Suosikkijuontaja Mikko ”Peltsi” Peltola vie perheensä retkelle metsään eikä voisi kuvitellakaan menevänsä huvikseen kauppakeskuksen ruuhkaan.

”Olen asunut koko ikäni Helsingin laidalla, kilometrin säteellä lapsuudenkodistani. Vaikka olen kaupunkilaispoika, luonto on aina ollut lähellä. Takapihaltamme aukesi metsä, jonka polkuja kolusin maastopyörän selässä jo nassikkana. Metsägeeni on varmaan periytynyt riistanhoitaja-vaariltani.

Toivoisin lastenikin oppivan reippailemaan luonnossa. Esikoisen kanssa olemme nukkuneet pari yötä teltassa – omalla pihalla ja mökillä. Se, kuten myös retkelle lähteminen, on hänestä jännää. Retki tarkoittaa toistaiseksi kävelylenkkiä eväiden kanssa, mutta tuo hyvää mieltä koko perheelle. En voisi kuvitellakaan, että lähtisimme huvin vuoksi kauppakeskuksen lauantairuuhkaan. Se olisi silkkaa painajaista.

Tulevaisuudessa en aio väkisin raahata 17-vuotiasta mättäälle metsään. Mutta uskon, että kun lapsena saa riittävästi myönteisiä kokemuksia luonnosta, palaa välivaiheen jälkeen sinne uudestaan. On kestämätöntä, että kaupunkimetsiä raivataan surutta rakennusmaiksi. Luonnonmukainen metsikkö on leikkipaikka, joka – lähikoulun ohella – merkitsee monelle turvallista lapsuutta.

Lapsuudesta lienee peräisin sekin, etten voi kestää ruoan haaskaamista. Voi ottaa niin vähän, että sen jaksaa syödä. Meillä toimii myös salaatinsyöntikilpailu. Kasvatus on pitkälti leikkisää kiristystä ja lahjontaa.

Joudun työni takia reissaamaan aika paljon, mutta onneksi vaimo ymmärtää. Napinaa tulee siitä, että teen kotona liian vähän. Matonhapsujen oikominen ei vain sovi luonteelleni. Yhtä mieltä olemme vaimon kanssa siitä, että koti on elämistä varten. Sisällä saa pelata jalkapalloa, kunhan säännöistä sovitaan.

Perheen perustaminen oli minulle selvä juttu. Uskon olevani ihan hyvä, jopa aika hauska isä. Nautin lasten kanssa ulkoilusta, käymme uimassa ja pyöräilemässä. Kuopus köröttää mukana peräkärryssä. Esikoista ei ole tarvinnut houkutella fillarin selkään. Hän sai 3-vuotiaana apupyörät pois ja polki viiden kilometrin lenkin, kun itse juoksin vieressä.

Vaipanvaihdosta ja pukemisesta en ole nauttinut. En tiedä edes sitä, minkä kokoisia vaatteita lapseni käyttävät. Osaan pukea heidät, jos kaikki on valmiiksi laitettu. Ostan omien paitojenikin silityspalvelun vaimolta.

Kalastus on rakas harrastukseni, tyttären kanssa on jo istuttu ahvenongella. Vaimoakin painostan lempeästi omille menoilleen. Yhteisellä ajalla houkuttelen häntä mukaan lenkille, lastenhoitajia kun on saatavilla. Kaikki neljä isovanhempaa auttavat meitä mielellään.

Mieluisinta vaimolle taitaa kuitenkin olla hemmottelu: hän saa minulta jalkahieronnan melkein joka päivä.”

Mikko ”Peltsi” Peltola asuu vaimonsa, kahden alle kouluikäisen lapsensa ja koiran kanssa Helsingissä.

Meidän Perhe 7/2014

Lue lisää

Mihin törsäät, Mikko Peltola?

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

Jos perheellämme olisi enemmän rahaa käytössä, olisimme onnellisempia, kertoo 79 prosenttia Meidän Perheen rahakyselyyn vastanneista.

Raha mahdollistaa helpomman elämän. Voisi mennä ja tehdä laskematta, montako maitolitraa sillä rahalla saisi.

Noin 60 prosenttia vastaajista kuvailee kuitenkin perheensä taloudellista tilannetta hyväksi tai melko hyväksi. Epävarmuutta aiheuttaa eniten se, että kaikki mikä tulee, myös menee.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

”Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea."

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska tunnistaa ristiriidan.

– Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea. Esimerkiksi kännykät lapsille ovat uusia välttämättömyyksiä.

Yksi tällainen ”uusi välttämättömyys” on lapsille säästäminen.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo.

Eräs vastaaja kertoi kyselyssä näin:

Haluaisimme säästää lapsille. Emme uskalla luottaa, että opiskelijoille maksetaan tukia enää 15–20 vuoden päästä.

Aikuisten menoista tingitään ensimmäisenä, lasten harrastuksista viimeisenä.

– Etenkin äideille on tyypillistä, ettei kuluteta itseen, vaan laitetaan lapsi edelle.

”Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.”

”Tavallisen tiukka rahatilanne” otetaan lapsiperheissä Wilskan mukaan pääosin elämänvaiheeseen kuuluvana. Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Köyhyys ja pienituloisuus taas aiheuttavat henkistä stressiä, varsinkin jos ne jatkuvat pitkään.

Tutkimusten mukaan rahasta ei kanneta huolta, jos tilillä on puskurina muutaman kuukauden palkka. Mutta tuoko muhkeampi pankkitili mielenrauhan lisäksi onnea? Tiettyyn rajaan asti kyllä.

– Noin 70 000–80 000 euron käteen jääviin yhden ihmisen vuosituloihin saakka lisäraha kasvattaa onnellisuutta. Sen jälkeen ei.

 

Näin Meidän perheen lukijat kertoivat verkkokyselyssä:

Jos rahaa olisi enemmän...

  • Olisin huomattavasti vähemmän stressaantunut ja ahdistunut. Elämässä on tarpeeksi muitakin murheita ilman rahahuoliakin.
  • Olisi varaa laadukkaampaan ruokaan ja mahdollisuus käydä yksityisellä lääkärillä.
  • Ei tarvitsisi joka asian kohdalla miettiä, voiko ostaa vai ei.
  • Voisi ostaa parempikuntoisen talon eikä tarvitsisi remontoida niin paljon.
  • Voisi keskittyä elämiseen ja arkeen. Tietäisi, että saa kaiken mitä tarvitsee, saa syödä terveellisesti ja voi hankkia erilaisia elämyksiä matkailusta ulkona syömiseen.
  • Voisi vaikka ostaa lohta kaupasta useammin kuin kerran kuussa!
  • Voisin hoitaa lastamme kotona, kunnes hän on kaksivuotias.
  • Asuisimme tilavammin ja meillä olisi varaa palkata apua (esim. siivoja). Voisimme tehdä koko perheen yhteisiä ulkomaanmatkoja. Elämä olisi huolettomampaa.
  • Pystyisimme säästämään, ja lapset saisivat joskus omat huoneet.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.