Blondi tuli taloon

Nykyisä istuu joogaponnari päässään lastenvaunujen ja tuttipullon kanssa kahvilassa vihreällä teellä

Istahdan sporttibaariin kaljalle  vannoutuneen poikamieskaverini kanssa. Alamme suunnitella lennokkaita bisnesideoita ja maailmanvalloitustamme. Juuri kun olen tilannut toisen märän, kännykkään kilahtaa viesti. “Ostatko kotimatkalla Elaisalle pipon alle pantavan kypärämyssyn.”
Äh. Taas luovuuteni katkaistiin. Nousuhumalan tuoman grandiositeetin innolla alan verrata itseäni muihin kaltaisiini mestareihin. Tuskin Sibeliuksen tai Topeliuksen – vai mitä näitä nyt oli – piti ehtiä ryyppyreissultaan ennen yhdeksää Prismaan.
Hortoilen kauppakeskuksessa etsimässä talviburkhaa tyttärelleni ja mietin, muistikohan Sibelius edes montako tytärtä hänellä oli.

Nykymies on ihan toisenlainen kuin iskä oli vielä vaikkapa 1950-luvulla. Kun isäni tuli katsomaan synnytystäni vuonna 1977, se oli vielä monessa sairaalassa kiellettyä. Kun 2000-luvun alussa silloinen tv-kasvo Pertti Salovaara kieltäytyi menemästä mukaan synnytykseen, asiaa kauhisteltiin jopa iltapäivälehden etusivulla.
Tyttäreni ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen vanhempi sukulaiseni kysyi minulta, olinko jo kokeillut vaipanvaihtoa. Ai että olinko kokeillut? Olin tietysti tehnyt sitä joka päivä, skidin syntymästä lähtien. Kun tv-kasvo Janne Kataja sanoi vähän aikaa sitten, ettei hän vaihda vaippoja, koska ei tykkää siitä, tyyppiä pidettiin lähinnä friikkinä.
Totta kai jonkun toisen paskan pyyhkiminen tuntui ideana kamalalta. Ensimmäisen kahden kerran jälkeen se alkoi sujua samalla rutiinilla kuin auton ajaminen.
Nykyisä ei ole baarissa istuva Sibelius. Nykyisä istuu joogaponnari päässään lastenvaunujen ja tuttipullon kanssa kahvilassa vihreällä teellä. Nykyisä työntää kastroidun näköisenä ostoskärryjä kaupassa. Masentavaa.

Pienessä humalassa uhoan sporttibaarissa kaverilleni, että eläisimmepä vielä 50-luvun maailmassa. Istuisimme miehissä olohuoneessa konjakilla ja tupakilla sotaa muistellen, kun vaimo hääräisi samaan aikaan lasten kanssa keittiössä. Joskus voisin hyväntuulisena ottaa lapsen hetkeksi jopa syliini. Jos huvittaisi.
En istuisi kirjoittamassa iltaisin kolumneja, yhdessä kädessä kannettava, toisessa itkevä viisikuukautinen Uno. Niin teen nimittäin juuri nyt.
Oikeasti olen sitä mieltä, että tasa-arvoinen vanhemmuus on ehkä parasta, mitä 60- ja 70-luvun hipit saivat aikaiseksi. Olen varma, että vanhassa tiukkojen sukupuoliroolien maailmassa moni isä olisi halunnut hoivata tai halata lapsiaan paljon enemmän. Tai olisi, jos olisi tiennyt miten hienoja lasten kanssa vietetyt hetket ovat. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siinä olen konservatiivi, että minusta miehissä ja naisissa on eroja. Kun lapset ovat pieniä, äidit ovat – keskiverrosti – parempia tietyissä asioissa. Esimerkiksi lasten vaatteiden logistiikka, siis se, mitä pannaan mihinkin aikaan vuodesta päälle ja mitä alle, on minulle täysin mahdotonta. Mutta en ole ainoa tällainen isä. Tiedän, että lähes kaikki äidit lähettelevät miehilleen tekstareita oikeasta lapsen pukemisesta.
Alussa äidin ja lapsen suhde on tietysti erityislaatuinen. Siis ihan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen takia. Loppujen lopuksi en kuitenkaan usko äitien ja isien kyvyissä olevan suuria eroja. Esimerkiksi ”äidinvaisto” on vain myytti. Totta kai äidille syntyy vaisto tarkkailla lapsiaan, mutta kyse ei ole mistään yliluonnollisesta vaan siitä, että naiset ovat perinteisesti viettäneet lastensa kanssa enemmän aikaa. Kyse on kokemuksesta. Sellaista voi hankkia myös isä.
Kun neljä vuotta sitten olin juuri saamassa ensimmäistä lastani, aika moni esitti epäilyjä. Ei kai kaltaiseni hajamielinen sekopää saisi lapsia hoidettua. Unohtaisin ne vielä jonnekin. Mutta näin ei ole käynyt. Oikeastaan olen yllättävän hyvä isä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuomas Enbuske, 35, asuu Espoossa kahden voimakastahtoisen naaraan ja tuoreen urospuolisen vauvan kanssa. Tuomas pohtii kolumnissaan muun muassa sitä, alkoiko harmaantuminen ja kaljuuntuminen esikoistyttären syntymästä.

