Onko oikein valehdella lapselle joulupukin olemassaolosta, Helsingin Sanomat kysyi lastenpsykiatri Janna Rantalalta 3. joulukuuta.

"Oikein ja väärin -kysymykset ovat aina hankalia, mutta ajattelen, että kyseessä on hyväntahtoinen vale. Siinä uskotaan yhteiseen satuun", Rantala vastaa.

"Se on perinteinen tarina, jota kerrotaan. Mutta en myöskään pidä sitä välttämättömänä. Jos se tuntuu vanhemmasta valheelta, voi sanoa suoraan, että joulupukki on vain tapa ja joulupukiksi pukeudutaan."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten teidän perheessänne: Oletteko kertoneet lapsille tarinan pukista, joka asuu Korvatunturilla, vai oletteko sanoneet, että pukki on tavallinen ihminen, joka pukeutuu partaan ja punaiseen pukuun jouluna?

Vastaa pikagallupiin alla!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tietysti, että Joulupukki asuus korvatunturilla, ja että tontut kurkkivat inkkunoista nähdäkseen missä on kilttejä lapsia.

Tämä joulupukkikusetushan on tärkeä osa, kun pohjustetaan lapsen myöhempää kehitystä.

Jossain vaiheessa lapsi alkaa epäillä kerrootun todenperäisyyttä ja omien verkostojensa kautta saa vahvistusta siihen, että joulupukki on valetta  ja että on ollut ihan turhaa kilttinä kaikki syksyt.

Näin lapsesta tulee pikkuhiljaa valveutunut aikuinen, joka osaa kyseenalaistaa vahvimmatkin auktoriteetit ja toisaalta  pienempien siskosten ja serkusten osalta voi opetella aikuisten turvallisessa valvonnassa valehtelemisen jaloa taitoa.

Vierailija

meillä puhutaan joulupukista koko elämä. Myös omassa lapsuudessa jouluntaikaa pidettiin yllä ajattelemalla että joulupukki on ja pysyy. Vaikka ei enää uskottukkaan

. Sama juttu nyt omien kanssa vaikka vanhin tuskin uskoo niin silti taikaa pidetään yllä :) tää on niin parasta . Pitää niin "ankeassa maailmassa "olla jotain satua :)

 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla