Kuva: Lilli Haapala
Kuva: Lilli Haapala

Ikä on ollut lopulta pienin haaste, jonka nuori äiti on joutunut kohtaamaan.

Perhe: Kotiäiti Milja Suvinen, 17, asiakasneuvoja Henri Tähkä, 21, ja Leona Tähkä, 1, Uusikaupunki. Milja on raskaana.

Oli joulukuun alku, taivaalta satoi hiljalleen lunta. Tampereen rautatieasemalla kuuluttaja kertoi Turun-junan lähtevän laiturilta numero kaksi, mutta neljätoistavuotias Milja oli vasta tullut perille. Hän käveli kohti asemalaiturilla seisovaa nuorta miestä. Mies oli luonnossa pitempi kuin kuvissa. Ja komeampi.

Sen viikonlopun jälkeen yläasteen viimeistä luokkaa käyvä tyttö tiesi jo sydämessään: neljä kuukautta jatkunut nettituttavuus olisi tästä eteenpäin paljon muutakin kuin pelkkää ystävyyttä.

Nuoret alkoivat tavata toisiaan joka viikonloppu. Matka Uudenkaupungin ja Tampereen välillä kesti julkisilla liikennevälineillä viisi tuntia. Kevääseen mennessä he olivat kyllästyneet junassa ja bussissa kököttämiseen ja päättivät muuttaa yhteen Uudenkaupungin keskustaan.

Vielä piti vakuuttaa Miljan äiti. Tehtävä oli yllättävän helppo.

– Äiti hyväksyi muuton aika nopeasti, koska luotti Henriin alusta asti, Milja sanoo.

Äidistä oli jopa hyvä asia, että nuoret muuttaisivat yhdessä kaupungin keskustaan. Sieltä olisi lyhyt matka syksyllä alkavaan ammattikouluun. Mutta sitä äiti ei tiennyt, ettei Miljalla ollut aikomustakaan aloittaa ammattikoulua. Hänellä oli mielessään aivan muut suunnitelmat.

Onnellisesti raskaana

Leona sai alkunsa heinäkuussa, ja syksyllä Milja ja Henri kertoivat uutisen suvulle ja ystäville. Suku otti tiedon vastaan rauhallisesti. Ystävät olivat innoissaan ja halusivat kummeiksi jonoksi asti. Vain nuorten äidit olivat hetken kauhuissaan. Mutta lopulta hekin heltyivät.

Miljalla ja Henrillä oli kaikki mitä lapsi tarvitsisi: tasapainoinen parisuhde, yhteinen koti ja varmuus taloudellisesta toimeentulosta. Lukion päättänyt Henri pääsi opiskelemaan liiketaloutta ammattiopistoon ja sai töitä – ensin rakennusalalta ja myöhemmin asiakaspalvelusta paikallisessa tietoliikenneyrityksessä.

Raskaus sujui loistavasti. Miljan selkäkin oli oireettomampi kuin yleensä. Se oli ihme ja onni, sillä oikeastaan Miljan olisi pitänyt olla selkänsä vuoksi leikkauspöydällä.

Kun Milja oli ollut seitsemännellä luokalla, kouluterveydenhoitaja oli havainnut hänen selässään skolioosin eli selkärangan kieroutuman. Hoidoksi oli määrätty kivuliaita korsetteja. Niiden tarkoitus oli työntää rankaa suoraksi, jotta se ei painaisi keuhkoja.

Korsettihoito ei kuitenkaan riitä kaikissa tapauksissa, joskus selkä on pakko leikata. Tähän tulokseen lääkäri päätyi Miljan kohdalla. Leikkauspäivä oli jo päätetty, mutta Milja ei siitä piitannut. Hän tahtoi tulla äidiksi.

– En halunnut antaa leikkauksen tulla tulevaisuudensuunnitelmiemme eteen.

Jostain syystä raskaus tuntui sopivan Miljan selälle, ja hän oli elämänsä kunnossa koko odotusajan. Synnytys eteni sekin kuin käsikirjoissa.

Skolioosi alkaa oirehtia

Kun Milja pääsi Leonan kanssa ulos sairaalasta, oli tullut kevät.

Tuore äiti toipui pikavauhtia ja vatsa hävisi muutamassa päivässä.

Mutta sitten alkoivat selkäkivut. Miljan oli vaikea päästä sängystä ylös, ja kun hän katsoi itseään peilistä hän huomasi seisovansa aivan vinossa – enemmän kuin ennen.

Kipu oli silti siedettävä, ja Leonan aurinkoisuus auttoi sietämään kolotuksia.

Miljaa oli varoiteltu, että hän kuolee väsymykseen, kun vauva vain huutaa ja huutaa. Leona ei itkenyt juuri koskaan. Yöllä tyttö oli joskus pakko herättää syömään, muuten hän olisi nukkunut aamuun asti. Milja ja Henri olivat aivan ihmeissään – näinkö helppoa tämä onkin.

Kun Leona oli melkein puolivuotias, Milja sai kutsun skolioosikontrolliin. Tutkimus oli vanhastaan tuttu. Ensin otettiin röntgen-kuvat ja sitten keuhkojen hapenottokyky mitattiin puhallustestillä. Tulokset yllättivät. Ranka painoi keuhkoja niin pahasti, että se pitäisi leikata kiireellisesti kahden kuukauden sisällä.

Milja oli ihmeissään. Hän tunsi olonsa huonosta ryhdistä huolimatta loistavaksi.

Itsensä vuoksi Milja ei osannut olla huolissaan, mutta kuka hoitaisi Leonaa? Asia ratkesi, kun Henri sai puhuttua työstään vapaata, ja niin Milja meni leikkaukseen luottavaisin mielin. Henri suhtautui leikkaukseen yhtä positiivisesti: nyt Miljan selkä saataisiin viimein kuntoon.

”Älä säikähdä, mutta leikkauksessa sattui virhe”

Milja havahtui nukutuksesta siihen, että joku puhui hänelle. Hän oli lääketokkurassa, ja hänestä näytti kuin kattolampuilla olisi ollut ihmisen kasvot.

”Älä säikähdä, mutta leikkauksessa sattui virhe, ja ainakin toistaiseksi toinen jalkasi on halvaantunut”, hän kuuli lamppukasvojen sanovan.

Miljan olo oli niin sekava, ettei hän osannut edes järkyttyä. Jälkeenpäin hän muisti sanat, vaikka nukahti uudelleen ja nukkui monta tuntia iltaan asti.

Kun hän heräsi uudestaan hänen ympärillään oli koko klaani: Henri, Leona, äiti, pikkusisko, täti ja isoäiti.

Sukulaiset saivat väistyä, kun Miljaa tuli tutkimaan joukko valkotakkisia. Kirurgi kertoi vakavana, mitä oli tapahtunut. Leikkauksen alussa jokin oli mennyt vikaan ja leikkaus oli pitänyt keskeyttää. Hermorata oli vaurioitunut.

Hirvittävistä kivuista huolimatta Miljan piti nousta istumaan. Kirurgi, fysioterapeutti ja hoitaja häärivät kaikki hänen ympärillään.

Toive toipumisesta

Kirurgi pyysi Miljaa liikuttamaan jalkaansa. Milja ponnisti, mutta jalka pysyi paikallaan. Tai ei sentään, jalka liikkui millin. Se riitti kirurgille, joka lupasi, että jalka palautuisi lähes ennalleen. Nyt jalkaa piti kuntouttaa viikko. Sen jälkeen edessä olisi uusi leikkaus.

Lääkkeet olivat niin vahvoja, ettei Milja osannut järkyttyä tai ilostua sekavista uutisista. Hän takertui toivoon ja päätti tehdä kaiken mitä häneltä pyydettiin, jotta saisi jalkansa toimimaan. Muuten hän ei pystyisi hoitamaan Leonaa.

Kun Milja viikon päästä leikattiin ja hän heräsi toisesta leikkauksesta, tunsi hän olonsa vielä epätodellisemmaksi kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Hän kuvitteli olevansa osa videopeliä.

Pelissä hänellä oli sietämättömät kivut. Hän aneli useaan kertaan lisää kipulääkettä, mutta hänelle sanottiin, että suurempi annostus lamauttaisi hengityksen. Hän ei pitänyt pelin säännöistä.

Kivut yltyivät niin koviksi, että Milja ei nähnyt enää mitään. Se viikko on pyyhkiytynyt lähes kokonaan hänen muististaan.

Kun kivut vähän hellittivät Milja palasi todellisuuteen. Alkoi hidas toipuminen.

Kohti uutta arkea

Henri oli jäänyt töistä palkattomalle vapaalle ja hoiti Leonaa päivät. Pieni tyttö opetteli konttaamaan sairaalan perhehuoneen lattialla.

Välillä Henri nosti Leonan Miljan syliin sänkyyn. Jos hoitajat näkivät sen, he koettivat estellä. Se tuntui pahalta, vaikka Milja ymmärsi kyllä itsekin olevansa huonossa kunnossa.

Lopulta Miljalta kului sairaalassa melkein kuukausi. Päästyään kotiin Milja ei voinut edelleenkään kuin maata. Kun Henri palasi töihin, perhe sai neuvolan kautta avukseen perhetyöntekijöitä ja Miljan äiti auttoi iltaisin.

Viikon jälkeen Milja pääsi jo ylös ja saattoi kulkea kepin kanssa, mutta jalka petti salakavalasti alta. Eikä hän voinut vielä ajatellakaan nostavansa Leonaa.

Pieni tyttö tarvitsi kokoaikaista hoitoa. Niinpä Henri ilmoitti pomolleen, että hän jää toistaiseksi kotiin.

Perhe eli kaksi kuukautta Henrin puolen kuukauden palkalla. Kun rahat loppuivat, heidän oli haettava toimeentulotukea. Silloinkin Milja jaksoi nähdä tilanteessa jotain hyvää.

Ehkä näiden kokemusten tarkoitus on opettaa minut elämään enemmän tässä hetkessä, hän ajatteli.

Miljan onni oli Henrin syli. Ilman Henrin hellyyttä, ymmärrystä ja kykyä järjestellä käytännön asioita perheemme ei olisi selvinnyt, Milja uskoo.

Kuuden viikon kuluttua leikkauksesta Milja pystyi varovasti nostamaan Leonaa.

Silloin hänen kehossaan oli tapahtunut jo jotain muutakin mullistavaa: Leonan pikkuveli oli saanut alkunsa.

Milja ei ollut hoitovirheen vuoksi ihan tavallinen skolioosileikkauksesta toipuva potilas. Viimeisimmässä leikkausraportissa luki, että parin olisi pitänyt odottaa lapsentekoa puoli vuotta, mutta sitä ei ollut muistettu kertoa heille. Asia selvisi vasta äitiysneuvolassa.

Toive: alatiesynnytys

Nyt Miljan selkää kolottaa taas, mutta se on hänen oma syynsä: hän on viimeistellyt maalilla parin kaunista valoisaa vuokrakolmiota. Beiget suurikuvioiset tapetit ja vaaleat kalusteet sointuvat kauniisti yhteen.

Milja ja Henri ovat luottavaisia. He ovat keskustelleet toisen kirurgin kanssa, joka ei näe estettä, etteikö Milja voisi synnyttää normaalisti alakautta.

– Haluan synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti. Alatiesynnytys olisi lapsen parhaaksi.

Pari tietää, että todennäköisesti selkä kipeytyy ja Milja tarvitsee tavallista enemmän lepoa. Pahimmassa tapauksessa Miljan selkään ruuvatut raudat voivat pettää kesken raskauden. Onneksi se on lääkärien mukaan epätodennäköistä.

Parvekkeelta aukeaa vehreä näkymä yli alkukesän pörhistämien koivujen. Mutta Milja katsoo kauemmas. Tulevaisuudessa hän haluaa opiskella sosiaalialaa, perehtyä psykologiaan. Rakennusalaakin olisi jännittävää kokeilla. Hän on ottanut jo varaslähdön, siitä kertovat maalitahrat sormenpäissä.

Mutta ennen sitä Milja haluaa olla täysillä äiti. Synnytystä hän odottaa innolla.

Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 6/2015. Elokuussa Milja synnytti terveen poikavauvan. Alatiesynnytys meni selästä huolimatta nopeasti ja helposti.

Lue lisää

Janna oli valmis äidiksi vasta eron ja työuupumuksen jälkeen

Henriikka sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen

Miehen sairastuminen masennukseen oli Heinille järkytys: ”Vaikka näkee toisen joka päivä, ei silti näe”

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana ajattelemalla vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani, matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu ja mielikuvittelu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen, tehden vauvan kokemuksellisesti hieman todemmaksi – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, tuntuu hän syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto, kun lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.