Minna teki vuosien aikana mittavat pelivelat. Edes vauvan syntymä ei saanut häntä irti pelikoukusta.

Eilen illalla voitetusta kolmesta tuhannesta eurosta on aamulla jäljellä yksitoista euroa. Minna on aamuyön tunteina nukahtanut kännykkä kädessä.

Herättyään hän tarkistaa ensimmäisenä pelitilinsä saldon. Kurkkua kuristaa, henki ei kulje. Miksi en lopettanut ajoissa? Miten kuvittelin taas, että illalla voitettu potti on mahdollista tuplata yön aikana? Koska niin ei juuri koskaan tapahdu.

Pankkitili on tyhjä, pöytälaatikossa on kasa avaamattomia perintätoimiston laskuja. Niistä Minnan mies Jarmo ja läheiset eivät tiedä mitään. Minna nousee ja lähtee laittamaan 5- ja 1-vuotiaille tytöilleen aamupalaa. Tarjolla on sitä mitä kaapista sattuu löytymään, sillä kauppaan hänellä ei juuri nyt ole mitään asiaa.

Tästä ahdistavasta aamusta on kulunut reilu vuosi.

– Mietin silloin, että minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko tapan itseni, tai sitten minun on voitettava pelkoni ja kerrottava läheisilleni.

 

Pelko miehen ja sukulaisten reaktiosta on lamaannuttava. Minna on varma, ettei reissutyössä käyvällä miehellä ole aavistustakaan, kuinka pahaan pulaan Minna on itsensä saattanut. Siksi kertominen tuntuu mahdottomalta. Jos mies aavistaisi edes jotain, tunnustaminen olisi ehkä helpompaa.

Jopa itsemurha tuntuu hetkellisesti paremmalta ratkaisulta kuin miehen raivon ja pettymyksen kohtaaminen. Mutta häpeää enemmän Minnaan sattuu sittenkin ajatella lapsia. Miten heidän kävisi, jos hän riistäisi itseltään hengen? Jälkeenpäin Minna on sitä mieltä, että lapsien olemassaolo pelasti hänet.

– Itsemurha on itsekkäintä, mitä ihminen voi tehdä. En olisi voinut tehdä sitä lapsilleni.

Minna ei näe enää muuta vaihtoehtoa kuin kertoa totuus ensin isälleen ja sitten miehelleen. Hänen on paljastettava, miten hän on pelannut omien rahojensa lisäksi myös miehensä sekä läheistensä rahoja. Jäljellä ei ole kuin kymmenien tuhansien eurojen velat.

– Voi kunpa voisin palata takaisin siihen päivään kun aloin pelata. Sen sijaan, että astuisin pelihallin ovesta sisään, jatkaisin vain matkaani eteenpäin.

Minna alkaa lainata kavereilta. Hävittyjä rahoja on pakko yrittää voittaa takaisin.

Kahdeksan vuotta sitten eräänä vapaapäivänään Minna poikkeaa bingohalliin, ihan huvikseen kokeilemaan. Pian pelihallista tulee paikka, jonne Minna hakeutuu joka päivä.

Muut menot jäävät, eikä Minna enää tapaa ystäviään. Pian nämä alkavatkin huomautella, eikö Minna vietä enää aikaansa missään muualla kuin joko töissä tai bingossa.

Bingohallilta löytyy uusia kavereita ja mukava, porukan yhdistävä harrastus.

– Parinkympin panoksella saattoi voittaa kolmensadan euron arvosta lahjakortteja. Pelaaminen tuntui tosi kannattavalta.

Pian omat rahat eivät enää riitä. Minna alkaa lainata kavereilta, ja joskus takaisinmaksu viivästyy useita kuukausia. Alkaa valehtelu menoista ja rahankäytöstä. Koska hävittyjä rahoja on pakko yrittää voittaa takaisin, Minna on jo aamulla pelihallin ovella odottamassa avaamista.

