Minua mietityttää kolmevuotiaan tyttäreni ­tapa pitää tunteet sisällään, lukijamme kirjoittaa.

Kysymys

Minua mietityttää kolmevuotiaan tyttäreni ­tapa pitää tunteet sisällään. Luonteeltaan hän on varautunut ja rauhallinen.

Jos tyttäreni kaatuu ja häneen selvästi sattuu, hän ei ala itkeä, jos tapahtumapaikalla on muita ihmisiä. Huomaan, miten hän pidättelee tunteitaan.

Eräänä päivänä hän törmäsi oveen, jonka toinen lapsi avasi hänen päälleen. Hän käyttäytyi samalla tavalla kuin kaatuessaan: naama meni mutruun ja huuli alkoi väpättää. Sama tilanne toistuu myös silloin, kun joku toinen lapsi käyttäytyy huonosti, ottaa esimerkiksi lelun kädestä tai tönii.

Tunnistan kyllä itseni tunteiden patoajana, mutta miten voisin rohkaista ­tyttöäni näyttämään tunteensa ja vapautumaan puolustamaan itseään.

Pähkäilevä äiti

Janna vastaa

Pähkäilevälle äidille: Kolmevuotiaalla tunteiden tunnistamisen, hallinnan ja ilmaisun opettelu on vielä aivan kesken. Tässä vaiheessa lapselle on tärkeintä, että vanhempi ymmärtää, miltä hänestä tuntuu ja osaa tarvittaessa lohduttaa. Tässä olet onnistunut erinomaisesti.

Meillä vanhemmilla on usein huoli lapsiemme tunnetilojen sosiaalisesti hyväksytyistä ilmaisuista. Kokemuksemme ohjaavat meitä: olen liian kiivas, olen liian kiltti. Siksipä lasten sijaan kannattaa joskus pohtia omia toimintatapoja.

Mitä tunteiden patoaminen aiheuttaa mielestäsi ihmiselle? Saako iloisia tunteita padota? Miten haluaisit itse reagoida kuvailemissasi tilanteissa? Miksi tyttäresi tulisi näyttää kaikki tunteensa muille?

Juttele huomioistasi tyttäresi kanssa. Kerro, että olet huomannut, että häntä kohdellaan epäreilusti. Kun näin taas tapahtuu, lohduta häntä. Silloin sinun ei tarvitse pelätä hänen jäävän liian yksin ­tunteidensa kanssa.

Tunteiden hallinta sosiaalisesti ­haastavissa tilanteissa on tärkeä taito, joka näyttää tyttärelläsi kehittyneen upeasti. Ehkä olet ollut siinä tärkeä esimerkki.

Meidän Perhe 10/2013

Lue lisää Jannan vastauksia

Vierailija

Mitä tehdä, kun tyttäreni ei näytä tunteitaan?

"Tunteiden hallinta sosiaalisesti haastavissa tilanteissa"? Eili älä koskaan itke julkisesti? Älä itke, vaikka sinuun sattuisi? Tällaistakovlastenpsykiatri ihan tosissaan opettaa? Eikö meille suomalaisille olisi hyväksi nimenomaan ilmaista niitä tunteitamme, eikä padota niitä sisälle ja sitten hoitaa pahaa oloa viinan voimalla? Surullista.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tilaajille
Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?”  Kuva: Milka Alanen
Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?” Kuva: Milka Alanen

Ile Uusivuoren resepti pikkulapsiajan vaaran vuosiin on tämä: pitkä isyysvapaa, oma jumppatauko ja megaleveä sänky. – Tiedämme, että elämme nyt vaikeinta aikaa.

Kolme pientä lasta, isä ja eteinen. Ile Uusivuori on viemässä lapsia puistoon. Esikoispojalla, 4, on sukka huonosti, keskimmäisellä haalari ja kolmen vuoden uhma, ja kaikilla pinnassa hiki.

Kun pojat ovat valmiita, Ile laittaa heidät rappukäytävään, koska...

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.