Matti Ristinen vie lapset luontoon ja vaihtaa vaimonsa kanssa romanttisia lahjakortteja.

”Kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä. Napsahtaa poikki kuin tanssijan akillesjänne. Sen sain huomata, kun vaimoni Sarin haaveri tanssitunnilla pisti perheemme arjen kerralla uusiksi.

Nyt hän könkkää kainalosauvoilla, ja kotihommat sekä tyttäriemme Armin ja Elsin hoito ovat enemmän minun vastuullani.

Kahden näyttelijän arki on normaalistikin säätämistä aikataulujen kanssa. Joka sunnuntai-ilta istumme alas ja kirjaamme Sarin kanssa kalenteriin seuraavan viikon ohjelman. Yhteisiä perheiltoja on vähän, sillä yleensä toisella meistä on näytös illalla myös viikonloppuisin.

Parasta perhearkea meille ovatkin kiireettömät aamut, jolloin ehdimme istua pöydän ääressä, syödä hyvin ja jutella tyttöjen kanssa rauhassa. Aamulla kaikki ovat virkeitä ja hyvällä tuulella.

Vanhempien yhteistä aikaa meillä Sarin kanssa on tässä elämäntilanteessa vähän. Huomioimme toisiamme siten, että silloin tällöin sujautamme toistemme käteen omatekoisen lahjakortin, joka symboloi meille lupausta kahdenkeskisestä, romanttisesta ajasta. Tavaralahjoja emme toisillemme osta.

Koko perheen voimin lähdemme retkelle metsään, aina kun vain aika sallii. Nyt tietysti odottelemme Sarin jalan paranemista.

Kaupunkilaislapsille on hyväksi liikkua luonnossa, mönkiä sammalikossa ja joskus vaikka vähän palella. Itse vietin lapsuuteni maalla, ja minulle on jäänyt arvokkaita muistoja metsätöistä yhdessä isäni kanssa.

Ostin tytöille lintukirjan, josta retkellä voimme bongailla tuttuja visertäjiä. Tärkeintä minusta on kuitenkin vain olla ja vaeltaa, paistaa nuotiolla makkaraa ja katsella tähtiä.”

Free-näyttelijä Matti Ristinen, 41, asuu näyttelijä-tanssija Sari Haapamäen, 43, ja tyttäriensä Armin, 7, ja Elsin, 4, kanssa Helsingin keskustassa.

Matti on tuttu muun muassa televisiosta anestesialääkäri Ilmari Nortamona Ylen suositusta Syke-sarjasta. Kuvassa olevan pujoparran hän kasvatti Juhani Ahon roolia varten Ihanteiden aika -näytelmään.

Lue lisää Matti Ristisen ja Sari Haapamäen perheen elämästä huhtikuun Meidän Perheestä!

Eläinhahmojen yhdisteleminen on hauskaa puuhaa! Kuva: Juha Salminen
Eläinhahmojen yhdisteleminen on hauskaa puuhaa! Kuva: Juha Salminen

Kivojen eläinhahmojen yhdistely kehittää taaperon silmän ja käden yhteistyötä.

Tarvitset:

Tukevaa kartonkia tai pahvia, valmiiksi tulostetut eläinhahmot, paperiliimaa, kontaktimuovia,sakset tai mattoveitsen.

Tee näin:

  1. Tulosta valmiit eläinhahmot ja liimaa ne tukevalle kartongille tai ohuelle pahville. Eläinhahmoja on kuusi kappaletta: kettu, kissa, norppa, pingviini, pupu, sammakko.
  2. Päällystä kartonki kontaktimuovilla molemmin puolin.
  3. Leikkaa eläimet irti ääriviivoja pitkin joko saksilla tai mattoveitsellä materiaalista riippuen.
  4. Puolita eläimet vielä keskeltä kahteen osaan.

Vinkki! Paloja voi ja saa yhdistellä ennakkoluulottomasti. Pupu, jolla on ketunhäntä, miksipä ei!

Tulosta valmiit eläinhahmot A4-kokoiselle paperille alla olevasta linkistä. Tallenna tiedosto ensin työpöydällesi ja printtaa vasta sen jälkeen, niin se tulostuu oikein.

 

Jaa oma juttu

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet vauvalle tehnyt? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.