Blondi tuli taloon

Nykyisä istuu joogaponnari päässään lastenvaunujen ja tuttipullon kanssa kahvilassa vihreällä teellä

Istahdan sporttibaariin kaljalle  vannoutuneen poikamieskaverini kanssa. Alamme suunnitella lennokkaita bisnesideoita ja maailmanvalloitustamme. Juuri kun olen tilannut toisen märän, kännykkään kilahtaa viesti. “Ostatko kotimatkalla Elaisalle pipon alle pantavan kypärämyssyn.”
Äh. Taas luovuuteni katkaistiin. Nousuhumalan tuoman grandiositeetin innolla alan verrata itseäni muihin kaltaisiini mestareihin. Tuskin Sibeliuksen tai Topeliuksen – vai mitä näitä nyt oli – piti ehtiä ryyppyreissultaan ennen yhdeksää Prismaan.
Hortoilen kauppakeskuksessa etsimässä talviburkhaa tyttärelleni ja mietin, muistikohan Sibelius edes montako tytärtä hänellä oli.

Nykymies on ihan toisenlainen kuin iskä oli vielä vaikkapa 1950-luvulla. Kun isäni tuli katsomaan synnytystäni vuonna 1977, se oli vielä monessa sairaalassa kiellettyä. Kun 2000-luvun alussa silloinen tv-kasvo Pertti Salovaara kieltäytyi menemästä mukaan synnytykseen, asiaa kauhisteltiin jopa iltapäivälehden etusivulla.
Tyttäreni ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen vanhempi sukulaiseni kysyi minulta, olinko jo kokeillut vaipanvaihtoa. Ai että olinko kokeillut? Olin tietysti tehnyt sitä joka päivä, skidin syntymästä lähtien. Kun tv-kasvo Janne Kataja sanoi vähän aikaa sitten, ettei hän vaihda vaippoja, koska ei tykkää siitä, tyyppiä pidettiin lähinnä friikkinä.
Totta kai jonkun toisen paskan pyyhkiminen tuntui ideana kamalalta. Ensimmäisen kahden kerran jälkeen se alkoi sujua samalla rutiinilla kuin auton ajaminen.
Nykyisä ei ole baarissa istuva Sibelius. Nykyisä istuu joogaponnari päässään lastenvaunujen ja tuttipullon kanssa kahvilassa vihreällä teellä. Nykyisä työntää kastroidun näköisenä ostoskärryjä kaupassa. Masentavaa.

Pienessä humalassa uhoan sporttibaarissa kaverilleni, että eläisimmepä vielä 50-luvun maailmassa. Istuisimme miehissä olohuoneessa konjakilla ja tupakilla sotaa muistellen, kun vaimo hääräisi samaan aikaan lasten kanssa keittiössä. Joskus voisin hyväntuulisena ottaa lapsen hetkeksi jopa syliini. Jos huvittaisi.
En istuisi kirjoittamassa iltaisin kolumneja, yhdessä kädessä kannettava, toisessa itkevä viisikuukautinen Uno. Niin teen nimittäin juuri nyt.
Oikeasti olen sitä mieltä, että tasa-arvoinen vanhemmuus on ehkä parasta, mitä 60- ja 70-luvun hipit saivat aikaiseksi. Olen varma, että vanhassa tiukkojen sukupuoliroolien maailmassa moni isä olisi halunnut hoivata tai halata lapsiaan paljon enemmän. Tai olisi, jos olisi tiennyt miten hienoja lasten kanssa vietetyt hetket ovat. 

Siinä olen konservatiivi, että minusta miehissä ja naisissa on eroja. Kun lapset ovat pieniä, äidit ovat – keskiverrosti – parempia tietyissä asioissa. Esimerkiksi lasten vaatteiden logistiikka, siis se, mitä pannaan mihinkin aikaan vuodesta päälle ja mitä alle, on minulle täysin mahdotonta. Mutta en ole ainoa tällainen isä. Tiedän, että lähes kaikki äidit lähettelevät miehilleen tekstareita oikeasta lapsen pukemisesta.
Alussa äidin ja lapsen suhde on tietysti erityislaatuinen. Siis ihan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen takia. Loppujen lopuksi en kuitenkaan usko äitien ja isien kyvyissä olevan suuria eroja. Esimerkiksi ”äidinvaisto” on vain myytti. Totta kai äidille syntyy vaisto tarkkailla lapsiaan, mutta kyse ei ole mistään yliluonnollisesta vaan siitä, että naiset ovat perinteisesti viettäneet lastensa kanssa enemmän aikaa. Kyse on kokemuksesta. Sellaista voi hankkia myös isä.
Kun neljä vuotta sitten olin juuri saamassa ensimmäistä lastani, aika moni esitti epäilyjä. Ei kai kaltaiseni hajamielinen sekopää saisi lapsia hoidettua. Unohtaisin ne vielä jonnekin. Mutta näin ei ole käynyt. Oikeastaan olen yllättävän hyvä isä.

Tuomas Enbuske, 35, asuu Espoossa kahden voimakastahtoisen naaraan ja tuoreen urospuolisen vauvan kanssa. Tuomas pohtii kolumnissaan muun muassa sitä, alkoiko harmaantuminen ja kaljuuntuminen esikoistyttären syntymästä.

Single-barrel Baikal

Nössö-isyys rokkaa

Vierailija kirjoitti: Vierailija 12.03.2013 klo 12:06 Vierailija 12.03.2013 klo 11:28 meidän aivot ja kehot ovat kehittyneet evoluution saatossa, miehen luontaiset vietit ovat saalistaminen, vaeltaminen, puolutaminen ja siittäminen. Nainen on luonnostaan synnyttäjä, kasvattaja, ruokkija. Nämä on lähtökohtia edelleenkin kun puhutaan missä on kenenkin mukavuusalue. kun miehen rooli poistuu ja miehestä tehdään kasvattaja niin hänellä saattaa tulla ahdistunut olo, hän ei koe olevansa oikeassa...
Lue kommentti

Nössö-isyys rokkaa

Joku itsetunto-ongelma täytyy olla jos tuntuu ettei ole mies siksi että hoitaa oman osansa kotihommista. Miten sitten jos tulee ero? Eletään miehekkäästi sotkussa eikä tavata omia lapsia kun niille ei osata antaa ruokaa? Mies on aikuinen ihminen, joten odotan häneltä aikuisen ihmisen tekemisiä, enkä mitään vajakin aikuislapsen käytöstä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.