä joka päivä, skidin syntymästä lähtien. Kun tv-kasvo Janne Kataja sanoi vähän aikaa sitten, ettei hän vaihda vaippoja, koska ei tykkää siitä, tyyppiä pidettiin lähinnä friikkinä.
Totta kai jonkun toisen paskan pyyhkiminen tuntui ideana kamalalta. Ensimmäisen kahden kerran jälkeen se alkoi sujua samalla rutiinilla kuin auton ajaminen.
Nykyisä ei ole baarissa istuva Sibelius. Nykyisä istuu joogaponnari päässään lastenvaunujen ja tuttipullon kanssa kahvilassa vihreällä teellä. Nykyisä työntää kastroidun näköisenä ostoskärryjä kaupassa. Masentavaa.

Pienessä humalassa uhoan sporttibaarissa kaverilleni, että eläisimmepä vielä 50-luvun maailmassa. Istuisimme miehissä olohuoneessa konjakilla ja tupakilla sotaa muistellen, kun vaimo hääräisi samaan aikaan lasten kanssa keittiössä. Joskus voisin hyväntuulisena ottaa lapsen hetkeksi jopa syliini. Jos huvittaisi.
En istuisi kirjoittamassa iltaisin kolumneja, yhdessä kädessä kannettava, toisessa itkevä viisikuukautinen Uno. Niin teen nimittäin juuri nyt.
Oikeasti olen sitä mieltä, että tasa-arvoinen vanhemmuus on ehkä parasta, mitä 60- ja 70-luvun hipit saivat aikaiseksi. Olen varma, että vanhassa tiukkojen sukupuoliroolien maailmassa moni isä olisi halunnut hoivata tai halata lapsiaan paljon enemmän. Tai olisi, jos olisi tiennyt miten hienoja lasten kanssa vietetyt hetket ovat. 

Siinä olen konservatiivi, että minusta miehissä ja naisissa on eroja. Kun lapset ovat pieniä, äidit ovat – keskiverrosti – parempia tietyissä asioissa. Esimerkiksi lasten vaatteiden logistiikka, siis se, mitä pannaan mihinkin aikaan vuodesta päälle ja mitä alle, on minulle täysin mahdotonta. Mutta en ole ainoa tällainen isä. Tiedän, että lähes kaikki äidit lähettelevät miehilleen tekstareita oikeasta lapsen pukemisesta.
Alussa äidin ja lapsen suhde on tietysti erityislaatuinen. Siis ihan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen takia. Loppujen lopuksi en kuitenkaan usko äitien ja isien kyvyissä olevan suuria eroja. Esimerkiksi ”äidinvaisto” on vain myytti. Totta kai äidille syntyy vaisto tarkkailla lapsiaan, mutta kyse ei ole mistään yliluonnollisesta vaan siitä, että naiset ovat perinteisesti viettäneet lastensa kanssa enemmän aikaa. Kyse on kokemuksesta. Sellaista voi hankkia myös isä.
Kun neljä vuotta sitten olin juuri saamassa ensimmäistä lastani, aika moni esitti epäilyjä. Ei kai kaltaiseni hajamielinen sekopää saisi lapsia hoidettua. Unohtaisin ne vielä jonnekin. Mutta näin ei ole käynyt. Oikeastaan olen yllättävän hyvä isä.

Tuomas Enbuske, 35, asuu Espoossa kahden voimakastahtoisen naaraan ja tuoreen urospuolisen vauvan kanssa. Tuomas pohtii kolumnissaan muun muassa sitä, alkoiko harmaantuminen ja kaljuuntuminen esikoistyttären syntymästä.