 

Vuoden päästä 23-vuotias Minna huomaa olevansa raskaana. Vauva on parille mieluisa yllätys.

– Olen nuoresta pitäen halunnut äidiksi. Olimme onnemme kukkuloilla.

Raskaus ei kuitenkaan pidä Minnaa pois bingohallilta. Päin vastoin. Tuleva äiti ajattelee, mitä kaikkea voitetuilla rahoilla vauvalle voi ostaa.

– Jarmon mielestä minun bingossa notkumisessani ei ollut mitään järkeä, mutta ei hän sitä kieltänytkään. Ehkä hän ajatteli, että kun lapsi tulee, lopetan pelaamisen.

Kun vauva syntyy, Minna kestää kotona muutaman päivän.

– Halusin olla vauvan kanssa. Riippuvuus uhkapelaamiseen oli kuitenkin niin suuri, että minun oli päästävä pelaamaan heti, vaikka tyttö oli vasta viikon vanha.

Minna perustelee tyrmistyneelle miehelleen tarvitsevansa omaa aikaa. Hän on aidosti sitä mieltä, ettei pysty nollaamaan ajatuksiaan mitenkään muuten kuin pelaamalla.

Vauva-arkeen muodostui rytmi: aamulla imetys, sitten pelaamaan.

Vauvasta erossa oleminen tuntuu kauhealta, mutta Minna ei voi pelihimolleen mitään. Arkeen muodostuu rytmi, jota pelaaminen pyörittää. Aamulla Minna imettää vauvan ja lähtee heti pariksi tunniksi pelaamaan. Väliaikaisesti työttömänä oleva Jarmo hoitaa vauvaa. Illalla on vastaavasti tuoreen isän vuoro viettää omaa aikaa ja tavata kavereitaan.

Pian alkavat riidat. Jarmo ei käsitä, miten Minna voi jättää pienen vauvan kotiin ja lähteä kaupungille. Ystävilleen Minna selittää, miten rankkaa vauva-arki on ja kuinka Jarmo ei ymmärrä hänen tarvitsevan omaa aikaa. Jarmon soittaessa Minna ryntää ulos pelihallista puhumaan voidakseen valehdella olevansa jossain muualla.

– Haukuin Jarmoa kavereilleni, jotta he asettuisivat puolelleni ja valehtelisivat, että olen heidän kanssaan, vaikka olinkin bingossa.

Riitojen jälkeen kotona vallitsee kuitenkin molempien menot mahdollistava hiljainen yhteisymmärrys.

– Jarmo ei voinut vaatia pelaamiseni lopettamista, koska silloin minä en olisi antanut hänen pyöriä baareissa viikonloppuisin.

 

Velkojen kertyessä Minna nöyrtyy tekemään mitä vain päästäkseen pelaamaan. Saadakseen rahaa Minna käyttää selityksenä lapsen kuluja, kuten vaatteita tai lääkkeitä.

Hän ei epäröi soittaa vanhemmilleen ja pyytää tytölle rahaa uutta talvihaalaria varten. Innokkaat isovanhemmat haluavat tietenkin auttaa nuorta perhettä ja laittavat Minnan tilille heti sata euroa. Rahat kädessä Minna miettii, että bingohallissa hän voi triplata potin ja ostaa lapselle vaikka kolme haalaria.

– Illalla minulla ei ollut enää rahoja eikä haalaria, joten soitin toisille isovanhemmille ja pyysin heiltä haalarirahaa.

Minna pelaa äitiyspäivärahansa ja perheen ruokarahat. Lopulta tyttö saa haalarinsa, kun Minna vihdoin voittaa jotain. Isovanhemmilla ei ole aavistustakaan, että lapsenlapsen haalari on maksettu kolmeen kertaan.

– Koskaan en kolunnut kirppareita. Lapsella oli aina uusimmat ja kalleimmat merkkihaalarit päällä, niiden hankkiminen vain kesti.

Minna on jälkeenpäin miettinyt, miten hän jäi niin pahasti koukkuun. Parikymppisenä hänellä oli hyväpalkkainen työ, ystäviä ja harrastuksia. Mukava poikaystäväkin. Sitten hän alkoi pelata.

Terapiassa Minna on tullut siihen tulokseen, että peliongelman juuret löytyvät lapsuudesta. Alkoholiin taipuvainen isä otti Minnan usein mukaan raveihin pelaamaan. Joskus isä vei Minnan paikalliseen kuppilaan ja istutti tyttären pokerikoneen ääreen, jotta sai itse juoda rauhassa. Mummon kanssa Minna kulki bingossa.

Kotona pelaamisesta riidellään päivittäin. Silti Minna ei myönnä ongelmaa.

Jarmon uusi hyväpalkkainen työ mahdollistaa Minnan laskujen pyörityksen. Perintäyhtiöiden kirjeitä Minna kuittailee uusilla pikavipeillä ja taas uusilla. Itselleen hän ei osta enää mitään.

– Kavereille selitin, että tällaista tämä lapsiperheen arki on. Lapsen menojen takia ei ole enää rahaa edes kampaajalla käydä.

Kotona Minnan pelaamisesta riidellään päivittäin. Jarmo epäilee, että Minna käy bingossa useammin kuin myöntää, mutta Minnasta on tullut niin taitava valehtelija, ettei hän jää kiinni. Hän osaa kikkailla rahoilla ja laskuilla ja säilyttää luottotiedot kuin ihmeen kaupalla.

Miehen reissutyön takia Minna hoitaa myös miehen tiliä ja perheen laskuja. Kun lapsi on kolmevuotias, hän palaa töihin ja alkaa tienata itsekin. On rahaa, mitä pyörittää.

Viiden vuoden pelikierteen jälkeen Minna alkaa ymmärtää, että pelaamisen on loputtava. Jatkuva salailu ja valehtelu vievät voimia. Minna alkaa odottaa toista lasta, kun esikoinen on neljävuotias.

– Olemme molemmat maaseudulta kotoisin. Aloin vaatia Jarmolta, että muuttaisimme takaisin maalle. Hän suostui ja luulimme varmaan molemmat, että nyt elämä rauhoittuu. Ei enää bingoa, ei baareja.

 

Muutto kauas kaupungin houkutuksista auttaakin hetkellisesti. Minna käy pelaamassa aina, kun hänelle tulee asiaa kaupunkiin, mutta se ei ole enää menojen pääsyy. Mitä pidempiä aikoja Minna pystyy olemaan pelaamatta, sitä vähemmän hän sitä kaipaa.

Jarmo on tyytyväinen, kun Minna viihtyy kotona. Syntyy toinen tyttö ja kaiken pitäisi olla loistavasti. Kunnes Minna saa nettikasinolta ihan tavallisen mainossähköpostin, jossa kerrotaan ilmaisesta pelirahasta.

– Ajattelin, että tämä vasta huijausta onkin. Oli kuitenkin loppukuu ja minulla oli rahasta tiukkaa, joten sijoitin parikymppiä – ja voitin.

Potit ovat suurempia kuin bingossa. Nyt ei enää pelata lahjakorteista vaan tuhansista euroista. Isoihin voittoihin jää koukkuun. Kun sellainen osuu kohdalle, Minna ostaa lapsille mitä ikinä he tarvitsevat.

Nettipelissä rahantaju katoaa. Minna saattaa tallettaa pelitilille parikymppiä kymmenen kertaa päivässä. Pelaaminen on helppoa, sillä sitä voi tehdä kännykällä. Toiset äidit roikkuvat somessa, Minna nettikasinolla.

– Istuin kännykkä kourassa koko ajan. Olin paikalla lasteni luona, mutten koskaan läsnä heidän touhuissaan.

"Lupasin, että huomenna leikitään. Ja petin lupaukseni aina."

Minna on tilanteessa, jossa hän ei enää tunnista itseään. Hän herää ahdistuneena nukuttuaan muutaman tunnin yöllisen pelaamisen jälkeen. Hän koettaa selviytyä arkiaskareista lasten kanssa ja yrittää voittaa yöllä hävityt rahat takaisin.

Leikkipuistossa hän antaa toisella kädellä vauhtia keinulle, toisella kädellä hän näppäilee kännykkää. Tai siirtelee jäljellä olevia rahoja tileiltä toisille ja yrittää keksiä, mistä rahaa voisi lainata lisää.

– Tunsin jatkuvaa huonoa omaatuntoa, etten viettänyt aikaa lasten kanssa. Vanhempi lapsista kärtti koko ajan, että tehdään äiti jotain yhdessä. Lupasin, että huomenna leikitään. Ja aina seuraavana päivänä petin lupaukseni.

Kunnes koittaa aamu, jolloin Minna ei enää saa happea. Häpeä ja ahdistus ovat ainoat tunteet, eikä tilanteesta ole kuin yksi ulospääsy. Tai on se toinenkin, jota hän ei suostu ajattelemaan. Minna tarttuu puhelimeen, soittaa isälleen ja kertoo kaiken.

– Olin varma, että elämäni päättyy tähän. Mutta isä kuunteli ja totesi sitten rauhallisesti, ettei tapahtuneille asioille voi enää mitään. Nyt on tärkeintä hakea apua ja saada asiat järjestykseen.

 

Isän rohkaisemana Minna soittaa Jarmolle. Työmatkalla oleva mies kuuntelee ja sanoo sitten, että hänen on mietittävä asiaa. Soitellaan kohta uudestaan.

– Olin varma, että hän haluaa eron, mutta niin ei käynytkään.

Minna arvelee, että hänen isänsä suhtautui niin rauhallisesti, koska hänellä oli itselläänkin kokemusta pelaamisesta. Sen sijaan miehensä reaktioon hän ei osaa varautua.

Jarmo ei jää miettimään menetettyjä rahoja tai velkoja vaan haluaa saada Minnalle apua mahdollisimman nopeasti. Pika-aika mielenterveystoimistosta järjestyy parissa päivässä, ja vyyhti alkaa purkautua.

Lopulta Minnaa itkettää vain se, ettei hän ymmärtänyt hakea apua aikaisemmin.

– Helpotuksen tunne oli valtava. Ymmärrän nyt, ettei mikään asia ole niin paha, etteikö sitä voisi kertoa läheisilleen.

 

Uhkapeliongelma ei katoa hetkessä, vaan edessä on pitkä terapia. Minnalla on myös pelihimoa hillitsevä lääkitys. Hän ei vieläkään hoida raha-asioitaan itse, mutta pystyy jo kävelemään kaupan eteisessä seisovien peliautomaattien ohi. Repsahtaminen pelottaa, ja on niin muutaman kerran käynytkin.

Velkoja on maksettavaksi vielä vuosikausiksi, mutta se ei kaada maailmaa, sillä Minna ei ole enää yksin. Perhe voi paremmin kuin koskaan, Minnan ja Jarmon parisuhde on vahvistunut.

Pelaamiseen tuhlattu aika harmittaa, sillä lasten vauva-aikaa ei saa enää takaisin. Minna haluaakin nyt viettää kaiken liikenevän ajan lasten kanssa. Keittiön kaapit Minna on täyttänyt leivontatarvikkeilla. Jos pelihimo iskee, Minna alkaa leipoa kakkua – yhdessä lasten kanssa.

Eniten uudessa arjessa onkin yllättänyt se, kuinka monta tuntia vuorokaudessa on.

– Nykyään ehdin leikkiä lasten kanssa monta tuntia ja tehdä vielä suursiivouksenkin.

Minna, 30, asuu miehensä Jarmon, 33, ja kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa maaseudulla. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi nimet on muutettu.

Vauva 4/2016

Kysy ja keskustele rahapelaamisesta ke 20.4.

Mikä on sopivasti ja mikä liikaa rahapelaamista? Mistä tietää, että rahapelaaminen on ongelma? Mitä voi tehdä, jos haluaisi puuttua toisen pelaamiseen? Mistä saa lisätietoa?

Ehyt ry:n asiantuntijat vastaavat kysymyksiin vauva.fi:ssä keskiviikkona 20. huhtikuuta klo 13–15. Voit jättää kysymyksesi keskusteluketjuun jo etukäteen.

Älä huoli! Lapset ovat erilaisia nukkujia. Onhan aikuisetkin. Kuva: Soile Saarelainen.
Älä huoli! Lapset ovat erilaisia nukkujia. Onhan aikuisetkin. Kuva: Soile Saarelainen.

Eikö teilläkään nukuta? Et valvo yksin.

1. Koko yön nukkuva lapsi – urbaanilegenda?

Kokeilit tassutusta, huudatusta, tuoli-menetelmää ja herättämistä. Lapsesi ei halua käydä unikoulua näillä säännöillä. Teillä valvotaan edelleen, koska mitkään menetelmät eivät vain tehoa tähän lapseen. 

Ystäväsi kertoo sinulle lapsistaan, jotka ovat molemmat nukkuneet 10 tuntia putkeen heräämättä. Se riipaisee. Et ymmärrä, mikä tässä on juuri teille niin vaikeaa.

Älä huoli! Lapset ovat erilaisia nukkujia. Onhan aikuisetkin. 

Kokeile tätä: Jotkut vanhemmat ovat saaneet lapsen pidentämään unipätkiä pitkillä iltarutiineilla, jotka toistuvat aina samoina. Lisäksi jokin täyttävä iltapala voi auttaa lasta nukkumaan paremmin yön. Entä auttaisiko unirätti, joka toisi lapselle turvaa? Tai voisiko unikoulua harkita yhdessä ammattilaisen kanssa?

2. Jokailta kun lamppu sammuu, mutta lapsi ei

Nukutat lasta joka ilta tuntikaupalla, mutta hän ei nukahda. Luet, silität, laulat ja esität nukkuvaa. Ei toimi! Puistossa vieras äiti kertoo, että hänen lapsensa nukahtavat heti, kun saavat päänsä tyynyyn ja unikaverin kainaloon. Tuntuu liioittelulta.

Älä lannistu, lapsesi oppii kyllä nukahtamaan. Tai sinä opit nukahtamaan lapsesi kanssa.

Kokeile tätä: Joskus lapsi saattaa olla yliväsynyt, jolloin nukahtaminen on – ironista kyllä – vielä vaikeampaa. Nukahtamisen kannalta on tärkeää huomata lapsen ensimmäiset väsymyksen merkit. Kun lapsen nukuttamisen aloittaa oikeaan aikaan saattaa nukahtaminen olla helpompaa. Tai mitä, jos puolisosi ottaisi nukutusvuoron?

Pienempää vauvaa voi heijata rauhallisesti sylissä, ja siirtää vauva puoliunessa omaan sänkyyn. Liike ja vanhemman syli yleensä rauhoittavat. Kun lapsi makaa sängyssä, voit sivellä lapsen otsan ja silmien välistä aluetta.

Joitakin lapsia auttaa nukahtamaan, jos huone on pimeä. Jotkut taas tarvitsevat pienen valon mörköjen voittamiseen. 

3. Perhepeti voi tuoda helpotuksen

Äitii! Huuto räjäyttää unesi epätoivon sirpaleiksi kymmenennen kerran tänä yönä. Laahaudut lastenhuoneeseen heijaamaan ja silittämään. Lapsi haluaa pitää kädestäsi kiinni, ja sinähän pidät. Nukahdat roikkumaan puoliksi pinnasängyn laidan yli.  Tuntuu, että kaikki muut ovat jo laittaneet lapsensa jo ensimmäisten viikkojen aikana omaan huoneeseen nukkumaan, ja hyvin on toiminut!

Armoa sinulle, lopeta ravaaminen! Itseään ei tarvitse kiduttaa.

Kokeile tätä: Auttaisiko, jos ottaisit lapsen nukkumaan kanssasi samaan huoneeseen? Saisit pidettyä pientä pelkääjää kädestä ja samalla itse nukuttua. Tai, voisiko lapsi nukkua jonkin aikaa sinun vieressäsi?

Tai olisiko lapsen pinnasängystä mahdollista tehdä eräänlainen "sivuvaunu", joka olisi omassa sängyssäsi kiinni? Olisit näin lapsen lähellä, mutta silti nukkuisit omassa sängyssäsi. Vaikka perhepedistä puhutaan kaikenlaista, se on oikein tehtynä turvallinen ja hyvä nukkumisvaihtoehto, joka usein takaa koko perheen unet.

4. Viisi tuntia unta putkeen, vaikka lapsenhoitajan avulla

Et ole nukkunut kuukausiin (tai ehkä vuosiin) kuin muutaman tunnin kerrallaan? Yhden lapsen mukanaan tuoma unettomuusjakso vielä menetteli, mutta nyt unettomuutta on takana jo vuosia? Muut vanhemmat kertovat yöheräilyistä, niin et jaksa enää edes kommentoida. 

Asian pitää muuttua: Jatkuva lyhytjaksoinen uni ei ole terveellistä. Pyydäthän apua?

Kokeile tätä: Uni on perusasia. Se tasapainottaa hermoston toimintaa ja vaikuttaa myös muihin elimistön säätelyjärjestelmiin, kuten hormoneihin. Huono uni vie vastustuskyvyn, etkä pääse palautumaan kunnolla. On tutkittu, että huonosti nukutut yöt vaikuttavat ihmisen mielentilaan suuresti. Kun ei nuku on vaikeaa nähdä päivän pieniä ilonaiheita.

Koliikki voi aiheuttaa ketkeruuden ja masennuksen tunteita: miksi ihana vauva-aika onkin yhtä helvettiä?

Voisiko puolisosi hoitaa yöheräilyt vaikka aamuyöstä, jolloin saisit nukuttua edes yhden pidemmän pätkän? Vaikka olisit itse kotona lapsen kanssa ja kumppanisi töissä, on sinunkin saatava nukkua. Tai pyydä avuksi isovanhempi, ystävä tai palkkaa hoitaja. On myös olemassa erilaisia unikouluja ja unikonsultteja.

Kun keskustelet neuvolassa seuraavan kerran lapsesi nukkumisesta, kerro samalla myös omista yöunistasi. Jos arki tuntuu univajeen vuoksi haasteelliselta tai kaoottiselta, voit vaatia apua.

5. Aikainen lintu madon nappaa, ja löhöää sohvalla

Asuuko teilläkin niin aikainen llintu, ettei matokaan ole vielä herännyt? Keräät peittosi ja kampeat sohvalle. Kello näyttää 5.35. Olet kuullut huhuja lapsista, jotka nukkuvat jopa kahdeksaan, mutta omasi ei ole ikinä viihtynyt peiton alla aamuviittä pidempään. Ihan sama mitä teet, lapsi on hereillä.

Älä syytä itseäsi, sillä aamu-unisuus ei ole opittava asia. Toiset vain heräävät aiemmin. 

Kokeile tätä: Jos kyseessä on vauva, ota lapsi viereesi ja katso, josko uni tulisi sinun lämpöisessä sylissäsi. Myös nälkä voi saada lapsen heräämään aikaisin, joten imetys tai tuttipullo saattavat hyvin tainnuttaa hänet takaisin uneen.

Isomman lapsen kanssa voi kömpiä sohvalle, ottaa hänet kainaloon, laittaa piirretyt päälle ja jatkaa itse unia.

Liian aikainen aamuherätys voi johtua myös liian valoisasta huoneesta, melusta, stressistä, epäsäännöllisestä päivärytmistä, liian myöhäisestä nukkumaanmenosta tai liian pitkistä päiväunista.

Muista: aika auttaa, apua saa pyytää

On hyvin mahdollista, että mikään edellisistä vinkeistä ei auta huonon nukkujan kanssa. On tutkittu, että suurin osa alle 1-vuotiaista herää yöllä ainakin kerran. Yleensä ajatellaan, että ainoa asia, mikä huonon nukkujan kanssa auttaa on aika.

Joskus saattaa myös käydä niin, että lapsi alkaa nukkumaan paremmin, mutta vanhemmat eivät enää osaa nukkua. Aikuisellakin voi olla erilaisia unihäiriöitä, joiden syy olisi hyvä selvittää.

Silloin kun tuntuu, että et löydä päivistä enää juurikaan positiivisia asioita ja mieli on koko ajan univajeesta mustana, on aika pyytää apua. Se on enemmän kuin fiksua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, joka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

”Äiti, voisitko tulla sisustamaan barbintalon?”

Vilkaisen vaaleanpunakattoista asumusta olohuoneessamme. Sitten keittiön tasoja, jotka olin juuri ajatellut raivata esiin astioiden alta. Ne pyykitkin piti…

”Ihan kohta!”, vastaan.


Harvoin kuitenkaan irtoan tiskipöydän, hellan tai läppärin äärestä ihan kohta. Kolmevuotias saa huudella perääni useamman kerran.

Lattialle on levitetty koko Barbien suku autoineen, hevosineen ja pinkkeine asusteineen, ja lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Miksi se on niin paljon vaadittu mennä mukaan leikkiin?

Lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Ainakin siksi, että työpäivän ja iltatoimien välisessä rakosessa on jo valmiiksi tunkua. Seuraavan päivän ruoka pitäisi laittaa. Kurahousuihin vaihtaa ehjät jalkalenksut. Jääkaapin hyllyt huutavat tyhjyyttään, ja kai edes joskus pitäisi siivotakin.

Mutta ehkä leikkimistä pitäisi katsoa toisin silmin. Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Leikkiessään lapset harjoittelevat sosiaalisia taitoja, muistuttavat kehityspsykologian tuntijat. On sovittava leikin etenemisestä. Vuoroteltava. Toimittava porukassa ja noudatettava yhteisiä sääntöjä.

Aika tärkeitä oppeja elämässä.

Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Sitä paitsi leikki on oiva tilaisuus kuulostella, mitä omalle lapselle kuuluu. Kuinka taitavasti nuket hänen leikissään sanailevat, ratkovat riidan. Ovatko ne iloisia? Onko nukeilla kavereita?

Leikkiin siirtyy se, mitä lapsi arjessaan näkee ja kokee joka päivä.

Kun sitten laskeudun sisustussuunnittelijan tehtäviini, leikki lähtee lentoon. Lapsi pulppuaa juttua. Barbiet jaetaan puoliksi. ”Tässä minun perhe, tässä sinun. Nyt nää lähtis uimaan!”

Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Kohta nuket hyppivät sohvan käsinojalta altaan virkaa toimittavalle matolle. Kun Barbien pieni sisko ei uskalla, sen äiti ja isä rientävät apuun. Sitten lähdetään barbitaloon iltapalalle.

Aikuisen kannalta leikkimisessä on myös tämä hieno puoli: lapsi tempaisee vanhemman tukevasti tähän hetkeen, kun vain antaa mahdollisuuden. Nyt ei mietitä työasioita eikä tiskejä.

Yleensä ilta sujuu kaikin puolin mukavammin, kun on edes hetki leikitty yhdessä. Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, jonka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.