"Miltä aikuisista tuntuisi, jos aina tavatessa kuulisi: oletpa lihonut tai oletpa tosiaan pitkä!"

Joskus olen miettinyt, miten elastisia lapset ovat. He eivät loukkaannu tilanteissa, missä aikuiset tekisivät niin.

Lapset saavat usein kuulla: "Oletpa sinä pitkä, vieläkö aiot kasvaa? Tai oletpa lyhyt, et sinä voi olla vielä ylä-asteella."

Kuka määrittää, mikä on "normaalikoko" ja ollaanko me aikuisetkaan niitä? Eikö se ole rikkautta, kun meitä on erilaisia, eri näköisiä ja kokoisia?

Ja miltä aikuisista tuntuisi, jos aina tavatessa kuulisi: "Oletpa lihonut tai oletpa tosiaan pitkä tai lyhyt?"

Lapsiltahan voi kysyä myös: "Mistä tykkäät? Miten koulussa menee? Mitä harrastat? Mitä ajattelet?"

Ja lopulta huomaat, miten valloittavia persoonia noista "standardeista" löytyy!

Haluatko sinä olla seuraava lukijakolumnistimme? Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen meidanperhe@sanoma.com. Tekstin pituus on enintään 2 000 merkkiä. Toimitus voi lyhentää ja muokata tekstejä.

Heini Varpukari: Yhden vanhemman perheessä

Sari Suomalainen: Ensin sinä

Mari Pulkkinen: Liukuvalla, pettävällä jäällä: curling vai caring?