Lasta ei saa rangaista vanhempien avioerosta alkamalla teettää hänellä entisen puolison velvollisuuksia. Kuva: iStock.
Lasta ei saa rangaista vanhempien avioerosta alkamalla teettää hänellä entisen puolison velvollisuuksia. Kuva: iStock.

Voit helpottaa lapsen oloa erotilanteessa muistamalla nämä viisi asiaa.

Vanhempien avioero järkyttää aina lapsen elämän perustuksia. Lapsi on syytä muistaa ottaa huomioon myös keskellä stressaavaa erotilannetta.
Psychentral.com-sivusto listasi viisi tärkeää asiaa, jotka eroavien vanhempien kannattaa muistaa.

1. Keskity lapseen.
Vaikka ajatukset pyörisivät raha-asioissa tai asumisjärjestelyissä ja tunteet velloisivat surun tai vihan pohjamudissa, vanhempien pitää silti osata keskittyä lapseen. Lapsi ei välttämättä näytä kokemaansa stressiä ulospäin, mutta se ei silti merkitse sitä, ettei ero vaikuttaisi häneen.

2. Tunnista lapsen tunteet.
Lapset eivät välttämättä osaa tai halua puhua tunteistaan. Stressaava tilanne voi saada lapsen käyttäytymään poikkeuksellisesti, ja seurauksena voi olla esimerkiksi kiukunpuuskia, omiin oloihin vetäytymistä, koulun laiminlyöntiä tai päihteiden käyttöä. Koska avioero ei ole millään lailla väliaikainen tilanne, voi poikkeuksellista käytöstä esiintyä pitkänkin ajan kuluttua avioeron jälkeen.  

3. Anna lapsellekin päätösvaltaa.
Lapset saattavat kokea olevansa heittopusseja avioeron melskeessä. Yhteishuoltajuus ja kaksi kotia ovat nykyään yleisiä ratkaisuja avioeroperheissä. Kaikille lapsille ei kuitenkaan ole mieluista joutua muuttamaan viikon välein kodista toiseen. Yritä joustaa ja antaa lapselle mahdollisuus vaikuttaa omiin asumisjärjestelyihinsä.

4. Ylläpidä asiallisia suhteita entiseen puolisoon.
Vaikka suhde entiseen puolisoon olisi kuinka hankala, pitäisi vanhempien välttää näyttämästä lapselle negatiivisia tunteitaan ex-puolisoa kohtaan. On tärkeää opettaa lapsille, että vaikka ihmiset eivät välttämättä tule toimeen keskenään, he pystyvät silti käyttäytymään asiallisesti ja kommunikoimaan keskenään ystävällisesti.

5. Älä vaadi lapselta liikaa.
Lapset ottavat avioerotilanteessa usein aiempaa enemmän vastuuta asioista tai alkavat toimia aikuisen roolissa. Vaikka yksinhuoltajaksi jäänyt äiti tarvitsisikin esikoisen apua kuopuksen hoidossa, ei vanhempi saa vaatia lapselta liikaa. Lasta ei saa rangaista vanhempien avioerosta alkamalla teettää hänellä entisen puolison velvollisuuksia.

Vierailija

Näin autat lasta avioerossa

Tämän artikkelin kirjoittaja ei selvästikään ole erolapsi. Minun vinkit eronneille: Älä ala lahjomaan tai houkuttelemaan lasta leiriisi, lapset eivät ole tyhmiä, he kyllä näkevät mitä yrität ja saattavat ottaa tilanteesta kaiken irti. Älä hauku puolisoasi lapselle, älä mustamaalaa. Pidä huoli että lapsi ymmärtää ettei ero johtunut hänestä, lapselle voi tulla todella paha mieli koska järjettömästi kuvittelee että riidat ja ero johtuvat jotenkin hänen olemassaolostaan. Muista että te olette...
Lue kommentti
Vierailija

Näin autat lasta avioerossa

Yksinhuoltajäiti tässäkin malliesimerkkinä. Itse kasvoin isäni kanssa. Taitaa olla muitakin. Yhteiskunnassa pitäisi ottaa kunnolla esille se tosiseikka, että äidille yksinhuoltajuuden myöntäminen on ollut se vakioasetus, jolla mennään ja vain isät ovat erotilanteissa olleet todistusvelvollisia omasta kyvystään lapsen kaitsijana. Toivottavasti tämä asia edes on hieman muuttunut. Tasa-arvo tässä kuitenkin on kaukana.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana ajattelemalla vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani, matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu ja mielikuvittelu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen, tehden vauvan kokemuksellisesti hieman todemmaksi – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto, kun lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni mies herää tasa-arvon tärkeyteen tyttärensä myötä. Justin Trudeau perustelee, miksi se on myös poikien vanhempien asia.

Kanadan pääministeri, Justin Trudeau, 45, ihastuttaa mielipiteillään. Muun muassa kirjallisuutta ja kasvatustieteitä opiskellut Trudeau on puhunut esimerkiksi tiukemman ilmastopolitiikan ja tuloeroja tasaavan verotuksen puolesta sekä marssinut perheensä kanssa Pride-kulkueessa. Kun Trudeau valittiin pääministeriksi vuonna 2015, hallitukseen nousi ensimmäistä kertaa tasamäärä naisia ja miehiä.

Nyt häntä on jälleen kerran erityinen syy ihailla, nimittäin kasvattajana ja vanhempana. Trudeau kertoo MarieClaire.com-sivustolle kirjoittamaan esseessä kasvattavansa pojistaan Xavierista, 9, ja Hadrienista, 3, feministejä ja perustelee, miksi.

Tyttöjen tsemppaaminen ei riitä

Trudeau kertoo, että isänä, poikana, aviomiehenä ja kansalaisena hän joutuu todistamaan epätasa-arvoa ja haasteita, joita maailman tytöt ja naiset kohtaavat joka päivä. Siksi hän haluaa opettaa tyttärelleen Ella-Gracelle, 8, että hän riittää ja on arvokas omana itsenään. Trudeaun vaimo, Sophie Grégoire Trudeau, sai hänet ymmärtämään, että se ei ole vielä tarpeeksi. Sen lisäksi pitää opettaa poikia.

Trudeau toivoo, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen sekä heille että muille.

Justin Trudeau kertoo ymmärtäneensä, että pojilla on valta ja vastuu muuttaa seksistinen yhteiskuntamme. Hän kirjoittaa toivovansa, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen paitsi heille, myös ympäröiville ihmisille. Hän haluaa poikiensa olevan ylpeitä feministejä, jotka puolustavat sitä, mikä on oikein.

Lopulta feminismissä ei ole kyse vain naisten ja miesten tasa-arvosta, vaan siitä, että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, Trudeau huomauttaa.

Suomessa ysiluokkalaiset saivat feminismikirjan

Trudeaun lailla moni mies on tyttären myötä havahtunut huomaamaan sen, millaisia oletuksia tyttöyteen ja naiseuteen kuuluu.

Kahden tyttären isä kertoo vauva.fin jutussa ottavansa tasa-arvon nyt eri tavalla tosissaan kuin ennen lapsia.

– Olen miettinyt monta kertaa, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää, että heitä ei tarvitse kuunnella, eikä ainakaan uskoa. 

Meillä on jo kasvamassa suomalainen ikäpolvi, jotka eivät ehkä kaikki ole feministejä, mutta ovat ainakin saaneet mahdollisuuden kuulla, mistä on kyse. Suomessa kaikille ysiluokkalaisille jaettiin viime keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirjalahjoitus kuului valtakunnalliseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on synnyttää monimuotoista keskustelua tasa-arvosta.

– Adichi painottaa, että vaikka tytöt ja pojat ovat biologisesti erilaisia, heidän täytyy saada valita elämänsä itse. Kenenkään ei tule tehdä itsestään pienempää tai rajumpaa kuin on, jotta olisi hyväksytty. -- Moni aikuinenkin voisi saada kirjasta ajateltavaa, tuottaja Hanna-Mari Arosilta kirjoittaa esseestä vauva.fissä. 

Kysely

Kasvatatko pojastasi feministiä?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.