Näin järjestät lisäaikaa perheellesi.

Työt ja työmatkat, kotityöt ja lasten harrastukset – näihin kuluu lapsiperheen vanhempien aika. Loman jälkeen monet perheet potevatkin pulaa yhteisestä ajasta.

Mistä löytyisi lisäaikaa lapsille? Viledan ja Lastenklinikoiden Kummien Tunti lisää lapselle -kampanja keräsi Facebookissa vastauksia kysymykseen. Meidän Perhe kokosi kampanjan parhaat vinkit.

1. Lyhennä työaikaasi.

Vanhemmilla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, kunnes lapsen toinen kouluvuosi päättyy. Kela maksaa osittaista hoitorahaa alle 3-vuotiaan lapsen sekä eka- ja tokaluokkalaisen vanhemmille.

Työaikaa voi lyhentää muutenkin ja neuvotella työnantajan kanssa pienemmistä joustoista.

"Olen sopinut työnantajan kanssa, että lähden perjantaisin aina tunnin aikaisemmin töistä ja saan tunnin lisäaikaa lapsen kanssa." 

2. Tehkää kotityöt yhdessä.

Välttämättömän tekeminen antaa perheelle mahdollisuuden yhdessäoloon.

"Ota lapsi mukaan arkiaskareisiin kuten ruuanlaittoon, siivoukseen ja pihahommiin, juttele samalla ja ole läsnä." 

"Ota lapset mukaan asioille, vaikka se on stressaavampaa. Lapset oppivat samalla pankissa ynnä muissa käymisen." 

Kodin työnjako on tasoittunut vanhempien kesken: isät tekevät viimeisen, vuonna 2011 ilmestyneen, Väestöliiton Perhebarometrin mukaan yli 40 prosenttia koti- ja lastenhoitotöistä.

3. Sulje ruudut.

Työasiat, viestit ja sosiaalinen media vievät aikuisen huomion lapsesta. Moni kyselyyn vastanneista ehdottaakin perheille yhteisiä metsäretkiä. Retkellä kukaan ei voi katsella ainakaan televisiota.

"Aikaa on, kun kahtena iltana viikossa pitää television kiinni." 

"Lisäaikaa kertyy siitä ajasta, jonka jo nyt viettää lapsen kanssa, kun paneutuu yksinomaan lapsen kanssa olemiseen ja sulkee kaiken ulkopuolisen häiriön pois: puhelimen, television ja tietokoneen." 

4. Suunnittele ja sovi.

Ajanhallinnan ydin on suunnitella, mitä tekee – ja aikatauluttaa myös ne hetket, jolloin ei tee mitään. Perheelle voi varata esimerkiksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa tunnin koko perheen yhteistä aikaa ja pitää päätöksestä kiinni.

"Niin sanotun oman ajan voi ottaa vielä lasten nukkumaan menon jälkeenkin, vaikka vuoroilloin puolison kanssa. Yhdeksältä ehtii vielä lenkille koiran kanssa tai vaikka Facebookissa piipahtamaan. Silloin se ei ole lapselta pois."

"Jätän tekemättä kotityöt, jotka voi tehdä myöhemmin. Lapset tarvitsevat yhteistä aikaa."

5. Käytä matkat hyvin.

Päiväkoti- tai koulumatka voi olla yhteistä aikaa, jota kiireen tunteen ei tarvitse pilata. Rauhoita mielesi ja esimerkiksi pyöräile matka päivähoitoon lapsen kanssa jutellen.

Väestöliiton mukaan perheiden yhteisessä ajankäytössä on kasvanut juuri lasten kuljettamiseen ja saattamiseen käytetty aika. Mieti, montako harrastusta lapselle kannattaa ottaa, ettei perheen yhteinen aika olisi enimmäkseen autoilua. Joskus automatka voi tosin olla myös hyvää aikaa jutella lapsen kanssa rauhassa.

6. Aloittakaa yhteinen harrastus.

Yhteistä aikaa saa myös koko perheen yhteisestä harrastuksesta.
Sellaiseksi sopii moni liikuntalaji tai esimerkiksi partio.

7. Osta palveluja, jos voit.

Kotisiivoojan, pesulan tai ruokakaupan keräilypalvelun käyttö voi antaa vanhemmille lisää aikaa lasten kanssa touhuiluun.

8. Älkää sulkeutuko kotiin.

Tapaa lasten kanssa ystäviä. Näin hoidatte paitsi lasten myös aikuisten ihmissuhteita.

"On hauskaa nähdä kavereita vaikkapa leikkikentällä, huvipuistossa, rannalla tai ihan vaan kahvilassa – etenkin jos ystävällä on samanikäisiä lapsia. Voitte itse vaihtaa kuulumisia ja lapset saavat leikkiseuraa."

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tilaajille
Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?”  Kuva: Milka Alanen
Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?” Kuva: Milka Alanen

Ile Uusivuoren resepti pikkulapsiajan vaaran vuosiin on tämä: pitkä isyysvapaa, oma jumppatauko ja megaleveä sänky. – Tiedämme, että elämme nyt vaikeinta aikaa.

Kolme pientä lasta, isä ja eteinen. Ile Uusivuori on viemässä lapsia puistoon. Esikoispojalla, 4, on sukka huonosti, keskimmäisellä haalari ja kolmen vuoden uhma, ja kaikilla pinnassa hiki.

Kun pojat ovat valmiita, Ile laittaa heidät rappukäytävään, koska...

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.