Näyttelijä Eppu Salminen saa kohta viidennen lapsensa. Antoisinta on lasten kanssa vietetty aika, hän sanoo.

”Sain esikoiseni 24-vuotiaana, mutta en ajatellut, että olenpa nuori. Kohta saan viidennen lapseni 50-vuotiaana, mutta en ajattele, että olenpa vanha. Olen aina ollut ahne elämälle, ja lasten kanssa vain on niin nastaa.

Tässä tilanteessa usein sanotaan, että ’vasta nyt ymmärrän nauttia lasteni lapsuudesta’. En tunnista sitä tunnetta yhtään. Tajusin yhteisen ajan arvon jo 25 vuotta sitten, kun esikoiseni oli pieni. Punk-ajan eläneenä olen oppinut, että ’Kaikki häipyy, on vain nyt’, niin kuin Eput laulaa.

Kasvoin näyttelijäperheessä, ja teatteripiireissä näin ja kuulin, miten monien vanhempien aika meni aamusta iltaan duuneissa tai muuten teatterin asioita puidessa. Etenkin miehet puhisivat, että siinä ne lapset menivät sivussa, sumussa. Minua ne jorinat alkoivat kyllästyttää. Että perkele, ei sen niin pidä mennä.

Omatkin vanhempani olivat paljon töissä, ja vaikka meillä on hyvät välit, olin lopulta läheisempi isoäitini kanssa. Kun minusta tuli isä, halusin toimia toisin.

Erosin Roopen äidistä aika pian pojan syntymän jälkeen, ja Roope jäi luokseni asumaan. Minulle tuli kunnia-asiaksi hoitaa lapsi hyvin. Onneksi Suomessa on toimiva päivähoitojärjestelmä, joten onnistuin yhdistämään teatterin ja vanhemmuuden.

Oli kyllä kausia, jolloin juoksin joka paikkaan. Harjoituksista junalle, junalta päiväkodille. Portaita ylös viidenteen kerrokseen lapsi toisessa kädessä, kauppakassi toisessa. Antoisinta niissä vuosissa oli lapsen kanssa vietetty aika; meillä vain oli ja on niin mukavaa yhdessä. Kaikki lapseni ovat mahtavia tyyppejä.

Uskon, että jos vain viettää aikaa lastensa kanssa, siihen imaistuu mukaan ja siitä alkaa nauttia. Jos yhteyttä ei pääse syntymään vaan joku muu hoitaa lapset, on helppoa ajautua duuneihin aamusta iltaan. Olen antanut itselleni luvan antautua töille vain kausittain.

Juuri nyt tuntuu hyvältä viettää rauhallista elämää, jossa voin viedä lapsia laatikkopyörällä puistoon. Kohta meillä on kolme pientä lasta, eikä minulla ole harhakuvitelmia siitä, mitä voi olla edessä. Olen sopinut teatterin kanssa vuoden virkavapaasta ensi kesästä lähtien.

Ikääntyminen ei pelota. Katselen teräskuntoisia seitsemänkymppisiä ympärilläni ja mietin: kun olen tuossa iässä, nuorinkin on jo parikymppinen, ei siis hätää. 70 on uusi 50, vai miten se nyt menee. On riemukasta, että olen saanut paljon lapsia. Elämä on tuntunut elämältä.”

Näyttelijä Eppu Salminen, 49, asuu Helsingissä vaimonsa Kaisa Kuikkaniemen, 38, ja lastensa Kertun, 3, ja Kasperin, 2, kanssa. Pari odottaa kolmatta lastaan. Epulla on edellisistä liitoista pojat Roope, 25, ja Santtu, 20.

Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho
Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho

– Maailmani pyörähti ympäri, kun tutustuin kiintymysvanhemmuuteen, sanoo Petra Masko.

Mitä me syödään illalla? kahdeksanvuotias Joa kysyy.

Katsotaanpa, Joan äiti Petra vastaa.

Jääkaapin oveen kiinnitetystä taulukosta se selviää: pizzaa ja jäätelöä.

Ennakointitaulukko on auttanut...

Toinen on väsynyt ja kyllästynyt, toinen loukkaantunut. Älkää ainakaan erotko vauvavuonna, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Haluatko lisää lapsia?

Ehkä.

Mitä miehesi ajattelee?

Varmaan olisi ihan tyytyväinen, saisi vielä tämän vuoden puolella seksiä.

Pienten lasten vanhempien parisuhdeongelmat ovat aina samat, laskettavissa yhden käden sormilla. Ei ole yhteistä aikaa. Toinen tekee ”huonommin”. Toinen ei tajua, mitä kaikkea toinen tekee. Parisuhde jää pienen jalkoihin. Pian yhteistä aikaa ei enää edes halua.

On hauskaa huomata olevansa osa stereotyyppistä jatkumoa. Lähes kaikki ovat vauvavuoden jälkeen samassa jamassa. Se ei ole parisuhteen syy, vaan asetelman syy.

Siitä vanhemmasta, joka on hoitanut lasta enemmän, on tullut työnjohtaja. Hän on väsynyt ja kyllästynyt, noin niin kuin kaikkeen. Toinen ei ymmärrä sitä, koska ei ole yhtä väsynyt, vaan loukkaantunut siitä, että on jäänyt ulkopuolelle.

Tilanne on sama anoppien, miniöiden, ex-puolisoiden ja bonuslasten kanssa. Kaikki ovat mukavia ihmisiä, mutta asetelma aiheuttaa hankaluuksia. On aivan selvää, että myös minusta, ihanasta ihmisestä, tulee kauhea anoppi. Kauhea vaimo olen jo nyt.

Ero tuntuu hyvältä ratkaisulta, sillä toinen on niin vaikea. Silti nämä samat rasittavat ihmiset onnistuvat seuraavissa suhteissaan.

Suuri osa pariskunnista eroaa, kun lapset ovat pieniä. Se tuntuu hyvältä ratkaisulta, sillä toinen on niin vaikea. Silti nämä samat rasittavat ihmiset onnistuvat seuraavissa suhteissaan.

Asiantuntijat kannustavatkin pienten lasten vanhempia tekemään erityistä parisuhdetyötä. Eräs tuttu isä valitti, että jos suhteen eteen täytyy työskennellä, siinä on jo lähtökohtaisesti jotain vikaa. Mainitsinko jo, että tämä ajattelija oli juuri eronnut pienen lapsensa äidistä?

Parisuhdetyö tuntuu tietenkin työläältä. Kun hinkkaa ahteri pystyssä sedimenttikerroksia lattiasta neljättä kertaa päivässä silmä kipeänä sinne lentäneestä perunasta samalla, kun puoliso laiskottelee töissä, hänen tunteensa ja omat väärät teot tai sovintoseksi eivät kauheasti kiinnosta. Niillä ei paranneta pitkään muhinutta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Parisuhdetyytyväisyyttä parantaa tutkitusti se, että pystyy näkemään kiistat ulkopuolisen näkökulmasta: syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä, vaan yhteen näkökulmaan jumittumisessa.

Ajatus on kiinnostava. Syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä vaan ajatusmallissa. Se on suloista ja liikuttavaa.   

Jos parisuhteen perusongelma on kaikille yhteinen, niin ehkä ratkaisukin on.

Syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä vaan ajatusmallissa.

Vaihtamalla paranee varmasti vain muuttofirman tulos.

Vauvanhoitosuhteen palautuminen parisuhteeksi vaatinee parisuhdetyötä, mutta en väheksyisi myöskään liioiteltujen huomionosoitusten, ankaran sekstailun ja ansiotyöhön palaamisen merkitystä.

Outi Kaartamo on toimittaja ja vuoden ikäisen lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.