Single-barrel Baikal

Nössö-isyys rokkaa

Vierailija kirjoitti: Vierailija 12.03.2013 klo 12:06 Vierailija 12.03.2013 klo 11:28 meidän aivot ja kehot ovat kehittyneet evoluution saatossa, miehen luontaiset vietit ovat saalistaminen, vaeltaminen, puolutaminen ja siittäminen. Nainen on luonnostaan synnyttäjä, kasvattaja, ruokkija. Nämä on lähtökohtia edelleenkin kun puhutaan missä on kenenkin mukavuusalue. kun miehen rooli poistuu ja miehestä tehdään kasvattaja niin hänellä saattaa tulla ahdistunut olo, hän ei koe olevansa oikeassa...
Lue kommentti
Vierailija

Nössö-isyys rokkaa

Joku itsetunto-ongelma täytyy olla jos tuntuu ettei ole mies siksi että hoitaa oman osansa kotihommista. Miten sitten jos tulee ero? Eletään miehekkäästi sotkussa eikä tavata omia lapsia kun niille ei osata antaa ruokaa? Mies on aikuinen ihminen, joten odotan häneltä aikuisen ihmisen tekemisiä, enkä mitään vajakin aikuislapsen käytöstä.
Lue kommentti

Pienen lapsen vanhemmalla on aina seuraava neuroosi ovella, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Olen pienen lapsen äidiksi vanha: tarvitsen lukulaseja, kun haluan tarkastella lastani lähemmin. Elämänkokemus suojelee minua joiltain vanhemmuuden paineilta, mutta ei neurooseilta.

Neuroottiset ihmiset muuttuvat vanhempina usein entistä neuroottisemmiksi. Tiedän pari äitiä, jotka suhtautuvat lastensa vaivoihin asiallisesti, ja ruotsinlaivallisen niitä, jotka huolestuvat, kun löytävät lapsestaan mustelman.

Kerhosta tuttu äiti keksi, että hänen vauvallaan on pienet silmät. Internetissä käytyään hän varma, että ”pienisilmäisyys” johtui raskauden aikana käytetystä maalinpoistoaineesta.

Mikä hirvittävä, sydäntä repivä lohduton tuska siitä, että kaikki on lopullisesti pilalla.

Muistan tunteen omalta raskausajaltani. Puolisoni puhdisti vinyylilevyä, ja liuottimen tuoksu kantautui nenääni – ja nenän limakalvolta istukan läpi suoraan sikiöön. Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Tämänkaltaisia kaikki meni -hetkiä oli lukuisia.

Sikiöstäni tuli kuitenkin taapero, joka oppii joka päivä jotain uutta. Eilen lapsi lähetti lentosuukon. Tänään hän sanoi aarre. Kaikki huoleni näyttävät menneen hukkaan. Mikä suunnaton onni!

Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Mutta aina vain hetken ajan, sillä uusi neuroosi huutaa jo ovella: oliko influenssarokotteen annoskoko liian suuri! Imuri käynnistyi lapsen vieressä, kuulo meni! Lapsi takoo päätään suihkukaapin seinään, neurologille!

Tähtihetkeni neuro-äitinä (ja -tyttärenä) oli, kun vaadin äitiäni kuvailemaan kaikki näkemänsä lapsen kakat keskellä yötä. Kun äiti erehtyi puhumaan koostumuksesta, karjuin puhelimeen: ”MÄ KYSYIN VÄRIÄ!”

 Seuraavana päivänä hävetti, mutta ei naurattanut. Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Ajattelen usein vanhempia, joiden pelot ovat toteutuneet, ja liikutun heidän toimintakyvystään. Omia murheita on silti mahdottoman vaikea suhteuttaa niihin, joilla on paljon vaikeampaa.

Terapeutit kysyvät joskus asiakkailtaan, mitä näiden neuroosit oikein palvelevat. Lasten suhteen olisi mukava ajatella, että lasten hyvinvointia.

Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Värisevän vanhemman on kuitenkin vaikea opettaa lastaan rohkeaksi. Kun lapsi kasvaa, yritän kasvattaa itseäni kohtaamaan ainakin väistämättömät: korvatulehdukset, punkin korvan takana, leikissä syntyneet ruhjeet, riidat kavereiden kanssa, ulkonäköpaineet.

Vähimmäistavoitteeni on, että kestän ne paremmin kuin lapseni.

Outi Kaartamo on toimittaja ja vuoden ikäisen lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.

