Nallejen pistely on hyvää tilanteen purkamista, lastenpsykiatri vastaa.

KYSYMYS

"Minulla on 2,5-vuotias lapsi. Lapsen sairauden takia joudumme käymään toistuvasti sairaalassa. Näiden käyntien aikana lapselle voidaan joutua laittamaan kanyyli suoneen tai hänet pakotetaan olemaan paikoillaan röntgenissä. Kerron lapselle etukäteen, mitä tapahtuu ja kerron myös, koska tilanne on ohi.

Tästä huolimatta tilanteet ovat lapselle painajaismaisia ja kivuliaita. Näissä ikävissä tilanteissa lapsi yleensä istuu sylissäni. Jotta lapsi olisi riittävän paikoillaan, hänestä pitää kiinni lisäkseni 1–2 vierasta aikuista. Kun ikävä asia on ohi, lapsi alkaa itkeä, jos yritän ottaa häntä syliin. Tällaista äidistä poispäin hakeutumista tapahtuu yleensä päivän ajan.

Miten voisin helpottaa lapsen oloa näissä tilanteissa? Miten pystyisin säilyttämään luottamuksen minun ja lapseni välillä? Olisiko parempi vaihtoehto, että poistun paikalta ja jätän lapsen yksin hoitohenkilökunnan kanssa?"

Erityislapsen vanhempi

JANNA VASTAA

"Erityislapsen vanhemmalle: Kysyt minulle läheisestä aiheesta, siitä, miten me vanhemmat (ja lääkärit) joudumme hyvää lapselle tarkoittaessamme pakottamaan hänet pelottaviin tilanteisiin.

Kirjeesi perusteella uskallan sanoa, että olet pystynyt säilyttämään lapsesi luottamuksen vaikeassa tilanteessa. Olet tehnyt sen eteen juuri oikeat teot: kertonut rehellisesti etukäteen, mitä on tulossa ja pysynyt hänen luonaan painajaismaisessa tilanteessa. Yksin 'muiden armoille' jääminen olisi vielä haavoittavampaa, samoin lapsen hämääminen­ ja ennakoimaton satuttaminen. Suhteenne vahvuudesta kertoo sekin, että lapsi uskaltaa 'kostaa' kokemansa vieroksumalla sinua ja sinä kestät sen.

Lapset yleensä yhdistävät sattumisen vihaan. Toimenpiteisiin joutuvat pienet lapset usein luulevat kyseessä olevan rangaistus vihaisuudesta tai vanhemman vihan osoitus. Tämä kannattaa puhua lapsen kanssa auki, vaikka hän onkin pieni. Leikit lääkärintarvikkeiden kanssa ja nallejen pistely ovat hyvää tilanteen purkamista.

Lähes kaikki vanhemmat joutuvat vastaavaan tilanteeseen joskus, te valitettavasti toistuvasti. Suosittelen siksi vielä, että pyydätte hoitopaikastanne mahdollisuutta puhua lasten somaattisiin sairauksiin erikoistuneen lastenpsykiatrisen työryhmän kanssa. Heiltä saatte lisäneuvoja, miten sairauden hoitoon liittyviä ikäviä väärinkäsityksiä voi estää ja kuinka lapsi voi selvitä peloistaan."

Meidän Perhe 1/2015

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymyksesi meidanperhe.kysely@sanoma.com otsikolla "Janna vastaa".

Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana ajattelemalla vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani, matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu ja mielikuvittelu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen, tehden vauvan kokemuksellisesti hieman todemmaksi – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto, kun lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni mies herää tasa-arvon tärkeyteen tyttärensä myötä. Justin Trudeau perustelee, miksi se on myös poikien vanhempien asia.

Kanadan pääministeri, Justin Trudeau, 45, ihastuttaa mielipiteillään. Muun muassa kirjallisuutta ja kasvatustieteitä opiskellut Trudeau on puhunut esimerkiksi tiukemman ilmastopolitiikan ja tuloeroja tasaavan verotuksen puolesta sekä marssinut perheensä kanssa Pride-kulkueessa. Kun Trudeau valittiin pääministeriksi vuonna 2015, hallitukseen nousi ensimmäistä kertaa tasamäärä naisia ja miehiä.

Nyt häntä on jälleen kerran erityinen syy ihailla, nimittäin kasvattajana ja vanhempana. Trudeau kertoo MarieClaire.com-sivustolle kirjoittamaan esseessä kasvattavansa pojistaan Xavierista, 9, ja Hadrienista, 3, feministejä ja perustelee, miksi.

Tyttöjen tsemppaaminen ei riitä

Trudeau kertoo, että isänä, poikana, aviomiehenä ja kansalaisena hän joutuu todistamaan epätasa-arvoa ja haasteita, joita maailman tytöt ja naiset kohtaavat joka päivä. Siksi hän haluaa opettaa tyttärelleen Ella-Gracelle, 8, että hän riittää ja on arvokas omana itsenään. Trudeaun vaimo, Sophie Grégoire Trudeau, sai hänet ymmärtämään, että se ei ole vielä tarpeeksi. Sen lisäksi pitää opettaa poikia.

Trudeau toivoo, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen sekä heille että muille.

Justin Trudeau kertoo ymmärtäneensä, että pojilla on valta ja vastuu muuttaa seksistinen yhteiskuntamme. Hän kirjoittaa toivovansa, että hänen poikansa eivät juutu toteuttamaan miehen mallia, joka on vahingollinen paitsi heille, myös ympäröiville ihmisille. Hän haluaa poikiensa olevan ylpeitä feministejä, jotka puolustavat sitä, mikä on oikein.

Lopulta feminismissä ei ole kyse vain naisten ja miesten tasa-arvosta, vaan siitä, että kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet, Trudeau huomauttaa.

Suomessa ysiluokkalaiset saivat feminismikirjan

Trudeaun lailla moni mies on tyttären myötä havahtunut huomaamaan sen, millaisia oletuksia tyttöyteen ja naiseuteen kuuluu.

Kahden tyttären isä kertoo vauva.fin jutussa ottavansa tasa-arvon nyt eri tavalla tosissaan kuin ennen lapsia.

– Olen miettinyt monta kertaa, miten joskus kerron tytöille, että joidenkin miesten mielestä on ihan ok käyttäytyä naisia kohtaan halveksivasti ja että sitä ei tarvitse sietää, että heitä ei tarvitse kuunnella, eikä ainakaan uskoa. 

Meillä on jo kasvamassa suomalainen ikäpolvi, jotka eivät ehkä kaikki ole feministejä, mutta ovat ainakin saaneet mahdollisuuden kuulla, mistä on kyse. Suomessa kaikille ysiluokkalaisille jaettiin viime keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirjalahjoitus kuului valtakunnalliseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on synnyttää monimuotoista keskustelua tasa-arvosta.

– Adichi painottaa, että vaikka tytöt ja pojat ovat biologisesti erilaisia, heidän täytyy saada valita elämänsä itse. Kenenkään ei tule tehdä itsestään pienempää tai rajumpaa kuin on, jotta olisi hyväksytty. -- Moni aikuinenkin voisi saada kirjasta ajateltavaa, tuottaja Hanna-Mari Arosilta kirjoittaa esseestä vauva.fissä. 

Kysely

Kasvatatko pojastasi feministiä?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.