Pelaaminen voi hyvin olla yksi yhteisen ajankäytön tapa, vuoden pelikasvattaja Mikko Meriläinen kannustaa.
Pelaaminen voi hyvin olla yksi yhteisen ajankäytön tapa, vuoden pelikasvattaja Mikko Meriläinen kannustaa.

Esitimme kolme kiperää kysymystä lasten pelaamisesta. Vuoden 2019 pelikasvattajaksi valittu Mikko Meriläinen vastaa. 

1. Sanotaan, että kieltämisen sijaan vanhemman pitäisi pelata lapsen kanssa. Entä jos vanhemmalla ei ole siihen aikaa tai hän ei itse ole koskaan ennen pelannut?

Tämä on priorisointikysymys: kyse on ajan viettämisestä oman lapsen kanssa, aivan kuten missä tahansa muussakin perheen yhteisessä aktiviteetissa. Ihmisten elämäntilanteet ovat tietenkin erilaisia, mutta pelaaminen voi varsin hyvin olla yksi yhteisen ajankäytön tapa. 

Yhdessä pelaaminen on myös kasvattamista: siinä tutustutaan oman lapsen maailmaan ja hyvin käytännöllisesti tarkastellaan esimerkiksi sitä, miten lapsi suhtautuu onnistumisiin ja pettymyksiin.

Ei haittaa, vaikka vanhempi itse olisi pelaajana kokematon. Se vain vaatii vanhempaa laittamaan itsensä alttiiksi ja näkemään vaivaa. Lapselle voi olla myös hauskaa olla vaihteeksi opettajan roolissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Mitä tehdä, jos lapset alkavat aina pelatessaan riidellä keskenään?

Kannustan samanlaisiin toimenpiteisiin kuin muussakin kasvatuksessa. Esimerkiksi yhteisten sääntöjen sopiminen ja keskustelu toisten kunnioittamisesta istuvat sellaisenaan myös pelien yhteyteen.

Näissä keskusteluissa vanhemman tietämys peleistä voi olla hyödyksi. Peleihin liittyviä kahnauksia voi olla hankalaa ratkoa, mikäli ei ole aivan perillä siitä, mistä puhutaan.

3. Muutama vuosi sitten uutisoitiin Piilaaksossa asuvasta teknologiaeliitistä, joka haluaa kasvattaa lapsensa etäällä teknologiasta. Mitä sanot tästä radikaalista ratkaisusta?

Kukin toki kasvattaa lapsensa siten kuin parhaaksi näkee, mutta näen tässä tarpeetontakin paniikin sävyä. Peleissä ei ole mitään niin mystistä tai vaarallista, että ne vaatisivat täyttä nollatoleranssia. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö pelikasvatusta tarvittaisi! 

Nollatoleranssin ja täyden rajoittamattomuuden väliin mahtuu valtavasti muita lähestymistapoja, joita valtaosa vanhemmista soveltaa. Herää myös kysymys, miten lapset oppivat suhtautumaan pelaamiseen ja toimimaan pelikulttuureissa vastuullisesti, mikäli vanhemmat jättävät tämän osan kasvatuksesta kokonaan väliin.

Vuoden pelikasvattaja 2019, pelaamisen ja pelikasvatuksen tutkija ja asiantuntija Mikko Meriläinen työskentelee Tampereen yliopistolla. Hän valmistelee väitöskirjaa nuorten digitaalisesta pelaamisesta ja hyvinvoinnista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla