Minna teki vuosien aikana mittavat pelivelat. Edes vauvan syntymä ei saanut häntä irti pelikoukusta.

Eilen illalla voitetusta kolmesta tuhannesta eurosta on aamulla jäljellä yksitoista euroa. Minna on aamuyön tunteina nukahtanut kännykkä kädessä.

Herättyään hän tarkistaa ensimmäisenä pelitilinsä saldon. Kurkkua kuristaa, henki ei kulje. Miksi en lopettanut ajoissa? Miten kuvittelin taas, että illalla voitettu potti on mahdollista tuplata yön aikana? Koska niin ei juuri koskaan tapahdu.

Pankkitili on tyhjä, pöytälaatikossa on kasa avaamattomia perintätoimiston laskuja. Niistä Minnan mies Jarmo ja läheiset eivät tiedä mitään. Minna nousee ja lähtee laittamaan 5- ja 1-vuotiaille tytöilleen aamupalaa. Tarjolla on sitä mitä kaapista sattuu löytymään, sillä kauppaan hänellä ei juuri nyt ole mitään asiaa.

Tästä ahdistavasta aamusta on kulunut reilu vuosi.

– Mietin silloin, että minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko tapan itseni, tai sitten minun on voitettava pelkoni ja kerrottava läheisilleni.

 

Pelko miehen ja sukulaisten reaktiosta on lamaannuttava. Minna on varma, ettei reissutyössä käyvällä miehellä ole aavistustakaan, kuinka pahaan pulaan Minna on itsensä saattanut. Siksi kertominen tuntuu mahdottomalta. Jos mies aavistaisi edes jotain, tunnustaminen olisi ehkä helpompaa.

Jopa itsemurha tuntuu hetkellisesti paremmalta ratkaisulta kuin miehen raivon ja pettymyksen kohtaaminen. Mutta häpeää enemmän Minnaan sattuu sittenkin ajatella lapsia. Miten heidän kävisi, jos hän riistäisi itseltään hengen? Jälkeenpäin Minna on sitä mieltä, että lapsien olemassaolo pelasti hänet.

– Itsemurha on itsekkäintä, mitä ihminen voi tehdä. En olisi voinut tehdä sitä lapsilleni.

Minna ei näe enää muuta vaihtoehtoa kuin kertoa totuus ensin isälleen ja sitten miehelleen. Hänen on paljastettava, miten hän on pelannut omien rahojensa lisäksi myös miehensä sekä läheistensä rahoja. Jäljellä ei ole kuin kymmenien tuhansien eurojen velat.

– Voi kunpa voisin palata takaisin siihen päivään kun aloin pelata. Sen sijaan, että astuisin pelihallin ovesta sisään, jatkaisin vain matkaani eteenpäin.

Minna alkaa lainata kavereilta. Hävittyjä rahoja on pakko yrittää voittaa takaisin.

Kahdeksan vuotta sitten eräänä vapaapäivänään Minna poikkeaa bingohalliin, ihan huvikseen kokeilemaan. Pian pelihallista tulee paikka, jonne Minna hakeutuu joka päivä.

Muut menot jäävät, eikä Minna enää tapaa ystäviään. Pian nämä alkavatkin huomautella, eikö Minna vietä enää aikaansa missään muualla kuin joko töissä tai bingossa.

Bingohallilta löytyy uusia kavereita ja mukava, porukan yhdistävä harrastus.

– Parinkympin panoksella saattoi voittaa kolmensadan euron arvosta lahjakortteja. Pelaaminen tuntui tosi kannattavalta.

Pian omat rahat eivät enää riitä. Minna alkaa lainata kavereilta, ja joskus takaisinmaksu viivästyy useita kuukausia. Alkaa valehtelu menoista ja rahankäytöstä. Koska hävittyjä rahoja on pakko yrittää voittaa takaisin, Minna on jo aamulla pelihallin ovella odottamassa avaamista.

 

Vuoden päästä 23-vuotias Minna huomaa olevansa raskaana. Vauva on parille mieluisa yllätys.

– Olen nuoresta pitäen halunnut äidiksi. Olimme onnemme kukkuloilla.

Raskaus ei kuitenkaan pidä Minnaa pois bingohallilta. Päin vastoin. Tuleva äiti ajattelee, mitä kaikkea voitetuilla rahoilla vauvalle voi ostaa.

– Jarmon mielestä minun bingossa notkumisessani ei ollut mitään järkeä, mutta ei hän sitä kieltänytkään. Ehkä hän ajatteli, että kun lapsi tulee, lopetan pelaamisen.