Single-barrel Baikal

Vierailija kirjoitti:
Vierailija

Vierailija

 
meidän aivot ja kehot ovat kehittyneet evoluution saatossa, miehen luontaiset vietit ovat saalistaminen, vaeltaminen, puolutaminen ja siittäminen. Nainen on luonnostaan synnyttäjä, kasvattaja, ruokkija. Nämä on lähtökohtia edelleenkin kun puhutaan missä on kenenkin mukavuusalue. kun miehen rooli poistuu ja miehestä tehdään kasvattaja niin hänellä saattaa tulla ahdistunut olo, hän ei koe olevansa oikeassa paikassa, tästä seuraa paljon vaikeuksia kun mies turhautuu ja vetäytyy kuoreensa. en sano että se on oikein mutta näin käy monille miehille, eivät tee sitä kiusallaan, se on sisäistä taistelua, jossa helposti tulee tunne että epäonnistuu. asiasta keskustelu ja yhdessätekeminen voi motivoida miestä, voitte harjoitella niin että yhdessä laitatte ruokaa ja yhdessä siivoatte jne. samalla juttelette mukavia. tämä on kuin kuoluttaisi koiraa.
 

No ei miesparoillekaan paljon luontaista tekemistä ole armeijan jälkeen, ainakaan sellaista mistä hyötyisi perhe ja yhteiskunta kun ei sitä metsästystä ja kalastusta voi kaikki työkseen tehdä. Naisen osa taas ei ole vuosituhansiin sitten muuttunut, koska siivousta, ruuanlaittoa ja nenänniistoa on joka päivä.
Hyvä kun uus-miehet alkavat etsiä uusia rooleja eivätkä kuvittele että mies-ominaisuuksia voisi käyttää vain niin kuin on luolamiehetkin käyttäneet.
 

miehen vieteille on paljon käyttöä nykyisessa business maailmassa
 

-Enbuskesta en tiedä, mutta Pertti Salovaara kyllä vältti armeijan vedoten mielenterveysongelmiin jo tuolloin. Myöhemminhän ne tulivat kaikille, myös silloiselle kansanedustajalle itselleen, pyytämättä ja yllätyksenä.

Ehkäpä Enbuske jollain tasolla samaistuu tähän tyhjäntoimittajaan, joka Enbusken haastateltavana kertoi bipolaarisuuden maanisen vaiheen tuntuvan samalta kuin olisi amfetamiinia ottanut. Enbusken kysyttyä, kuinkas tämän tiedät, Salovaara vastasi tyyliin kaverit on kertoneet, eheheeh..

Joku itsetunto-ongelma täytyy olla jos tuntuu ettei ole mies siksi että hoitaa oman osansa kotihommista. Miten sitten jos tulee ero? Eletään miehekkäästi sotkussa eikä tavata omia lapsia kun niille ei osata antaa ruokaa? Mies on aikuinen ihminen, joten odotan häneltä aikuisen ihmisen tekemisiä, enkä mitään vajakin aikuislapsen käytöstä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla