Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Nyt puhuvat äidit: isät eivät jää kotiin, koska siihen ei ole varaa – tai pinna ei kestä.

Raha ratkaisee

"Voisimme lopettaa harrastukset, myydä kodin ja muuttaa pienempään, mutta se ei olisi reilua isompia lapsia kohtaan. Tuloni eivät riitä menoihimme."

"Mies haluaisi olla kotona, mutta meillä ei ole varaa. Sydäntä särkee."

"Mieheni hoiti nuorimmaistamme kotona puoli vuotta. Emme lyhentäneet asuntolainaa ja söimme kaikki säästöt. Henkinen pääoma oli mittaamattoman arvokasta, mutta valitettavasti joudumme huomioimaan myös taloudelliset tosiasiat."

"On aivan pöljää, että enemmän tienaava jää kotiin. Mitä järkeä on kituuttaa, jos ei ole pakko?"

"Isät jäisivät kotiin, jos naisten arvostusta lisättäisiin työelämässä ja palkkaeroja kurottaisiin."

"Miksi hoitaisivat? Hommat jaetaan sen mukaan, miten kukakin jaksaa ja voi. Jollain on pakko elääkin, joten töissä on käytävä sen, jolla töitä on. Meillä se on mies."

Hermo ei kestä

"Miksi mies pakotetaan kotiin, jos hänellä ei ole omaa intoa? Kotona oleminen on paljon muutakin kuin ruokailu, nukkuminen ja vaippahuolto."

"Mies ei halua jäädä pitkäksi aikaa pois työstään, jossa on jatkuva kilpailu. Itselleni uralla eteneminen ei ole ykkösasia, lapset ovat."

"Miehelläni ei pää kestäisi kotona oloa."

"Miehellä eivät hermot kestä, jos hän joutuu pyörittämään arkea tai olemaan liian kauan lasten kanssa, vaikka heitä rakastaakin."

"Eivät isät halua olla koko päivää lasten kanssa kotona. Koulutetut isät katsovat työkokemuksensa menevän hukkaan. Heitä myös hävettää olla kotona. Luullaan luusereiksi kai."

"Mieheni on loistava isä leikki-ikäiselle, mutta huomasimme, että hän ei osaa luoda tunnesidettä alle kolmevuotiaaseen. Kotona olo on hänelle vain monotonista suorittamista eikä hän nauti taaperon seurasta tai hoitamisesta yhtään."

"Niin se vaan on, että kodin- ja lastenhoito on luontaisempaa äideille. Jos isä on kotona, voisin lyödä vetoa, että suurin osa kotitöistä jää työssäkäyvälle äidille."

"Suurinta osaa isistä ei kotona olo kiinnosta. Ituhipit ovat asia erikseen, he ovat toki vähemmistössä."

"Mieheni ei ole ollenkaan koti-isä-tyyppinen. Hän on kyllä hyvä ja huolehtiva isä, mutta ei sellainen, joka pystyisi huolehtimaan kotiaskareista ja lastenhoidosta 24/7."

"Miehillä on koko ajan mahdollisuus kotona oloon. He eivät vain välitä siitä, kärsiikö vauva tai taapero suuressa päiväkotiryhmässä. Mies ei jousta lapsen hyvinvoinnin takia, sellaiseen uhraukseen on valmis vain äiti."

En anna jäädä

"En voisi olla rauhassa töissä, jos mies on lasten kanssa."

"Lapset viedään mummoloihin isän hoitovuoroilla. Kotona istuvat telkkarin edessä koko päivän pillimehu ja pulla kädessä, samalla kun isä surffailee netissä. Töistä kotiin raahautuva äiti saa tehdä toisen työpäivän heti perään, kun kaikki on tekemättä. Ei kiitos."

"Äidit haluavat olla kotona kasvattamassa omat lapsensa. Hyvähän miehen on osallistua, mutta suurimmasta osasta miehistä ei ole jäämään kotiin vuodeksi tai yli."

"Ihan biologisista ja hormonaalisista syistä äiti nauttii enemmän kotona ­olosta kuin isä."

"Isä voi olla mukana lastenhoidossa, vaikka käy töissä. Työ on hyvä vastapaino lastenhoidolle."

Tietenkin koti-isä!

"Se on vain isän motivaatiosta kiinni, jos äidillä on töitä ja sama palkka."

"Meillä mies on kotona ja minä töissä. Lapset hoitaa hyvin, mutta kotityöt jäävät tekemättä."

"Sekä isälle että lapselle on hyväksi saada jo varhaisessa vaiheessa kahdenkeskistä aikaa. Lisäksi koen, että urani kannalta on tärkeää olla töissä, ja mies haluaa tukea minua tässä. Tulotaso meillä on melko sama."

"Mies hoitaa lapsia kotona sen ajan, mikä on töiden puolesta mahdollista."

"Jos miehen kotona olosta tulee enemmän normi kuin poikkeus, suurempi osa uskaltaa jäädä kotiin. Toimeentuloon en usko sen vaikuttavan, koska yrittäjänaisetkin tekevät lapsia."

Lähde: Vauva 3/2015

niinenääkiinnostavaikkatästäjo...

Missä olet, koti-isä?

mitä tarkoittaa ettei isillä hermot kestä? suuttuuko ne.. kyllähän se varmaan stressaavampaa on kun kuunnella äitin itkua.. mikä se mummola on johon isät vie lapsia.. kokeiltiin leikkiä sitä.. laitoin patjan lattialle ja tulin itte alakertaan nukkumaan pyysin lapsia kuvittelemaan mitä se vois olla.. ja tein semmosen mytyn mummuksi kun se varmaan on keskeinen asia.. onneksi isi on jo seittemältä illalla kattomassa uutisia.. ja sit alkaa viikonloppu ja mies on vaan pari tuntia vloppuna töissä jes...
Lue kommentti
Carl-Johan Forssén Ehrlin kehitti supersuositun nukutussadun jo ennen kuin hänellä oli kokemusta vanhemmuudesta. Kuva: Day Fotografi
Carl-Johan Forssén Ehrlin kehitti supersuositun nukutussadun jo ennen kuin hänellä oli kokemusta vanhemmuudesta. Kuva: Day Fotografi

Carl-Johan Forssén Ehrlin opettaa mielikuvaharjoittelua, joka auttaa sietämään hankalia tunteita.

Ruotsalainen käyttäytymistieteilijä ja NLP-valmentaja Carl-Johan Forssén Ehrlin tunnetaan lapsiperheissä meditatiivisista nukutussaduista. Ne ovat lasten näkökulmasta satuja, mutta pohjautuvat käyttäytymistieteiden ja henkisen valmennuksen oppeihin. Bisnes- ja yliopistomaailmassa Forssén Ehrlin luennoi ja opettaa muun muassa johtajuutta ja esiintymistaitoja.

Vuonna 2015 ilmestynyt Kani joka tahtoi nukahtaa syntyi yli kahden vuoden kirjoitustyön tuloksena. Forssén-Ehrlin keksi idean nukutussatuun elämäntilanteessa, jossa hänellä itsellään ei vielä ollut lapsia. Hän hioi tekstiä pitkään, mietti jokaisen lauseen sanajärjestystä ja paikkaa ja luetutti kirjoittamaansa perheellisillä tutuilla.

Ruotsalaiset kustantamot eivät innostuneet, mutta kirjasta tuli silti hitti. Nukutussatu ilmestyi omakustanteena, ja nyt sitä on käännetty jo 56 kielelle ja myyty yli 2,5 miljoona kappaletta. Kustantamoille kirjan konsepti oli liian vieras, Forssén Ehrlin arvelee.

– Tällaista ei oltu tehty aiemmin. Toivon kyllä, että kustantamoja nyt kaduttaa.

Nukutussatu on saanut myös kaksi jatko-osaa. Norsu joka tahtoi nukahtaa ilmestyi suomeksi viime vuonna. Kolmannessa osassa pääroolissa seikkailee väsynyt traktori.

Muista päämäärä

Nukutuskirja perustuu samoihin menetelmiin kuin vaikkapa urheilijoiden valmennuksessa käytetty mielikuvaharjoittelu. Lisäksi tarvitaan tarina, joka auttaa lasta rauhoittumaan sadun kuuntelemiseen.

Nukutustilanteissa ensimmäinen ongelma on se, miten saisi lapsen keskittymään rauhoittumiseen.

– Meilläkin kotona toistuu tuttu kaava: kun tulee aika mennä nukkumaan, lapsi haluaisi leikkiä, hän pyytää juomista ja touhuaa kaikenlaista. Ensimmäinen ongelma on se, miten saisi lapsen keskittymään rauhoittumiseen. Kehystarina auttaa siinä, Forssén Ehrlin kertoo.

Tarinan juoni on pyritty rakentamaan juuri sopivan kiinnostavaksi, jotta lapsi ei harhaudu muihin puuhiin – ja samalla riittävän pitkäveteiseksi, jotta lasta alkaisi nukuttaa.

Urheiluvalmennuksessa urheilijaa opetetaan visualisoimaan onnistunut suoritus mielessään ja käymään se läpi. Nukutussadussa taas tähdätään onnistumiseen eläytymällä nukahtamisen hetkeen uudestaan ja uudestaan.

– Käytän sanoja, jotka auttavat pitämään tavoitteen mielessä: väsyminen, rentoutuminen, rauhoittuminen, nukkuminen. Neuvon myös lukemaan ne sanat painokkaammin ja hitaammin, jotta vaikutus tehostuu.

Eläydy ja tunnelmoi

Lukutavalla on onnistumisen kannalta merkitystä. Esimerkiksi eräässä perheessä nukutussatu toimi hienosti äidin lukemana, mutta isän lukemana ei, Forssén Ehrlin kertoo.

– Neuvon vanhempia pitämään hauskaa, leikkimään ja kokeilemaan erilaisia äänenpainoja. Siten voi löytää lapselleen sopivimman tavan.

Vauvatkin oppivat yhdistämään tutun äänimaailman nukahtamiseen.