Kun vauva syntyy, Minna kestää kotona muutaman päivän.

– Halusin olla vauvan kanssa. Riippuvuus uhkapelaamiseen oli kuitenkin niin suuri, että minun oli päästävä pelaamaan heti, vaikka tyttö oli vasta viikon vanha.

Minna perustelee tyrmistyneelle miehelleen tarvitsevansa omaa aikaa. Hän on aidosti sitä mieltä, ettei pysty nollaamaan ajatuksiaan mitenkään muuten kuin pelaamalla.

Vauva-arkeen muodostui rytmi: aamulla imetys, sitten pelaamaan.

Vauvasta erossa oleminen tuntuu kauhealta, mutta Minna ei voi pelihimolleen mitään. Arkeen muodostuu rytmi, jota pelaaminen pyörittää. Aamulla Minna imettää vauvan ja lähtee heti pariksi tunniksi pelaamaan. Väliaikaisesti työttömänä oleva Jarmo hoitaa vauvaa. Illalla on vastaavasti tuoreen isän vuoro viettää omaa aikaa ja tavata kavereitaan.

Pian alkavat riidat. Jarmo ei käsitä, miten Minna voi jättää pienen vauvan kotiin ja lähteä kaupungille. Ystävilleen Minna selittää, miten rankkaa vauva-arki on ja kuinka Jarmo ei ymmärrä hänen tarvitsevan omaa aikaa. Jarmon soittaessa Minna ryntää ulos pelihallista puhumaan voidakseen valehdella olevansa jossain muualla.

– Haukuin Jarmoa kavereilleni, jotta he asettuisivat puolelleni ja valehtelisivat, että olen heidän kanssaan, vaikka olinkin bingossa.

Riitojen jälkeen kotona vallitsee kuitenkin molempien menot mahdollistava hiljainen yhteisymmärrys.

– Jarmo ei voinut vaatia pelaamiseni lopettamista, koska silloin minä en olisi antanut hänen pyöriä baareissa viikonloppuisin.

 

Velkojen kertyessä Minna nöyrtyy tekemään mitä vain päästäkseen pelaamaan. Saadakseen rahaa Minna käyttää selityksenä lapsen kuluja, kuten vaatteita tai lääkkeitä.

Hän ei epäröi soittaa vanhemmilleen ja pyytää tytölle rahaa uutta talvihaalaria varten. Innokkaat isovanhemmat haluavat tietenkin auttaa nuorta perhettä ja laittavat Minnan tilille heti sata euroa. Rahat kädessä Minna miettii, että bingohallissa hän voi triplata potin ja ostaa lapselle vaikka kolme haalaria.

– Illalla minulla ei ollut enää rahoja eikä haalaria, joten soitin toisille isovanhemmille ja pyysin heiltä haalarirahaa.

Minna pelaa äitiyspäivärahansa ja perheen ruokarahat. Lopulta tyttö saa haalarinsa, kun Minna vihdoin voittaa jotain. Isovanhemmilla ei ole aavistustakaan, että lapsenlapsen haalari on maksettu kolmeen kertaan.

– Koskaan en kolunnut kirppareita. Lapsella oli aina uusimmat ja kalleimmat merkkihaalarit päällä, niiden hankkiminen vain kesti.

Minna on jälkeenpäin miettinyt, miten hän jäi niin pahasti koukkuun. Parikymppisenä hänellä oli hyväpalkkainen työ, ystäviä ja harrastuksia. Mukava poikaystäväkin. Sitten hän alkoi pelata.

Terapiassa Minna on tullut siihen tulokseen, että peliongelman juuret löytyvät lapsuudesta. Alkoholiin taipuvainen isä otti Minnan usein mukaan raveihin pelaamaan. Joskus isä vei Minnan paikalliseen kuppilaan ja istutti tyttären pokerikoneen ääreen, jotta sai itse juoda rauhassa. Mummon kanssa Minna kulki bingossa.

Kotona pelaamisesta riidellään päivittäin. Silti Minna ei myönnä ongelmaa.

Jarmon uusi hyväpalkkainen työ mahdollistaa Minnan laskujen pyörityksen. Perintäyhtiöiden kirjeitä Minna kuittailee uusilla pikavipeillä ja taas uusilla. Itselleen hän ei osta enää mitään.

– Kavereille selitin, että tällaista tämä lapsiperheen arki on. Lapsen menojen takia ei ole enää rahaa edes kampaajalla käydä.

Kotona Minnan pelaamisesta riidellään päivittäin. Jarmo epäilee, että Minna käy bingossa useammin kuin myöntää, mutta Minnasta on tullut niin taitava valehtelija, ettei hän jää kiinni. Hän osaa kikkailla rahoilla ja laskuilla ja säilyttää luottotiedot kuin ihmeen kaupalla.

Miehen reissutyön takia Minna hoitaa myös miehen tiliä ja perheen laskuja. Kun lapsi on kolmevuotias, hän palaa töihin ja alkaa tienata itsekin. On rahaa, mitä pyörittää.

Viiden vuoden pelikierteen jälkeen Minna alkaa ymmärtää, että pelaamisen on loputtava. Jatkuva salailu ja valehtelu vievät voimia. Minna alkaa odottaa toista lasta, kun esikoinen on neljävuotias.

– Olemme molemmat maaseudulta kotoisin. Aloin vaatia Jarmolta, että muuttaisimme takaisin maalle. Hän suostui ja luulimme varmaan molemmat, että nyt elämä rauhoittuu. Ei enää bingoa, ei baareja.

 

Muutto kauas kaupungin houkutuksista auttaakin hetkellisesti. Minna käy pelaamassa aina, kun hänelle tulee asiaa kaupunkiin, mutta se ei ole enää menojen pääsyy. Mitä pidempiä aikoja Minna pystyy olemaan pelaamatta, sitä vähemmän hän sitä kaipaa.

Jarmo on tyytyväinen, kun Minna viihtyy kotona. Syntyy toinen tyttö ja kaiken pitäisi olla loistavasti. Kunnes Minna saa nettikasinolta ihan tavallisen mainossähköpostin, jossa kerrotaan ilmaisesta pelirahasta.

– Ajattelin, että tämä vasta huijausta onkin. Oli kuitenkin loppukuu ja minulla oli rahasta tiukkaa, joten sijoitin parikymppiä – ja voitin.

Potit ovat suurempia kuin bingossa. Nyt ei enää pelata lahjakorteista vaan tuhansista euroista. Isoihin voittoihin jää koukkuun. Kun sellainen osuu kohdalle, Minna ostaa lapsille mitä ikinä he tarvitsevat.

Nettipelissä rahantaju katoaa. Minna saattaa tallettaa pelitilille parikymppiä kymmenen kertaa päivässä. Pelaaminen on helppoa, sillä sitä voi tehdä kännykällä. Toiset äidit roikkuvat somessa, Minna nettikasinolla.

– Istuin kännykkä kourassa koko ajan. Olin paikalla lasteni luona, mutten koskaan läsnä heidän touhuissaan.

"Lupasin, että huomenna leikitään. Ja petin lupaukseni aina."

Minna on tilanteessa, jossa hän ei enää tunnista itseään. Hän herää ahdistuneena nukuttuaan muutaman tunnin yöllisen pelaamisen jälkeen. Hän koettaa selviytyä arkiaskareista lasten kanssa ja yrittää voittaa yöllä hävityt rahat takaisin.

Leikkipuistossa hän antaa toisella kädellä vauhtia keinulle, toisella kädellä hän näppäilee kännykkää. Tai siirtelee jäljellä olevia rahoja tileiltä toisille ja yrittää keksiä, mistä rahaa voisi lainata lisää.

– Tunsin jatkuvaa huonoa omaatuntoa, etten viettänyt aikaa lasten kanssa. Vanhempi lapsista kärtti koko ajan, että tehdään äiti jotain yhdessä. Lupasin, että huomenna leikitään. Ja aina seuraavana päivänä petin lupaukseni.

Kunnes koittaa aamu, jolloin Minna ei enää saa happea. Häpeä ja ahdistus ovat ainoat tunteet, eikä tilanteesta ole kuin yksi ulospääsy. Tai on se toinenkin, jota hän ei suostu ajattelemaan. Minna tarttuu puhelimeen, soittaa isälleen ja kertoo kaiken.

– Olin varma, että elämäni päättyy tähän. Mutta isä kuunteli ja totesi sitten rauhallisesti, ettei tapahtuneille asioille voi enää mitään. Nyt on tärkeintä hakea apua ja saada asiat järjestykseen.

 

Isän rohkaisemana Minna soittaa Jarmolle. Työmatkalla oleva mies kuuntelee ja sanoo sitten, että hänen on mietittävä asiaa. Soitellaan kohta uudestaan.

– Olin varma, että hän haluaa eron, mutta niin ei käynytkään.

Minna arvelee, että hänen isänsä suhtautui niin rauhallisesti, koska hänellä oli itselläänkin kokemusta pelaamisesta. Sen sijaan miehensä reaktioon hän ei osaa varautua.

Jarmo ei jää miettimään menetettyjä rahoja tai velkoja vaan haluaa saada Minnalle apua mahdollisimman nopeasti. Pika-aika mielenterveystoimistosta järjestyy parissa päivässä, ja vyyhti alkaa purkautua.

Lopulta Minnaa itkettää vain se, ettei hän ymmärtänyt hakea apua aikaisemmin.

– Helpotuksen tunne oli valtava. Ymmärrän nyt, ettei mikään asia ole niin paha, etteikö sitä voisi kertoa läheisilleen.

 

Uhkapeliongelma ei katoa hetkessä, vaan edessä on pitkä terapia. Minnalla on myös pelihimoa hillitsevä lääkitys. Hän ei vieläkään hoida raha-asioitaan itse, mutta pystyy jo kävelemään kaupan eteisessä seisovien peliautomaattien ohi. Repsahtaminen pelottaa, ja on niin muutaman kerran käynytkin.

Velkoja on maksettavaksi vielä vuosikausiksi, mutta se ei kaada maailmaa, sillä Minna ei ole enää yksin. Perhe voi paremmin kuin koskaan, Minnan ja Jarmon parisuhde on vahvistunut.

Pelaamiseen tuhlattu aika harmittaa, sillä lasten vauva-aikaa ei saa enää takaisin. Minna haluaakin nyt viettää kaiken liikenevän ajan lasten kanssa. Keittiön kaapit Minna on täyttänyt leivontatarvikkeilla. Jos pelihimo iskee, Minna alkaa leipoa kakkua – yhdessä lasten kanssa.

Eniten uudessa arjessa onkin yllättänyt se, kuinka monta tuntia vuorokaudessa on.

– Nykyään ehdin leikkiä lasten kanssa monta tuntia ja tehdä vielä suursiivouksenkin.

Minna, 30, asuu miehensä Jarmon, 33, ja kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa maaseudulla. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi nimet on muutettu.

Vauva 4/2016

Tutkimuksessa oli mukana yli 240 000 suomalaistyttöä. HPV-rokotteen haitoista esitetyt huolet eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Tällä viikolla julkistettu laaja suomalaistutkimus osoittaa, että väitteet HPV-rokotteen vaarallisuudesta eivät pidä paikkaansa.

HPV-rokote ehkäisee papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä, kuten kohdunkaulan syöpää. Se otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan viisi vuotta sitten, ja se annetaan ilmaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Jotkut suomalaisvanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa tapauksista, joissa lapsi on sairastunut hankalaan oireyhtymään rokotuksen saamisen jälkeen. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asioilla olisi syy-yhteys. 

Tutkimuksessa verrattiin rokotettujen tyttöjen sairaustilannetta rokottamattomiin. Aineisto oli erittäin laaja: mukana oli 240 605 suomalaistyttöä, joista yli puolet otti rokotteen. Tutkimuksessa etsittiin rokottamisen yhteyttä 38 erilaiseen sairauteen, esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään ja monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään.

”Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tulos oli, että rokotuksen saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempaa riskiä sairastua näihin sairauksiin kuin samanikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

Pojillekin rokotus?

Parhaillaan pohditaan, pitäisikö myös poikien HPV-rokotukset ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Papilloomavirusinfektio on yhteydessä paitsi kohdunkaulan syöpään myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin.

Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sekä tyttöjä että poikia rokottamalla saataisiin nopeasti aikaan laumasuoja, joka auttaisi ehkäisemään papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä koko väestön tasolla.

Slime, jonka voi syödä! Se on helppo tehdä vain kolmesta raaka-aineesta. 

Tarvitset:

  • 100 g vaahtokarkkeja
  • 1 dl maissitärkkelystä
  • 1 tl kookosöljyä

Tee näin: 

  1. Kaada kaikki ainekset astiaan.
  2. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia.
  3. Sekoita ensin lusikalla ja sitten käsin. 

Videolta näet, miten ainekset sekoittuvat slimeksi mikrottamisen jälkeen.

Huom! Vaahtokarkkislime on mahtavan venyvää ja erittäin, erittäin sitkeää. Pidä se siis etäällä esimerkiksi sohvasta ja hiuksista.

Jos et – jostain syystä – halua sittenkään syödä limaa, on sen paikka biojätteessä. Lima irtoaa ihosta märällä kädellä, ja jämät lähtevät hyvin vedellä ja saippualla.