Maitohappobakteereista ja muista probiooteista on paljon hyötyä, mutta jatkuvasti niitä ei tarvitse syödä, sanoo lastenlääkäri ja probioottitutkimusta tekevä dosentti Samuli Rautava

1. Haluan parantaa lasteni vastustuskykyä. Auttaako maitohappo­bakteerikuuri?

Arkikielessä puhutaan usein maitohappobakteereista ja probiooteista sekaisin. Maitohappobakteerit ovat yksi probioottien laji.

Probiootit saattavat vähentää infektioita lapsilla, joiden vastustuskyky on muita heikompi. Esimerkiksi lapset, joita ei ole vauvoina imetetty, ovat alttiimpia muita heikommalle vastustuskyvylle. Silloin probiootit voivat auttaa vähentämään korvatulehduksia ja flunssia.

Näyttö ei ole aukotonta, joten tutkimusten perusteella ei voi suositella rutiininomaista probioottikuuria flunssa-aikaan. Niitä voi kuitenkin hyvin käyttää tukemaan vastustuskykyä, jos tulossa on esimerkiksi koejakso koulussa tai tärkeä matka. Hyvä tuote silloin on esimerkiksi Lactobacillus rhamnosusta sisältävää Gefilus.

2. Onko probioottikuurista hyötyä, jos koulussa jyllää vatsatauti?

Tietyistä probioottikannoista on apua. Saccharomyces boulardii- ja Lactobacillus rhamnosus -kannat lyhentävät tutkimusten mukaan ripulitaudin kestoa keskimäärin yhden päivän. Niiden käyttö kannattaa aloittaa heti oireiden alettua ja jatkaa noin viikko taudin loppumisen jälkeen. Näitä bakteerikantoja myydään muun muassa nimillä Precosa ja Gefilus.

Samat probiootit saattavat myös ehkäistä vatsatauteihin sairastumista. On hyvä käytäntö, että koko perhe aloittaa probioottien käytön, jos yksi perheenjäsen sairastuu tai tautia on lähipiirissä.

3. Lapsi sai antibioottikuurin. Annanko hänelle myös probiootteja?

Probiootit ehkäisevät antibioottiripulia. Niitä kannattaa siis käyttää lääkekuurin aikana, jos vatsa on aiemmin mennyt antibiooteista sekaisin, mutta rutiininomaisesti tarvetta ei ole. Probiootteja kannattaa käyttää vielä noin viikon verran kuurin jälkeen. Kun kuuri on päällä, niitä ei syödä samaan aikaan lääkkeen kanssa, etteivät antibiootit kumoa probiootin vaikutusta.

4. Voivatko probiootit ehkäistä allergioita?

Jos lapsella on riski sairastua atopiaan tai allergioihin, äidin raskauden- ja imetyksenaikainen probioottien käyttö saattaa suojata niiltä. Ensimmäisten elinkuukausien aikana annetut probioottilisät vaikuttavat kouluikään saakka.

Jonkin verran on näyttöä myös siitä, että kun lapsilla tyypillinen maitoallergia alkaa helpottaa 2–3 vuoden iässä, probioottien käyttö saattaa nopeuttaa allergian väistymistä.

5. Voiko probioottien käytöstä olla haittaa?

Pitkäaikainen käyttö tuskin heikentää probioottien tehoa, mutta säännöllinen käyttö on turhaa. Tärkeää on myös syödä probioottia, joka on tutkitusti hyväksi juuri tähän vaivaan. Mikä auttaa yhteen tilanteeseen, ei välttämättä tepsi toiseen.

Probiootteja ei voi syödä liikaa, kun noudattaa annostus­ohjetta. Valmisteet kannattaa ostaa ennemmin apteekista kuin ruokakaupasta, sillä niitä markkinoidaan välillä hyvinkin löysillä väitteillä, ja apteekin henkilökunta osaa neuvoa, mitkä ovat oikeasti tutkittuja ja tehokkaita. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kaupan tuotteissa ei välttämättä ole sitä probioottia tai ainakaan siinä määrin kuin purkin kyljessä sanotaan.

Elintarvikkeissa käytetään samoja probiootteja kuin ravintolisissäkin, mutta vaikutuksia elintarvikkeisiin lisättynä on tutkittu melko vähän. Probioottijogurtit ovat kuitenkin turvallisia. Ruokaa syömällä ei saa yliannostusta.