Forssén Ehrlinin esikoispoika on kuunnellut satua jo raskausaikana, jolloin perhe soitti sitä äänikirjana. Ihan pienimmät eivät tietenkään ymmärrä sadun sisältöä, mutta hekin osaavat eläytyä sanojen rytmiin ja oppivat yhdistämään tutun äänimaailman nukahtamiseen, kirjailija sanoo.

Entä kun myös lukevaa vanhempaa alkaa väsyttää? Tarkoitushan on saada lapset nukahtamaan, jotta voisi sen jälkeen puuhastella omia juttuja. Tähänkin voi käyttää mielenhallintaa, kirjailija vinkkaa.

– Kun luet, käännä mielessäsi sanat yhdistymään virkeyteen ja energisyyteen. Vaikka luet lapselle, että ”alat tuntea itsesi väsyneemmäksi ja väsyneemmäksi”, ajattele itse, että ”alat tuntea itsesi energisemmäksi ja energisemmäksi”. Ja aina voi tietysti kokeilla myös äänikirjaa!

Taklaa vaikeat tunteet

Carl-Johan Forssén Ehrlinin uutuuskirja, vasta ruotsiksi ilmestynyt Modiga Morris, keskittyy vaikeiden tunteiden kuten pelon ja kivun hallintaan. Kirja on tulossa suomeksi Otavalta keväällä 2019 nimellä Rohkean Rikun hulinaviikko.

Kirjan tarinassa pieni poika joutuu käsittelemään esimerkiksi pelkoa hämähäkkejä kohtaan. Kauhu hälvenee, kun pojan äiti alkaa kertoa tarinaa hämähäkistä ja liittää ötökkään sen avulla sympaattisia mielleyhtymiä.

Ruotsissa kirja on saanut innostuneen vastaanoton, kirjailija sanoo.

Minkä tahansa tuntemuksen voi opetella tulkitsemaan myönteisesti.

Oikeastaan minkä tahansa tuntemuksen voi opetella tulkitsemaan myönteisesti ja hallitsemaan sitä, Forssén Ehrlin kertoo. Kehon tasolla reagoimme esimerkiksi pelkoon ja innostumiseen melko samalla tavalla: adrenaliinitaso kohoaa, pulssi nousee ja hengitys kiihtyy. Kyse on siitä, millaisena tilanteen näkee.

– Haluan auttaa lapsia ja heidän vanhempiaan opettamalla tekniikoita, joiden avulla he oppivat käsittelemään arjen tilanteisiin liittyviä vaikeita tunteita. Toivon, että lapset omaksuvat ne ja opettavat niitä myös toisilleen.

Kake on suunnitellut ja toteuttanut Nipsun terraarion aavikko- ja sademetsäteemaisen sisustuksen itse.  Kuva: Milka Alanen
Kake on suunnitellut ja toteuttanut Nipsun terraarion aavikko- ja sademetsäteemaisen sisustuksen itse. Kuva: Milka Alanen

Kake, 10, ei voi saada karvaista lemmikkiä isän allergian takia. Ensin hän haaveili sammakosta, mutta päätyi kuitenkin leopardigekkoon.

”Olen pienestä asti tykännyt luonnosta ja eläimistä. Se näkyy esimerkiksi niin, että huoneeni on sisustettu huonekasveilla ja tykkään leikkiä metsässä.

Olin jo pitkään haaveillut omasta lemmikistä, mutta isi on allerginen koirille ja kissoille. Haaveilin ensin sammakosta, mutta sitten ajattelin, että lisko voisi olla sittenkin seurallisempi lemmikki. Isi sitten ehdotti, että voisin saada leopardigekon synttärilahjaksi. Äiti ei aluksi ollut niin kovin innostunut asiasta, mutta nyt äidinkin mielestä Nipsu on ihan söpö.

Nipsu hankittiin meille viime joulukuussa kasvattajalta. Saimme valita kolmesta leopardigekosta, ja kasvattajan mukaan Nipsu oli niistä kaikkein seurallisin. Minusta se oli myös kivan näköinen.

Nipsun terraario on minun huoneessani sänkyni päädyssä. Olen suunnitellut ja toteuttanut sen sisustuksen itse. Siinä on kaksi puolta: aavikkoteemainen ja sademetsäteemainen. Aavikkopuolella on esimerkiksi hiekkamatto ja kaktuksia.

Nipsu on tosi söpö, ja sen touhuja on mukava seurata.

Minä olen päävastuussa Nipsun hoitamisesta, mutta on isikin joskus vaihtanut sen vesiä. Sille pitää antaa vettä ja kalkkijauhetta ja parin päivän välein sirkkoja ja jauhomatoja.

Nipsu on tosi söpö, ja sen touhuja on mukava seurata. Sen voi ottaa hetkeksi aikaa kädelle ja päästää seikkailemaan muuallekin asuntoon. Se on vähän ärsyttävää, kun se joskus juoksee jonnekin minne sen ei haluaisi menevän, esimerkiksi sohvan alle.”

Kake, 10

Meidän Perhe 5/2018