Meillä on menossa vaikea vaihe parisuhteessa ja riitelemme lähes päivittäin.

Olen 11 kk ikäisen tytön äiti ja olen huolestunut. Meillä on mieheni kanssa menossa vaikea vaihe parisuhteessa ja riitelemme paljon, lähes päivittäin. Usein riidan aikana äänemme korottuvat ja alan helposti itkeä. Tyttäremme on yleensä paikalla kun on riitaa, eikä näin tietysti saisi olla. Pelkään riitojen olevan hänelle haitaksi. Voiko hänelle jäädä jotakin näistä huutamisista muistiin? Hän on varmasti hyvin hämmentynyt, koska ei ymmärrä, miksi huudamme toisillemme ja miksi äiti itkee. Miten meidän tulisi toimia, kun tulee riitaa?

Psykologi Essi Juvakka vastaa: Parisuhdekriisi on teidänkin perheessä iso asia. On hyvä, että olet lähtenyt miettimään koko perheenne näkökulmasta, miten saatte tämän kriisin käsiteltyä parhaalla mahdollisella tavalla. Tyttönne kun vaistoaa ja ymmärtää tilanteesta paljon enemmän kuin osaatte aikuisina edes ajatella. Muista myös, ettei kriisi ole merkki rakkauden häviämisestä. Kriisin keskellä ei koskaan ole viisasta tehdä mitään ratkaisuja. Niiden aika on vasta kriisin jälkeen, aikaisintaan muutaman kuukauden päästä.

Teidän olisi hyvä tehdä sopimus, että vaikeista ja voimakkaita tunteita herättävistä asioista puhuttaisiin vain kahden kesken. Jos riittävästi aikaa ei löydy tai enää ei jaksa puhua lapsen mentyä nukkumaan, keskusteluaikaa olisi viisasta ottaa nyt esim. hoitoapua käyttäen. Ovatko isovanhemmat, kummit tai muut tutut käytettävissä tähän tehtävään? Heille ei tokikaan tarvitse kertoa, mitä vapaalla ajallanne teette, mutta nyt tarvitsette rauhallista aikaa puhumiseen.

On tärkeää, että saatte keskusteltua mahdollisimman avoimesti ja rakentavaan sävyyn toista syyttämättä ja syyllistämättä aroistakin asioista. Onko se teille mahdollista? Onnistutteko siinä? Kannattaa käyttää minä-kieltä: Minun/mun mielestän?i Näen/koen asian siten, että? ja välttää syyttävää sinä-kieltä: Aina sinä?, Mikset sä koskaan? Näin rakentava viestintätyyli löytyy huomattavasti helpommin.

Lapsellenne riitely luo aina hämmennystä ja jopa turvattomuutta, sillä kaikkea hän ei ymmärrä – eikä hänen tarvitsekaan ymmärtää. Tilanne on hyvä katkaista, jotta jatkossa hän ei pelkäisi äänen korottumista muissakin tilanteissa. Myös vanhemman itku säikäyttää usein lasta. Itku on toki täysin luonnollinen ja luvallinen ilmiö, josta voit kertoa lapsen tasolla, miksi äiti itkee. Vielä tyttö on kuitenkin liian pieni ymmärtämään kaikkia sanallisia selityksiä.

Suosittelen, että keskustelun lisäksi mietitte myös parikäyntejä ammatti-ihmisen luona parisuhdetilanteenne ratkaisemiseksi. Moni asia kun ei ratkea ainakaan helposti vain kahden kesken. Lisäksi parisuhde-aiheesta löytyy paljon hyvää luettavaa. Mm. viime syksynä ilmestynyt kirja Pysytään yhdessä (Otava), jota olen ollut itsekin tekemässä, auttaa tehtävineen teitä varmasti ominkin voimin useita askelia eteenpäin.

Keskusteluapua saat myös Väestöliiton lapsiperheiden vanhemmille suunnatusta Perheverkon neuvontapuhelimesta (p. 09 612 7102), johon voit soittaa nimettömänä ja kertoa tuntemuksistasi tavallisen puhelinmaksun hinnalla.

Vauva 11/2007

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.