Blondi tuli taloon

Nykyisä istuu joogaponnari päässään lastenvaunujen ja tuttipullon kanssa kahvilassa vihreällä teellä

Istahdan sporttibaariin kaljalle  vannoutuneen poikamieskaverini kanssa. Alamme suunnitella lennokkaita bisnesideoita ja maailmanvalloitustamme. Juuri kun olen tilannut toisen märän, kännykkään kilahtaa viesti. “Ostatko kotimatkalla Elaisalle pipon alle pantavan kypärämyssyn.”
Äh. Taas luovuuteni katkaistiin. Nousuhumalan tuoman grandiositeetin innolla alan verrata itseäni muihin kaltaisiini mestareihin. Tuskin Sibeliuksen tai Topeliuksen – vai mitä näitä nyt oli – piti ehtiä ryyppyreissultaan ennen yhdeksää Prismaan.
Hortoilen kauppakeskuksessa etsimässä talviburkhaa tyttärelleni ja mietin, muistikohan Sibelius edes montako tytärtä hänellä oli.

Nykymies on ihan toisenlainen kuin iskä oli vielä vaikkapa 1950-luvulla. Kun isäni tuli katsomaan synnytystäni vuonna 1977, se oli vielä monessa sairaalassa kiellettyä. Kun 2000-luvun alussa silloinen tv-kasvo Pertti Salovaara kieltäytyi menemästä mukaan synnytykseen, asiaa kauhisteltiin jopa iltapäivälehden etusivulla.
Tyttäreni ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen vanhempi sukulaiseni kysyi minulta, olinko jo kokeillut vaipanvaihtoa. Ai että olinko kokeillut? Olin tietysti tehnyt sitä joka päivä, skidin syntymästä lähtien. Kun tv-kasvo Janne Kataja sanoi vähän aikaa sitten, ettei hän vaihda vaippoja, koska ei tykkää siitä, tyyppiä pidettiin lähinnä friikkinä.
Totta kai jonkun toisen paskan pyyhkiminen tuntui ideana kamalalta. Ensimmäisen kahden kerran jälkeen se alkoi sujua samalla rutiinilla kuin auton ajaminen.
Nykyisä ei ole baarissa istuva Sibelius. Nykyisä istuu joogaponnari päässään lastenvaunujen ja tuttipullon kanssa kahvilassa vihreällä teellä. Nykyisä työntää kastroidun näköisenä ostoskärryjä kaupassa. Masentavaa.

Pienessä humalassa uhoan sporttibaarissa kaverilleni, että eläisimmepä vielä 50-luvun maailmassa. Istuisimme miehissä olohuoneessa konjakilla ja tupakilla sotaa muistellen, kun vaimo hääräisi samaan aikaan lasten kanssa keittiössä. Joskus voisin hyväntuulisena ottaa lapsen hetkeksi jopa syliini. Jos huvittaisi.
En istuisi kirjoittamassa iltaisin kolumneja, yhdessä kädessä kannettava, toisessa itkevä viisikuukautinen Uno. Niin teen nimittäin juuri nyt.
Oikeasti olen sitä mieltä, että tasa-arvoinen vanhemmuus on ehkä parasta, mitä 60- ja 70-luvun hipit saivat aikaiseksi. Olen varma, että vanhassa tiukkojen sukupuoliroolien maailmassa moni isä olisi halunnut hoivata tai halata lapsiaan paljon enemmän. Tai olisi, jos olisi tiennyt miten hienoja lasten kanssa vietetyt hetket ovat. 

Siinä olen konservatiivi, että minusta miehissä ja naisissa on eroja. Kun lapset ovat pieniä, äidit ovat – keskiverrosti – parempia tietyissä asioissa. Esimerkiksi lasten vaatteiden logistiikka, siis se, mitä pannaan mihinkin aikaan vuodesta päälle ja mitä alle, on minulle täysin mahdotonta. Mutta en ole ainoa tällainen isä. Tiedän, että lähes kaikki äidit lähettelevät miehilleen tekstareita oikeasta lapsen pukemisesta.
Alussa äidin ja lapsen suhde on tietysti erityislaatuinen. Siis ihan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen takia. Loppujen lopuksi en kuitenkaan usko äitien ja isien kyvyissä olevan suuria eroja. Esimerkiksi ”äidinvaisto” on vain myytti. Totta kai äidille syntyy vaisto tarkkailla lapsiaan, mutta kyse ei ole mistään yliluonnollisesta vaan siitä, että naiset ovat perinteisesti viettäneet lastensa kanssa enemmän aikaa. Kyse on kokemuksesta. Sellaista voi hankkia myös isä.
Kun neljä vuotta sitten olin juuri saamassa ensimmäistä lastani, aika moni esitti epäilyjä. Ei kai kaltaiseni hajamielinen sekopää saisi lapsia hoidettua. Unohtaisin ne vielä jonnekin. Mutta näin ei ole käynyt. Oikeastaan olen yllättävän hyvä isä.

Tuomas Enbuske, 35, asuu Espoossa kahden voimakastahtoisen naaraan ja tuoreen urospuolisen vauvan kanssa. Tuomas pohtii kolumnissaan muun muassa sitä, alkoiko harmaantuminen ja kaljuuntuminen esikoistyttären syntymästä.

Single-barrel Baikal

Nössö-isyys rokkaa

Vierailija kirjoitti: Vierailija 12.03.2013 klo 12:06 Vierailija 12.03.2013 klo 11:28 meidän aivot ja kehot ovat kehittyneet evoluution saatossa, miehen luontaiset vietit ovat saalistaminen, vaeltaminen, puolutaminen ja siittäminen. Nainen on luonnostaan synnyttäjä, kasvattaja, ruokkija. Nämä on lähtökohtia edelleenkin kun puhutaan missä on kenenkin mukavuusalue. kun miehen rooli poistuu ja miehestä tehdään kasvattaja niin hänellä saattaa tulla ahdistunut olo, hän ei koe olevansa oikeassa...
Lue kommentti
Vierailija

Nössö-isyys rokkaa

Joku itsetunto-ongelma täytyy olla jos tuntuu ettei ole mies siksi että hoitaa oman osansa kotihommista. Miten sitten jos tulee ero? Eletään miehekkäästi sotkussa eikä tavata omia lapsia kun niille ei osata antaa ruokaa? Mies on aikuinen ihminen, joten odotan häneltä aikuisen ihmisen tekemisiä, enkä mitään vajakin aikuislapsen käytöstä.
Lue kommentti
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla on omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto kuin lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.